Ai, kun puhuttiin ensin tämän pelin laukaustilastosta? Suomi paransi turnauksen edetessä ja ei esim. alkuturnauksen aikaan ollut Venäjän tasolla, mutta tänään oli ja pelin pilasi pillipiiparit.
Ei mennä pillipiiparien taakse. 2-1 -tilanteessa Suomen kakkonen, erityisesti OJ koomaili tavalla, joka toi Venäjän taas tasoihin ja uskoa peliin. Ilman tätä täydellistä lahjamaalia Venäjällä olisi ollut todella kova iltapuhde tälläkin pillipiiparoinnilla.
Malkinin teatteri oli taitavasti tehty, ja tällä kertaa valitettavasti puri.
Palolalta maali ja kaksi ylärimaa. Lisäksi haki laukaisupaikkaa yv:llä, joka olisi tälle ehdottomasti pitänyt antaa.
Pakarisen maali haaroista todisti, että se aikaisempi maali ei ollut vahinko. Pelasi jo kokonaisvaltaisestikin hyvän pelin, eikä esim. sijoittuminen hyökkäyspäässä ollut enää päin mäntyä.
Hienoa peliä Leijonilta. Ei voida puhua epäonnistujista, vaikka osalta pelaajista ne ihan parhaat ominaisuudet jäivät näkymättä. Moni puolestaan ylitti itsensä hienosti.
Sydäntä lämmittää myös se, että joukkueen avainpelaajistossa oli kolme Tapparan sopimuspelaajaa ja lisäksi kaksi Tapparan kautta maailmalle lähtenyttä. Tosin näillä näkymin näistä n. 0 tai maks. 1 pelaa Liigaa ensi kaudella. Kaiken järjen mukaan KHL-peikko puraisee Palolan, todennäköisesti myös Jormakan ja Mäntylä jatkanee vielä viimeisen ulkomaan optionsa ensi kaudella ennen Liigaan paluutaan.
Myös Liiga-pelaajien hienot otteet luovat uskoa kotoiseen Liigaan ja siihen, että sieltä voi nousta parrasvaloihin. En tykännyt takavuosien suuntauksesta, jossa NHL- ja jopa AHL-miehet laitettiin aina automaattisesti SM-Liigapelurien edelle rankingissa, vaikka kisat oltaisiin pelattu isossa kaukalossa.
Paras sekoitus jatkossa olisi mielestäni sellainen, että NHL:stä saataisiin se n. 50%, KHL:stä 30-40% korkean profiilin kiekollista peliä ja 10-20% Liigasta mm. nousevia tähtiä.