Olen ihan päinvastaista mieltä. Uskon, että monen mielestä viisi maalia matsissa olisi Jokiselta loistosuoritus. Tässä pelissä Jokinen ei oikein vakuuttanut, mutta katsotaan rauhassa miten pelit alkavat kulkemaan.
Jos Jokinen olisi tehnyt esim. 2+1 V-Venäjää vastaan ja tekisi parit lisäpinnat vielä Kazakkeja ja Ranskaa vastaa, niin takuuvarmasti alkaisi itku siitä että pinnat tehdään väärissä peleissä. Sama juttu oli Tomi Kallion kohdalla 2000-luvun puolivälissä.Katsotaan rauhassa miten pelit menee. Jokinen ei tänään esittänyt ihmeitä, toivottavasti otteet paranevat.
Jokisen kohdalla "ongelma" on se että tekee seurajoukkueessa suht' hyvin pisteitä, joka teksti-tv:stä NHL:ää seuraaville karjalalippiksille antaa väärän kuvan.
Todellisuudessa Jokisen laukaisu on keskitasoa, eikä hän ole erityisen taitava tai nopea luistelija. Jonkinlaiset kädet löytyy, mutta mistään Datsyukista voida puhua. Jokinen ei ole myöskään fyysinen, eikä vahva kaksinkamppailuissa. Näillä lähtökohdilla on turha mitään ilmaveivejä tai dominointia kentällä odottaa.
Jokisen vahvuudet ovat siinä, että pystyy sopivassa ketjussa toimimaan tasapainottavana pelaajana: osaa sijoittua kentällä, lukea peliä, osallistua yv-pyörittämiseen, syöttää ja tehdä maaleja toisinaan. Tarvittaessa pelaa myös kahteen suuntaan ja ottaa aloituksia. Näillä avuilla Jokinen on pystynyt kemioiden löytyessä tekemään hyvässä ketjussa hyviä pisteitä. Mitään ketjun priimusmoottoria tai syömähammasta hänestä on kuitenkaan turha odotella. Carolinan matseja nähneet tietävät ettei Jokinen NHL:ssäkään ole mikään erityisen näkyvä tai näyttävä pelimies. Parhaimmillaan hän on osa hyvin toimivaa kokonaisuutta, mutta ei mikään sateentekijä. Ongelma on se että Suomessa pari 50+ pinnan NHL-kautta nostaa odotuksia kohtuuttomasti.
Lisäksi mainittakoon vielä myös se, että NHL:ssä Jokinen on ollut parhaimmillaan silloin kun se oma paikka on löytynyt. Esimerkiksi Tampassa muutama vuosi sitten hommat menivät reisille, kun tuli parin hyvän Dallas-kauden jälkeen tiimiin ja kovilla odotuksilla yritettiin hakea nopeasti tuloksia huonolla menestyksellä. Sitte dumpattiin ilman odotuksia täytepelaajaksi Carolinaan, jossa homma alkoikin yhtäkkiä taas toimia.
edit. Ykkösketjussa näen ongelmaksi myös sen että siinä on kolme liian samankaltaista pelaajaa. Filppula ja Koivu ovat luonnollisia senttereitä ja myös Jokisella on taustaa keskushyökkääjänä. Lisäksi kaikki ovat tavallaan kahden suunnan pelaajia, eikä kenelläkään ole rymistelijän tai power-forwardin pelityyliä. Ja kaikki ovat myös enemmän pelintekijöitä kuin snaippereita. Toki niitä snaippereita ei Suomella nyt muutenkaan ole, mutta tuntuu että tämä ketju on rakennettu suoraan pistesaraketta katsomalla, ilman pelityylien/roolien sopivuutta ajatellen.
