HIFK vm. 2019-20 on samaan aikaan sekä Liigan paras, että paskin joukkue. Tämä näkyy ihan peliesityksissä, kun voidaan dominoida ajoittain Liigan kärkijengejä ja samalla hävitä kenelle vain. Voidaan myös saman pelin sisällä olla Liigan paras ja Liigan paskin joukkue. Myös pelaajamateriaali kärkimateriaalin osalta Liigan paras ja välillä tuntuu, että 2/4 on taas Liigan paskinta osastoa.
Eihän tämän tosin näin pitänyt mennä. Paperilla on Liigan kovin kärki ja paperilla on myös mielestäni etenkin 2-3 ketjut terveellä rosterilla Liigan ihan eliittiä. Mikä se ongelma on? Ketjujen roolituksessa vai valmennuksessa? Mielestäni molemmissa. HIFK:ssa on toiminut parhaiten hyvin roolitetut ketjut ja ne jossa pelaa Turunen. Jos vähänkään on roolit hukassa, niin nollatuloksella mennään sen yksikön kohdalla. Esimerkkinä oli ajoittain hyvin toiminut Saarinen-Lundell-Dyk. Ketju tarvitsee kolme palasta nitomaan sen yhteen ja tekemään tulosta. Saarinenhan ne paikat petasi ja Dyk naulasi. Lundellin rooli oli tässä vaiheessa uraa pelata hyvää kahden suunnan peliä. Nyt kun tuossa pelaa Tallberg, niin koko ketjun peli on ihan olematonta. Kyllä tässä on rooli myös valmennuksella, eli pelisysteemin pitäisi auttaa pelaajia ilman, että roolitukset ovat ihan maksimissaan.