Ottawa on mystinen kaupunki, joka tunnetaan kiekkokartalla yleisesti ottaen maailman kovimman kiekkomaan pääkaupunkina. Ottawa Senators oli viime kaudella Kanadan kovin joukkue, vaikka kausi päättyikin runkosarjaan. Surullisesta kaudesta huolimatta Senators saa nyt myös oman topicin alulle tälläkin keskustelupalstalla, mikä tarkoittaa samalla sitä, että kaikki 30 joukkuetta (+ Las Vegas) ovat ansainneet oman ketjunsa. Suomessa Senators ei ole se kaikkein kiinnostavin joukkue, mutta katsotaan silti, jos jonkunlaista keskustelua aikaiseksi saa.
Seuran menestymistä menneillä vuosikymmennillä voidaan arvioida monella eri tavalla. Kanadan pääkaupunki ei ole vielä Senatorsin toimesta Stanley Cuppia kotiin tuonut, mutta harvemmin Senators on kuitenkaan pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt. Itse asiassa aikajaksolla 1997 - 2016 (19 vuotta) joukkue on jäänyt vain neljästi pudotuspelien ulkopuolella. Faktatietoa en aiheesta etsi, mutta en usko samaisen aikajakson aikana hirveän monella parempaa saldoa olevan Detroitia lukuunottamatta. Negatiiviselta kannalta katsottuna kaikki neljää synkkää kautta on edellisen kahdeksan vuoden aikana.
2015 - 2016 mutkikas vuoristorata
Kausi päättyi pettymykseen, kun sijoitus itäisellä puolella oli 11. Tarkemmin taustoihin syventyessä sijoitus oli kuitenkin kohtuullinen, eikä Senators missään nimessä ollut varsinaisesti alisuorittaja - siinä missä lähes kaikki muut Kanadan joukkueet olivat. Omanlainen sukupolvenvaihdos sekä joukkueessa, että taustoissa on ollut käynnissä jo monta vuotta, mutta hiljalleen alkaa valoa olla tunnelin päässä. Toissa kauden sensaatiomainen loppukausi Hammondin johdolla antoi toivoa, että 15-16 on se kausi, kun peli alkaa jälleen rullaamaan nuorella joukkueella. Samanlaista flowta ei kuitenkaan saatu päälle oikeastaan missään vaiheessa kautta, vaan kausi oli oikeastaan alusta loppuun asti todellista vuoristorataa.
Syytä vuoristoradalle on vaikea löytää, mutta sen huomasi kotisohvalle asti, ettei Dave Cameron löytäny oikeita palasia oikeisiin paikkoihin. Ketjut elivät koko kauden aikana tolkuttoman paljon - aivan liikaa. Siihen päälle avainpelaajien loukkaantumiset sekä nuoren rungon kokemattomuus, niin soppa oli valmis. Parhaimpien ja huonoimpien jaksojen erot olivat järjettömän suuria, mutta sentään hyvät jaksot antoivat toivoa tulevasta, sillä joukkueessa on tällä hetkellä todella paljon nuorehkoja lupaavia pelaajia.
2016 Off season - ovi käy kumpaankiin suuntaan
Kesän aikana etenkin toimiston puolella on tapahtumia riittänyt yllinkyllin. Bryan Murray ilmoitti jo hyvissä ajoin, että hänen taival General Managerina on ohi. Tilalle palkattiin organisaatiossa lähes kymmenen vuotta viettänyt Pierre Dorion, joka oli Murrayn apulaisena viimeiset pari vuotta. Dorion oli looginen valinta ja oman kylän paikana saa suuren vastuun nuorena, jo 44-vuotiaana. Dorion aloitti hommat valmentajan vaihdoksella, kun koko valmennusporukka Cameronin johdolla sai astua sivuun.
Myös valmennusrintamalla Senators luottaa nuoreen polveen, sillä Guy Boucher saapui pestiin myös 44 vuotiaana. Boucher on ehtinyt urallansa viettää lähes kolmivuotiset pestit sekä Tampa Bayn, että Bernin päävalmentajana. Kumpikin on kuitenkin päättynyt potkuihin. Boucherin avuksi saapuvat myös Sveitsin puolelta kaksikko Marc Crawford & Rob Cookson, jotka valmensivat Zürichissa edelliskaudella voittaen Sveitsin mestaruuden. Etenkin Crawford on tärkeä mentori nuorelle päävalmentajalla. Crawfordilla on takana 14 vuotta päävalmentaja NHL:ssä ja löytyy takataskusta myös Stanley Cup sormus (1996) sekä Jack Adams Award (1995).
Toimiston lisäksi myös pelaajarintamalla pientä muutosta on tapahtut. Nimekkäimpinä Chris Kellyn paluu sekä Derick Brassardin hankinta. Vaihdossahan Mika Zibanejad matkasi New Yorkin kirkkaisiin valoihin. Spekuloin vaihtoa jo Rangersin ketjussa, mutta tiivistettynä Ottawa sai vihdoin parin kauden etsinnän jälkeen hankittua 1. sentterin, kun Zibanejad suuren ailahtelevuuden vuoksi ei puhjennut aivan yhtä kauniiksi kukaksi, kuin mitä Senators varmasti toivoi. Ulospäin Mikan lisäksi lähti myös Patrick Wiercioch & Alex Chiasson, jotka eivät lunastaneet odotuksia.
Palkkakatossa tilaa on vielä rapiat 17 miljoonaa, mutta RFA puolelta Mike Hoffman ja Cody Ceci vievät tuosta varmasti ison osan. Olisi ehdottoman tärkeää, että molemmat saisi kiinnitettyä pitkillä sopimuksilla, sillä selkeää "key player" osastoa kumpikin edustaa jo nyt - sekä etenkin tulevaisuudessa. Sopimuksien pituutta on vaikea arvioida, mutta ainakin Hoffman kahdella peräkkäisellä n. 30 maalin kaudella netonnee viimeistään välimieskäsittelyssä n. $5.0 - $5.5 vuosikaton itselleen. Ceci on todella mielenkiintoinen tapaus. Nuorukaisen sopimus ei mene välimieskäsittelyyn, mutta se on vielä toistaiseksi tekemättä. Ikänsä puolesta Ceci on pelannut loistavasti ja on tärkeä osa tulevaisuutta Senators nutussa. Ongelmana on kuitenki se, että edessä ovat Karlssonin, Phaneufin ja Methotin sopimukset. Kuinka paljon seuralla on varaa tuhlata kattoa puolustajiin etenkin, kun myös lupaava Thomas Chabot alkaa lähiaikoina kolkutella NHL portteja. Cecin katto lienee myös aika lähellä Hoffmanin lukemia. Dorionin mukaan molemmat ovat kuitenkin jatkossakin Senators pelaajia ja sopimukset hoidetaan kuntoon lähiaikoina.
2016 - 2017 mikä on vuoristoradan seuraava suunta?
Tuleva kausi on hyvin mielenkiintoinen Senators näkökulmasta. Joukkueen nuoret tähtipelaajat ovat jälleen vuoden vanhempia ja alkavat hiljalleen olla omissa rooleissaan tarpeeksi hyviä, jotta menestys olisi mahdollista. Brassardin, Kellyn, Neilin sekä viime kauden lopulla hankitun Phaneufin johdolla seurassa on myös hiukan kokemusta nuorten pelaajien ympärillä, vaikkakin Chris Phillipsin hieno ura päättyikin edelliskauteen.
Uusi valmennusjohto sekä GM sekoittavat pakkaa varmasti, minkä takia vuoristoradan seuraavaa osoitetta on hyvin vaikea arvuutella. Allekirjoittaneen mielestä joukkueen runko on tarpeeksi hyvä siihen, että Kanadan pääkaupungissa pelataan ensi keväänä pudotuspelejä vuoden tauon jälkeen. Uuden valmennusjohdon suurimmat parannustarpeet ovat ainakin joukkuepuolustamisessa sekä erikoistilanteissa. Senators oli sekä päästetyissä maaleissa, ylivoimassa, että alivoimassa sarjan heikoimpien joukossa menneellä kaudella.
Seuran menestymistä menneillä vuosikymmennillä voidaan arvioida monella eri tavalla. Kanadan pääkaupunki ei ole vielä Senatorsin toimesta Stanley Cuppia kotiin tuonut, mutta harvemmin Senators on kuitenkaan pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt. Itse asiassa aikajaksolla 1997 - 2016 (19 vuotta) joukkue on jäänyt vain neljästi pudotuspelien ulkopuolella. Faktatietoa en aiheesta etsi, mutta en usko samaisen aikajakson aikana hirveän monella parempaa saldoa olevan Detroitia lukuunottamatta. Negatiiviselta kannalta katsottuna kaikki neljää synkkää kautta on edellisen kahdeksan vuoden aikana.
2015 - 2016 mutkikas vuoristorata
Kausi päättyi pettymykseen, kun sijoitus itäisellä puolella oli 11. Tarkemmin taustoihin syventyessä sijoitus oli kuitenkin kohtuullinen, eikä Senators missään nimessä ollut varsinaisesti alisuorittaja - siinä missä lähes kaikki muut Kanadan joukkueet olivat. Omanlainen sukupolvenvaihdos sekä joukkueessa, että taustoissa on ollut käynnissä jo monta vuotta, mutta hiljalleen alkaa valoa olla tunnelin päässä. Toissa kauden sensaatiomainen loppukausi Hammondin johdolla antoi toivoa, että 15-16 on se kausi, kun peli alkaa jälleen rullaamaan nuorella joukkueella. Samanlaista flowta ei kuitenkaan saatu päälle oikeastaan missään vaiheessa kautta, vaan kausi oli oikeastaan alusta loppuun asti todellista vuoristorataa.
Syytä vuoristoradalle on vaikea löytää, mutta sen huomasi kotisohvalle asti, ettei Dave Cameron löytäny oikeita palasia oikeisiin paikkoihin. Ketjut elivät koko kauden aikana tolkuttoman paljon - aivan liikaa. Siihen päälle avainpelaajien loukkaantumiset sekä nuoren rungon kokemattomuus, niin soppa oli valmis. Parhaimpien ja huonoimpien jaksojen erot olivat järjettömän suuria, mutta sentään hyvät jaksot antoivat toivoa tulevasta, sillä joukkueessa on tällä hetkellä todella paljon nuorehkoja lupaavia pelaajia.
2016 Off season - ovi käy kumpaankiin suuntaan
Kesän aikana etenkin toimiston puolella on tapahtumia riittänyt yllinkyllin. Bryan Murray ilmoitti jo hyvissä ajoin, että hänen taival General Managerina on ohi. Tilalle palkattiin organisaatiossa lähes kymmenen vuotta viettänyt Pierre Dorion, joka oli Murrayn apulaisena viimeiset pari vuotta. Dorion oli looginen valinta ja oman kylän paikana saa suuren vastuun nuorena, jo 44-vuotiaana. Dorion aloitti hommat valmentajan vaihdoksella, kun koko valmennusporukka Cameronin johdolla sai astua sivuun.
Myös valmennusrintamalla Senators luottaa nuoreen polveen, sillä Guy Boucher saapui pestiin myös 44 vuotiaana. Boucher on ehtinyt urallansa viettää lähes kolmivuotiset pestit sekä Tampa Bayn, että Bernin päävalmentajana. Kumpikin on kuitenkin päättynyt potkuihin. Boucherin avuksi saapuvat myös Sveitsin puolelta kaksikko Marc Crawford & Rob Cookson, jotka valmensivat Zürichissa edelliskaudella voittaen Sveitsin mestaruuden. Etenkin Crawford on tärkeä mentori nuorelle päävalmentajalla. Crawfordilla on takana 14 vuotta päävalmentaja NHL:ssä ja löytyy takataskusta myös Stanley Cup sormus (1996) sekä Jack Adams Award (1995).
Toimiston lisäksi myös pelaajarintamalla pientä muutosta on tapahtut. Nimekkäimpinä Chris Kellyn paluu sekä Derick Brassardin hankinta. Vaihdossahan Mika Zibanejad matkasi New Yorkin kirkkaisiin valoihin. Spekuloin vaihtoa jo Rangersin ketjussa, mutta tiivistettynä Ottawa sai vihdoin parin kauden etsinnän jälkeen hankittua 1. sentterin, kun Zibanejad suuren ailahtelevuuden vuoksi ei puhjennut aivan yhtä kauniiksi kukaksi, kuin mitä Senators varmasti toivoi. Ulospäin Mikan lisäksi lähti myös Patrick Wiercioch & Alex Chiasson, jotka eivät lunastaneet odotuksia.
Palkkakatossa tilaa on vielä rapiat 17 miljoonaa, mutta RFA puolelta Mike Hoffman ja Cody Ceci vievät tuosta varmasti ison osan. Olisi ehdottoman tärkeää, että molemmat saisi kiinnitettyä pitkillä sopimuksilla, sillä selkeää "key player" osastoa kumpikin edustaa jo nyt - sekä etenkin tulevaisuudessa. Sopimuksien pituutta on vaikea arvioida, mutta ainakin Hoffman kahdella peräkkäisellä n. 30 maalin kaudella netonnee viimeistään välimieskäsittelyssä n. $5.0 - $5.5 vuosikaton itselleen. Ceci on todella mielenkiintoinen tapaus. Nuorukaisen sopimus ei mene välimieskäsittelyyn, mutta se on vielä toistaiseksi tekemättä. Ikänsä puolesta Ceci on pelannut loistavasti ja on tärkeä osa tulevaisuutta Senators nutussa. Ongelmana on kuitenki se, että edessä ovat Karlssonin, Phaneufin ja Methotin sopimukset. Kuinka paljon seuralla on varaa tuhlata kattoa puolustajiin etenkin, kun myös lupaava Thomas Chabot alkaa lähiaikoina kolkutella NHL portteja. Cecin katto lienee myös aika lähellä Hoffmanin lukemia. Dorionin mukaan molemmat ovat kuitenkin jatkossakin Senators pelaajia ja sopimukset hoidetaan kuntoon lähiaikoina.
2016 - 2017 mikä on vuoristoradan seuraava suunta?
Tuleva kausi on hyvin mielenkiintoinen Senators näkökulmasta. Joukkueen nuoret tähtipelaajat ovat jälleen vuoden vanhempia ja alkavat hiljalleen olla omissa rooleissaan tarpeeksi hyviä, jotta menestys olisi mahdollista. Brassardin, Kellyn, Neilin sekä viime kauden lopulla hankitun Phaneufin johdolla seurassa on myös hiukan kokemusta nuorten pelaajien ympärillä, vaikkakin Chris Phillipsin hieno ura päättyikin edelliskauteen.
Uusi valmennusjohto sekä GM sekoittavat pakkaa varmasti, minkä takia vuoristoradan seuraavaa osoitetta on hyvin vaikea arvuutella. Allekirjoittaneen mielestä joukkueen runko on tarpeeksi hyvä siihen, että Kanadan pääkaupungissa pelataan ensi keväänä pudotuspelejä vuoden tauon jälkeen. Uuden valmennusjohdon suurimmat parannustarpeet ovat ainakin joukkuepuolustamisessa sekä erikoistilanteissa. Senators oli sekä päästetyissä maaleissa, ylivoimassa, että alivoimassa sarjan heikoimpien joukossa menneellä kaudella.