Nyt kun liike on ollut vajavaista ja pelien intensiteetti kärsinyt, niin se on poikinut myös paljon tietynlaisia huolimattomuusjäähyjä. Ottaisin alivoiman tapettavaksi mieluummin ylikovasta taklauksesta verrattuna näihin jatkuvasti vaarattomissa tilanteissa nousseihin mailoihin, mitkä laittaa kyllä vituttamaan. Sarjassa saa rikkoa paljon, mutta kun joku repsottava erkkari osuu kypärään ja pelaaja tekee tuomareille selväksi että näin tosiaan tapahtui, otetaan rike pois. Ässien pitää itse alkaa ansaita niitä erikoistilanteita näissä vallitsevissa raameissa, haastoja ja puskemista kohti maalia, kauniita kaatumisia, ennen kaikkea jalat liikkeelle. Kamppailupelaaminen tukitoimineen kuosiin ja enemmän kiekon hallintaa. Tällä materiaalilla, etenkin hyökkäyksellä on vaan pakko saada sitä pelivälinettä itselle. Turussa ei taidettu voittaa juuri yhtään kulmapainia alkuhetkien jäljeen? Miten se on edes mahdollista.. Siellä on kuitenkin vahvoja jässiköitä tuohon hommaan, esim. Lähteenmäki on kadonnut täysin kuvasta näissä merkeissä. Missä on Salmiot ja Korhoset, Lagat ja Mcraet? Kupru ja Insam? Tänään on lähdettävä siitä että sitä mustaa syödään omissa ja hyökkäyspäässä kaivetaan viimeiseen saakka.
Väittäisin myös, että alkukauden rangaistussuman jälkeen intensiteetti on ollut pitkälti hakusessa? Ässät pelaa vähän kuin käsijarru päällä, vain hetkittäin peli vie mukanaan, kuten Lukko- ja IFK-matsit kotona. Näissä peleissä on otettu miestä puolin ja toisin Liigan mittapuulla jopa rujosti. Mutta niissä peleissä Ässät ja yleisö on elänyt. Korrostan vielä, että viimeiset kaksi vieraspeliä on oltu liikkeen osalta aivan jaloissa, onko sitten henkistä väsyä vai mitä, tuohon pitää tulla parannusta ja äkkiä.