Muutamia ajatuksia Ässien pelaamisesta:
Paljon puhutaan Ahon tyylistä pitää kaikkia lankoja käsissään ja hänen vaatimustasostaan. Tällaisessa tyylissä on haittapuolensa, varsinkin kun Ahon ajatus jääkiekosta lähtee puolustamisen kautta. Hän on varmasti kiekollisille pelaajille raskas valmentaja, koska Aho rajoittaa heidän pelityyliään, ei saa hyökätä tarpeeksi.Toisaalta hän rakentaa joukkueelle raamit, joihin nojata vaikeina aikoina.
Ahon Ässissä esimerkiksi Taimella ja Matushkinilla on rajat, joiden rajoissa heidän piti toimia. Tämä tuki heitä henkisesti, kummankin puolustaminen on heikkoa ja jos siitä viedään vielä vähän pois, heistä tulee keiloja. Nyt heillä on lupa olla hyökkäyksen kärjessä ja odottaa omissa irtokiekkoja, mikä näyttää varsinkin Taimen pelaamisessa sivusta seuraamiselta. Kun padot avataan, koski ryöppyää ilman hallintaa. Kun suurin ryöppy on mennyt, virta tasaantuu. Tästä on kysymys Ässien pelaamisessa, Ahon kontroloidun prosenttikiekon jälkeen Kotkaniemen "Hei, me hyökätään!" kiekko aiheuttaa tilanteita, joissa otetaan turhia riskejä ja tehdää älyttömiä ratkaisuja. Tämä ei olisi ongelma, jos oltaisiin syys-lokakuussa, jolloin kaikki joukkueet hakevat peliään, mutta kun nyt ollaan helmikuussa, jolloin ratkotaan jatkopaikkoja.
Toinen hyvä esimerkki on Kärki. Hän on Kotkaniemen ykkösentteri, se näkyy peliajassa ja liikkeessä. Kun Kärjen liikkeestä otetaan liiallisen rasituksen kautta vähän pois, hänen pelaamisestaan tulee selviytymistä. Kärki on tällä hetkellä peruspelaamisessa liian hidas, hänet kannattaisi siirtää laitaan pelaamaan, jolloin hänen vahvuuksia pystyttäisiin hyödyntämään paremmin. Kotkaniemi jr. sentteriksi ja Kärki laitaan.
Paljon puhutaan Ahon tyylistä pitää kaikkia lankoja käsissään ja hänen vaatimustasostaan. Tällaisessa tyylissä on haittapuolensa, varsinkin kun Ahon ajatus jääkiekosta lähtee puolustamisen kautta. Hän on varmasti kiekollisille pelaajille raskas valmentaja, koska Aho rajoittaa heidän pelityyliään, ei saa hyökätä tarpeeksi.Toisaalta hän rakentaa joukkueelle raamit, joihin nojata vaikeina aikoina.
Ahon Ässissä esimerkiksi Taimella ja Matushkinilla on rajat, joiden rajoissa heidän piti toimia. Tämä tuki heitä henkisesti, kummankin puolustaminen on heikkoa ja jos siitä viedään vielä vähän pois, heistä tulee keiloja. Nyt heillä on lupa olla hyökkäyksen kärjessä ja odottaa omissa irtokiekkoja, mikä näyttää varsinkin Taimen pelaamisessa sivusta seuraamiselta. Kun padot avataan, koski ryöppyää ilman hallintaa. Kun suurin ryöppy on mennyt, virta tasaantuu. Tästä on kysymys Ässien pelaamisessa, Ahon kontroloidun prosenttikiekon jälkeen Kotkaniemen "Hei, me hyökätään!" kiekko aiheuttaa tilanteita, joissa otetaan turhia riskejä ja tehdää älyttömiä ratkaisuja. Tämä ei olisi ongelma, jos oltaisiin syys-lokakuussa, jolloin kaikki joukkueet hakevat peliään, mutta kun nyt ollaan helmikuussa, jolloin ratkotaan jatkopaikkoja.
Toinen hyvä esimerkki on Kärki. Hän on Kotkaniemen ykkösentteri, se näkyy peliajassa ja liikkeessä. Kun Kärjen liikkeestä otetaan liiallisen rasituksen kautta vähän pois, hänen pelaamisestaan tulee selviytymistä. Kärki on tällä hetkellä peruspelaamisessa liian hidas, hänet kannattaisi siirtää laitaan pelaamaan, jolloin hänen vahvuuksia pystyttäisiin hyödyntämään paremmin. Kotkaniemi jr. sentteriksi ja Kärki laitaan.