Aika monen kans taas katsottu ilmeisesti eri peliä, mutta kai nämä on sitte niitä värilasijuttuja. Jotenkin silti luulen että tunteen vallassa ei taaskaan kaikki osaa tai halua nähdä kolikon toista puolta.
Joo, kakkosketju oli tänään sysipaska. Myönnän. Joo, puolustus oli tänään sysipaska. Myönnän. Joo, Annunen pomputteli. Myönnän. Mutta kaikki kiekkoa itse pelanneet tietävät, että noilla kiekonhallitaprosenteilla nämä on just niitä vaikeimpia pelejä puolustuksellisesti. Kaikki kuitenkin toivottavasti ainakin näkivät, että maalipaikat meni (taas, jälleen kerran) meille jotain tyyliin 13-4 (en laske sitä paitsiomaalia edes maalipaikaksi).
Syyttävä sormi siis osoittaakin Engreniin, IFK:n tiiviiseen puolustamiseen ja siihen tosiasiaan, että ei pystytty tappamaan peliä silloin kun siihen oli paikat. Edes rinnalle ei päästy, vaikka laukauksia oli taas lähes kolme kertaa vastustajaa enemmän.
Oliko tekeminen silti paskaa? No ei, ainakaan siihen räikeään tuomarivirheeseen asti, joka katkaisi kamelinselän niin että jäähallilta kantautunut ääni kaikuu naapurin kupolirakennuksessa, eli Ouluhallilla vieläkin. Kärpät vei peliä miten halusi ja ihan ilman mitään puolueellisuutta voi sanoa, että siellä oli puolenkymmentä sellaista paikkaa, mitkä olisivat hieman paremmalla tuurilla menneetkin. Oli Jokisen ohjuria, Jokisen maalinedustarystyä mistä Engren jollakin ihmeellä sai vielä luistimen terän eteen ja olihan siellä myös maalin katolle laskeutunutta kiekkoa kaiken muun lisäksi.
Jostain syystä minä en vain suostu uskomaan että tuo huono tuuri maalipaikoissa voi jatkua loputtomiin, eikä noista pompuista ainakaan tämän päivän pelissä voi syyttää niin Manneria, Puljujärveä, Lammikkoa kuin ketään muutakaan. Toivottavasti se kääntyy jo huomenna. Ottelutapahtumia me kuitenkin hallittiin selkeästi, ainoastaan viimeistely (no, ja lopputulos tietenkin) oli tänään sellainen missä IFK meidät päihitti.