Ottawa Senators 2016–2017

[HankMoody]

Alexandre Burrowsin kauppa kohahdutti. Vastine Burrowsista oli ehdottomasti liian kova - siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Toki Dahlenista ei välttämättä ikinä tule Burrowsin tasoista pelaajaa, mutta tällä hetkellä siltä ei näytä. Uskoisin silti, että Burrows oli hyvä kaappaus pelajaatyypiltään. Ottawassa ei hirveästi kokemusta ole ylipäätänsä saati sitten playoffeistakaan. Burrows taisi kokemuksen lisäksi olla myös melko pidetty henkilö Canucksissa niin kanssapelaajien kuin fanienkin mielestä? Tuo lisää kaivattua secondary scoringia kärkimiesten taakse

Tosiaan Burrows oli pidetty joukkueen ja fanien keskuudessa. Erittäin energinen ja hyvä kahdensuunnan pelaaja joka menee joka tilanteeseen täysillä. Mielellään olisin nähnyt Burrowsin lopettamassa uransa Canucksien paidassa, muttakun vastine oli yllättävän kova niin kyllähän tämä käy.

Pitää oikein toivoa Ottawaa playoffseihin, oisi kiva nähdä Burrows aiheuttamassa harmaita hiuksia vastustajille pleijareissa.

 

[Hendo]

Tosiaan Burrows oli pidetty joukkueen ja fanien keskuudessa.

Kolmen pelin jälkeen voin kyllä uskoa kyseisen lausahduksen varsin helposti. Sopii Boucherin pakettiin todella hyvin ja on päässyt kokoonpanoon todella vahvasti mukaan. Alun perusteella Burrowsia voisi kuvailla varsin suoraviivaiseksi pelaajaksi. Burrows - Brassard - Stone kenttä on toiminut kumpaankin suuntaan todella hyvin ja kolmikko täydentää toisiaan todella hyvin. Kaikki ovat energisiä taistelijoita, jotka ajavat maalille ja omaan päähän aina kovalla vauhdilla. Burrowsista on eniten pistänyt silmään se, kuinka hän parkkeeraa itsensä maalivahdin eteen ja ottaa iskuja runsaasti vastaan. Kovan työnteon ja energisyyden lisäksi Burrowsille ensimmäiseen kolmeen peliin 3+1 ja +4...

Brassard on nostanut hiljalleen tosipelien lähestyessä asemaansa hurjasti. Ei ole joka päivä mukana pistetilastoissa, mutta hänenkin työmoraali, ilme ja asenne ovat kyllä upealla tasolla. Brassardilla on myös kelvolliset +13 tehotilastossa, joka on Senators hyökkääjistä eniten. Olin kauden alla sitä mieltä, että Zibanejad <-> Brassard trade oli vaihto, jossa molemmat osapuolet voittavat. Ainakin Senatorsin osalta tämän voi ehdottomasti allekirjoittaa edelleenkin. Brassard vaikuttaa myös pelaajalta, joka on varmasti tärkeä pelaaja pudotuspeleissä.

 

[Vini29]

Tietääkö ottawa fanit, pelaako Karlssoni tänään?

 

[Bosco]

Clarke MacArthur teki näköjään aiemmin viikolla paluun otteluihin. Eikös tämän jo keretty aiemmin ilmoittaa olevan koko kauden sivussa? No hyvä näin sillä oletettavasti päässyt täysin yli aivotärähdyksen jälkioireistaan ja siten on täysin terve nyt. Toivotaan ettei enää kärsi yhtään aivotärähdystä urallaan.

Colin White teki myös debyyttinsä ja siten hänen tulokassopimuksen ensimmäinen vuosi käytettiin tähän kauteen.

 

[Hendo]

MacArthurin paluu tuli kyllä aikamoisen puskista. Kauden ja jopa uran piti olla ohi, mutta niin vain Clarke taistellut itsensä pelikuntoon. Kolme matsia takana ja kyllähän MacArthurilla edelleen taidot on tallessa, vaikka pelituntumassa onkin hakemista. Tänään Rangersia vastaan hänelle jo 16 minuuttia peliaikaa. Tuo ehdottomasti uuden ulottuuvuuden myös pudotuspeleihin.

Massiivista loukkaantumisongelmista huolimatta Senators taisteli itsensä Atlantin divisioonan toiseksi ja aloittaa pudotuspelit kotiedulla. Kukapa olisi uskonut kauden alla? Rosterin ei pitänyt riittää mihinkään. Dorion ja Boucher olivat kokemattomat valinnat isoihin rooleihin. Andersonin ikävä tarina kaukalon ulkopuolella. Kruunuksi vielä kriittisillä hetkillä koetut alakerran loukkaantumiset, kun Methot, Ceci ja Karlsson olivat muutaman pelin samanaikaisesti poissa.

Loukkaantumisten osalta alkaa näkyä valoa tunnelinpäässä. Hyvin todennäköisesti niin Karlsson, Methot, Neil, Smith kuin Ryankin ovat terveiden kirjoilla, kun pudotuspelit ensi viikolla alkavat. Lisäksi kokoonpanossa viilettää myös edellä mainittu MacArthur, jonka voi myös laskea vahvistukseksi. Loukkaantumisista huolimatta taso on säilynyt yllätävän hyvänä. Claesson on ollut loistava ja noussut ehdottomasti ansaittusti pelaavaan kokoonpanoon. Ben Harpur yllätti todellisesti ja on ollut parissa pelissä joukkueen parhaimmistoa.

Ottawa on yksi sarjan työtelijäimmistä joukkueista. Senators pelaa hyvää kahden suunnan kiekkoa, jossa on kovassa vireessä olevan maalivahdin lisäksi neljä tasaista kentällistä ja joilla on yhteinen tavoite: pelata voittavaa jääkiekkoa joukkueena. Ketjut vaihtelevat jatkuvasti ja loukkaantumistilanteen helpotuttua myös taustalta on kelvollisia pelaajia nostettavissa tuomaan energiaa. Monet saattavat tulkita Senatorsin heittopussiksi ilman mitään mahdollisuuksia pudotuspeleissä, mutta itse uskon Ottawan omaavan yllätyspotentiaalia. Nimet eivät ole kärkipäästä, mutta asenne on. Joskus sekin saattaa riittää.

Jos kaikki ovat terveinä, on Bobby Ryanin rooli mielenkiintoinen. Muutaman edellisen kuukauden aikana Ryan ei ole esittänyt mitään sellaista, jonka perusteella hän olisi kokoonpanossa kaikkien ollessa terveinä. Onko Boucherilla kuitenkaan varaa tiputtaa Ryania katsomoon isojen pelien alkaessa? Parissa viimeisessä pelissä on kokeiltu erilaisia ketjukoostumuksia, jotka ovat näyttäneet ihan hyvälle. MacA voi hyvinkin ottaa paikkansa Turrisin viereltä ja toivon suuresti, että kunto riittää siihen myös pudotuspeleissä. Tällöin Ottawa saisi neljä pätevää kentällistä, jotka pystyvät pisteiden tekoon.

Boston tai Toronto tulee vastaan. Vaikeaa sanoa, että kumpi olisi parempi. Bostonin joukkue on kokenut ja hiukan kankeahko johon Senators voisi iskeä nopeudella, kun taas Toronto on juuri päinvastainen. Molemmat ovat voitettavissa, mutta kaikesta huolimatta ottaisin vastaan mielummin Toronton.

 

[Hendo]

Ensimmäinen osa takana. Näin jälkikäteen hauska lukea ylempää viestiä ja miettiä kuinka erilaisia pelejä on pudotuspelit runkosarjaan verrattuna. Ensinnäkin Ottawan & Toronton ottelupareja katsoessa saa olla onnekas, että sieltä tuli vastaan juuri Bruins, vaikka Torontoa toivoinkin. Toiseksi Bobby Ryanin paikka ei ole katsomossa.

Tiukka ja tasainen ottelupari tulosten valossa. Ottawa oli pelillisesti mielestäni koko ajan hiukan edellä. Boston ei löytänyt missään vaiheessa keinoa ohittaa tiukasta keskialueen sumppua. Tästä iso sulka hattuun Boucher & Crawford kaksikolle, joka vei taktisesti Bruinsin valmennusjohtoa. Jo lähtökohdat sarjaan mairittelivat Ottawaa, sillä olihan Bostonin alakerran loukkaantumiset koko sarjan kannalta ratkaisevassa roolissa. Loukkaantumisiin nähden Boston kuitenkin taisteli kuudenteen peliin asti ja neljästi jatkoajallekkin - paremmalla tuurilla olisi voinut mennä aina 7. peliin asti. Täälläkin osiossa kehuttava vielä McAvoyta, jolla on hieno ura edessä. Kypsää peliä, eikä esityksiin nähden olisi uskonut, että poika pelaa ensimmäisiä pelejään isossa sarjassa. Karlsson oli sarjan paras pelaaja ja puolustaja, mutta McAvoy tuli kyllä hyvänä kakkosena, mikä ei tässä tapauksessa ole häpeä.

Ensimmäistä kertaa ikinä eksyin myös tarkemmin tarkastelemaan palstan otteluketjufoorumia, joka yllätti allekirjoittaneen kyllä täysin. NHL osio on pitkälti täynnä asiallisia kirjoituksia omien kokemuksien perusteella, mutta otteluketjufoorumit näemmä täynnä viestejä, joissa toivotaan vastustajan tahallista loukkaannuttamista, kehotetaan kannattajia heittämään tavaroita jäälle tai vaihtoehtoisesti haukutaan tuomarit alimpaan kastiin, jos mitään muuta ei keksitä. Prosentuaalisesti nämä viestit toki kuuluvat vähemmistöön, mutta kyllä ne silti herättää ainakin täällä ihmetystä. Sentään lähes kaikki vastaavat viestit tulivat yhden tietyn nimeltä mainitsettoman joukkueen seuraajilta, joten toivottavasti kyseinen ilmiö on vain tämän keskustelijakunnan tapa. Isossa maailmassa toivo elää, vaikka pieni osa onkin jo menetettyjä tapauksia.

----------------

Erik Karlsson jatkoi siitä mihin runkosarjan lopulla jäi. Tekee puolikuntoisenakin kaukalossa melkein mitä tahtoo ja oli ehdottomasti suurin yksittäinen syy siihen, että Senatorsin kausi jatkuu vielä. Karlssonin lisäksi totta kai Brassard & Ryan ansaitsevat ison kiitoksen. Oli tiedossa se, että Brassard on pudotuspeleissä eri pelaaja kuin runkosarjassa, mutta melkoisen eri hahmo sieltä tosiaankin on kaukaloon tullut. Brassard on Boucherin taisteluilmeen yksi näkyvin kasvo, joka ei jätä tilannetta ikinä kesken. Johtaa myös kakkosylivoimaa hienosti, joka syntyi kuin tyhjästä ja on nyt selkeä 1. ylivoima. Turris oli runkosarjassa 1. sentteri, mutta Brassard oli kyllä aivan eri tasolla Boston sarjassa. Bobby Ryan on ollut edelliset kaksi vuotta niin uskomattoman surkea, että toivoin hänen aloittavan katsomossa playoffit. Lähes samaa mieltä oli myös Boucher, sillä ensimmäisen pelin Ryan aloitti 4 kentän laidassa. Ryan kuitenkin osoitti, että nyt ja kulkee ja rooli nousi hiljalleen. Hieno tekemistä ja ennen kaikkea taistelemista, mitä ei olla häneltä pitkään aikaan nähnytkään.

Kesken kauden tulleet Burrows ja Stålberg eivät tehojen puolesta esittäneet ihmeitä, mutta olivat silti kelvollisia. Molempien pelissä näkyy kokemus, eikä virheitä isoissa peleissä tule juuri lainkaan. Hyviä hankintoja kumpainenkin ja se, että on varaa parantaa on myös hyvä Sensin kannalta. Varaa parantaa osiossa on myös hyökkäyspäässä Stone, Turris & Pageau. Stone ja Pageau tosin hoitivat puolustusvelvoitteensa hienosti. Stonen +4 on joukkueen kovin lukema ja Pageaullakin kyseinen luku on 0, vaikka pelasi pitkälti Bruinsin vaarallista 1 kenttää vastaa.

...................

To-pe yönä jatketaan. Seuraavassa osassa vastassa Rangers. Runkosarjassa kolme peliä, joista voitot Ottawalle 2-1. Anderson oli kummassakin voittopeleissä maalissa, joissa Ottawa päästi vain yhden maalin. Senators ei esittänyt Bruinsia vastaan kaunista peliä, mutta en usko tämän sarjan olevan kuitenkaan läpihuutojuttu Rangersille. Ottawa on ärsyttävä joukkue pelata vastaan eikä kyllä anna mitään ilmaiseksi. Mielenkiintoinen pari tietenkin myös sentterikaistalla, kun Brassard ja Zibanejad saavat ottaa toisistaan enemmänkin mittaa.

 

[tsajari]

Erik Karlssonin sairasloma 4 kuukautta joidenkin lähteiden mukaan. Hattu päästä, kaveri dominoi aivan tohjolla jalalla ihan miten tykkäsi.

 

[Hendo]

Erik Karlssonin sairasloma 4 kuukautta joidenkin lähteiden mukaan. Hattu päästä, kaveri dominoi aivan tohjolla jalalla ihan miten tykkäsi.

Kyllä. Mieletön kausi kapteenilta ja hinasi joukkueen yli kaikkien odotusten. Kokonaisvaltaisesti varmasti Erikin uran paras kausi. Viikonlopun aikana hiukan omia mietteitä menneen kauden pelaajien suhteen. Karlsson oli myös loppujen lopuksi playoffien +/- tilaston toinen +13 lukemalla. Seuraavana oli sisäisessä tilastossa Methot ja Stone +5 saldolla. Kertoo kaiken olennaisen.

Mediassa on ollut paljon huhuja, että Dorion suojaisi neljä puolustajaa draftissa. Itse en kyllä usko tähän alkuunkaan, koska se asettaisi esimerkiksi Pageaun tai Brassardin tarjolle. Joku kolmikosta Phaneuf - Methot - Ceci on saatava vaihdettua seuraavan parin päivän sisällä. Senatorsin puolustustilanteessa pitää myös muistaa, että ensi kaudella mukana on Thomas Chabot, joka lienee yksi maailman kovimmista puolustaja prospecteista tällä hetkellä. Tämän takia myös Cecin vaihto olisi mahdollinen. Chabotilla on kaikki eväät tehdä McAvoyt ja ottaa suoraan paikka kahdesta ensimmäisestä parista.

 

[Palokan Keisari]

Joku kolmikosta Phaneuf - Methot - Ceci on saatava vaihdettua seuraavan parin päivän sisällä.

Toivottavasti se olisi Phaneuf. En ymmärrä miksi Phaneuf ei suostunut Dorionin pyyntöön luopua NTCstä, jotta olisi voinut jättää Phaneufin suojaamatta. Eikai Vegasissa nyt niin tyhmiä olla, että otetaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi tuo Phaneufin järkyttävä palkka, kun kaverin pelilliset avut alkavat oikeasti olla jo aika olemattomia.

 

[Hendo]

Noniin. Muutama viikko on sulateltu mennyttä kautta. Kausi oli tarinana uskomattoman hieno. Onnittelut Penguinsille mestaruudesta. Ottawan ei pitänyt olla tällä kaudella juuri mitään, mutta siitä huolimatta ylpeästi logon eteen taistellut joukkue oli lähellä päästä jopa aivan päätyyn asti. Mestareille joukkue kaatusi vasta seitsemännen pelin jatkoajalla. Senatorsin pelityyli oli aika lähelle NHL:n rumin ja vastenmielisin, mutta... Jos se on hinta siitä, että tuolla materiaalilla mennään neljän parhaan joukkoon, niin toivottavasti näen samaa myös ensi kaudella.

Ennen pelaajistoon siirtymistä on nostettava esiin kauden suurimmat onnistujat. Nostan tälle listalle Pierre Dorionin, Guy Boucherin ja Marc Crawfordin. Aivan kertakaikkisen upeaa työtä joukkueen rakentamisessa, valmentamisessa ja ennen kaikkea yhteisten sävelten löytämisten kanssa. Dorion teki isoja, riskialttiita siirtoja joista sai paljon kuraa niskoillensa. Nyt hän on ehdolla sarjan parhaaksi General Manageriksi. Boucher toi oman vaativan pelityylinsä mukanaan Sveitsistä - lopputuloksena materiaaliin nähden lähes täydellinen suoritus heti ensimmäisellä kaudella. Crawford muutti Ottawan puolutuspelaamisen ja alivoimapelaamisen täysin. Crawford taisi myös tehdä joukkueen kapteenille Erik Karlssonille palveluksen, sillä nyt Erik nousi kokonaisvaltaisesti kenties sille tasolla, josta ei enään voi yksinkertaisesti parantaa.

Pieniä omia mielipiteitä pelaajien suorittamisesta. Mittarina koko kausi sisältäen runkosarjan ja playoffit.

Maalivahdit
Maalivahteihin tämä kausi ei kaatunut. Craig Anderson oli loistava lähes aina, kun maalilla oli. Kentän ulkopuoliset huolet painoivat varmasti, mutta kaikesta huolimatta mies oli etenkin runkosarjassa kuin muuri. Yksi suurimmista syistä siihen, että kausi meni näin hyvin. Condon oli Dorionilta hyvä haku. Condon paikkasi Andersonia haastavassa paikassa hyvällä tasolla ja sai raavittua joukkueelle juuri ne muutamat "ylimääräiset" pisteet, jotta pudotuspeleihin Senators pääsi.

Hyvin todennäköisesti ensi kaudella sama pari jatkaa.

Puolustajat
Tässä sektorissa tuli valtava parannut uuden valmennuksen myötä. Karlsson johdatti joukkojaan varmaankin niin hyvin kuin vain pystyi. Kapteeni paransi otteitaan jatkuvasti kauden ja kipujen edetessä. Jo runkosarjassa Karlssonin paljon kehittynyt kokonaisvaltainen peli tuli tutuksi Sens faneille, mutta ennen kaikkea pudotuspelissä tämän näkivät hyvin todennäköisesti myös muut lajin kirkkaimman huipun seuraajat. Pudotuspeleissä Karlssonille +13, kun seuraavaksi parhaat Sens pelaajat pääsivät lukemaan +5. Täysin korvaamaton kultakimpale Senatorsille sen lisäksi, että on myös mukavan viihdyttävä pelaaja.

Muita onnistujia ehdottomasti Marc Methot ja Fredrik Claesson. Methot pelasi jälleen varmasti ja vakuuttavasti Karlssonin rinnalla niin tasaviisikoin kuin alivoimalla. Toivottavasti Dorion saa Vegasin kanssa sovittua niin, että Methot ei tuonne karkaisi. Jos näin kuitenkin tapahtuu, on Claesson hyvin todennäköisesti Methotin korvaaja kapteenin vierellä. Claesson tuli hiukan puskista ylös ja osoitti ansaitsevansa paikan ylhäällä. Pelasi erittäin varmaa ja kypsää peliä niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin monissa eri rooleissa.

Sitten mielipiteitä jakava soturi: Phaneuf. Dion Phaneuf. Vihaajia riittää, mutta mielestäni Phaneuf oli tällä kaudella juuri sitä, mikä alakerrasta on aiempina kausina puuttunut. Phaneuf oli isäntä, kokenut isähahmo. Palkka miehellä on aivan hirveä, mutta tämän kauden otteilla olen häneen tyytyväinen. Sen sijaan pakkipari Cody Ceci oli itselle valtava pettymys. Uurasti läpi kauden valtavia peliminuutteja, mutta tulos ei ollut toivottu. En oikein tiedä, että mikä tuossa mättää. Cecillä on perjaatteessa kaikki ominaisuudet olla aivan huippupuolustaja, mutta jokin silti puuttuu. Onko se sitten vielä ikä? Yli 300 ottelua takana, mutta silti vasta 23-vuotias. Koko kauden aikana -18, joka on aivan liikaa pelajaalle, joka pelasi "top 4" joukkueessa. Peliajasta sekä suojauksesta ennen Methotia kertoo kuitenkin sen, että taustoilla luotetaan Ceciin. Toivottavasti tämä onnistuu ja Ceci puhkeaa kukkaan lopullisesti jatkossa.

Chris Wideman hoiti omin tonttinsa hyvin. Oli melko tehokas siihen nähden, kuinka vähän sai vastuuta. Mark Borowiecki oli runkosarjassa oma itsensä, joka taklasi kaikkea liikkuvaa. Borowiecki ei kuitenkaan ole etenkään nykyisen nopeatempoisen NHL:n tasoinen pakki, joten sikäli loukkaantuminen saattoi olla jopa Senatorsin onni pudotuspeleissä. Ben Harpur hoiti miehekkäästi oman tonttinsa, mutta ei taida Senatorissa aueta hänelle paikkaa kuitenkaan riittävän isoon rooliin.

........

Ensi kaudeksi iso merkitys sillä, kenet Vegas valitsee. Joka tapauksessa uskon, että jo monesti aikaisemminkin kehumani Thomas Chabot tulee olemaan ensi kaudella yksi sarjan suurista sensaatioista. Yli 35 minuutin peliajat, lähes historialliset piste- ja tehopörssilukemat niin seura-, kuin maajoukkueessakin. Chabot on suuri lupaus, mutta minkälainen rooli on tarjolla? Tarvii vastuuta, jotta puhkeaa kukkaan.

Hyökkääjät
Mike Hoffman, Mark Stone ja Kyle Turris ovat sen tason pelaajia, että kykenevät pelaamaan suuressa roolissa toivottavasti monta kautta. Hoffman on loistava maalintekijä, Stone käsittämättömän aliarvostettu kahden suunnan pelaaja ja Turris on oikeastaan kaikkea "riittävästi". Kolmikolta kelvollinen kausi, mutta taustatukea tarvitaan. Kolmikolta pätevät kaudet kaikin puolin.

Derick Brassard ja Bobby Ryan pelasivat hyvin kaksijakoiset kaudet. Molemmilta heikko runkosarja, mutta pudotuspeleissä joukkueen kantavia voimia. Näin ollen ei voi aivan maan tasalle heitä haukkua. Brassardista näki, että vei aikaa soveltua Boucherin pelityyliin. Mutta. Hänellä on kaikki eväät pelata kuitenkin Boucherin pelityylissä 1. tai 2. sentterinä. Ryanista ei tähän ole. Ryanin liike ja puolustustaidot eivät ole riittäviä. Tämä onkin varmasti yksi syy siihen, että hän on Vegasille tarjolla, vaikka tekikin 15 pistettä pudotuspeleissä. Uskoisin kuitenkin, että oikeanlaisessa ympäristössä Ryan kykenee edelleen olemaan 1. kentän mies, mutta Boucherin alaisuudessa en jaksa uskoa tuohon.

Taustatuen puuttuessa esiin tuli Ottawan kylän oma poika. J-G Pageau on täydellinen 3. sentteri. Loistava aloittaja, varma alivoimapelaaja, nopea, älykäs ja ennen kaikkea kaikkensa kentälle jättävä pelaaja. Pudotuspeleissä myös elintärkeitä maaleja. Saa nähdä, että minkälaisen sopimuksen Pageau saa, sillä sopimus on nyt katkolla. Uskon ja toivon, että Pageau jatkaa kuitenkin Ottawassa vielä pitkään. Pelaaja, josta ei vain voi olla tykkäämättä.

Clarke MacArthur kirjoitti Andersonin tavoin upean tarinan. Miehen uran piti olla ohi, mutta niin vai löysi itsensä pudotuspeleistä ja vielä isosta roolista. Ehkä pre-season alle ja pudotuspelien otteiden perusteella mahdollisuus kahteen ylimpään kenttään on iso.

Zack Smith, Alexandre Burrows, Ryan Dzingel & Tom Pyatt menevät oikeastaan kategoriaan, jossa taso laski pudotuspeleihin. Tästä huolimatta kyseinen nelikko on varmasti hyödyllinen myös jatkossa. Ei heiltä ennen kautta juuri mitään odotettukkaan, joten sikäli hyvät kaudet kaikille. Burrowsin loukkaantuminen oli sääli, sillä Pengs sarjassa miestä olisi tarvittu. Varmast suorittajat bottom 6 porukkaan tulevalle kaudelle.

Chris Kelly, Tommy Wingels, Viktor Ståhlberg & Chris Neil menevät oikeastaan kaikki siihen kategoriaan, ettei taso vain riitä. Neililta hieno ura takana ja vielä vaari jaksoi kerran pudotuspeleissä innostuttaa kotiyleisöäkin.

.......

Tällä sektorilla jatketaan varmasti melko samantyylisellä kokoonpanolla. Toivon, että Vegas poimii Methotin sijasta Ryanin, mutta en tuohon usko kuitenkaan. Taso ei riitä osastolta kaikki neljä varmasti joko lopettavat uransa (Kelly & Neil) tai jatkavat uusien haasteiden pariin. Uusina niminä mukaan tulee ainakin Colin White, joka aloittanee kauden ylhäällä, mikäli onnistuu edes kohtuullisesti pre-seasonilla.

Palataan asiaan myöhemmin, kun Vegasin ratkaisut ovat selvillä ja draftit taputeltu. Mukavaa kesää kaikille palstan seuraajille ja etenkin Sens faneille!

 

[Helsing#65]

@Hendo :lta hyvää yhteenvetoa Ottawan hienosta kaudesta! Ennen kauden alkua oli tosiaan suuret epäilykset materiaalin riittävyydestä edes pudotuspeleihin, ja nämä epäilykset vain kasvoivat kun Anderson jäi pois joukkueen matkasta olemaan vaimonsa kanssa. Mutta niin vain joukkue taisteli kapteenin ja valmennuksen luoman pelisysteemin avulla playoffeihin (lukuisista kaudenaikaisista loukkaantumisista huolimatta) ja aina tuonne konferenssifinaaleihin asti. Siellä Pens oli parempi, mutta eihän se kaukana siinäkään sarjassa jättiyllätys ollut. All in all, erittäin tyytyväinen täytyy olla Ottawan kauteen.

Itsekin tosiaan toivon, että juuri Ryan olisi pelaaja jonka Vegas nappaa. Miehelle itselleen maisemanvaihdos varmasti tekisi hyvää, ja Ottawa taas saisi hyvää helpotusta cappiin, vaikka se nyt ei sinänsä joukkueelle ongelma olekaan. Valitettavan epätodennäköinen tuo skenaario kuitenkin on, ja eiköhän Methot ole juuri se ex-Senaattori joka Golden Knightsin paidan päälleen syksyllä vetää.

Ainoa juttu mistä olen eri mieltä Hendon kanssa, on Viktor Stålberg. Mielestäni olisi täysin riittävä pelaaja myös ensi kaudella nelosen laitaan ja muutenkin tuomaan syvyyttä. Junnuista ei kuitenkaan ole puskemassa hyökkäykseen muita kuin White, joten senkään takia tilan luomiselle heille ei ole niin suurta tarvetta, etteikö Stålbergille voisi sorvata halpaa yhden vuoden jatkoa. Wingelsille ja Kellylle taas voi sanoa heipat, Neilin osalla näin jo tehtiinkin.

Draftista toivon, että Senators käyttää oman ensimmäisen kierroksen vuoronsa Jake Oettingeriin, jota on ennakkoarvioissa rankattu draftin parhaimmaksi maalivahdiksi. Maalivahtien osalta olisi hyvä saada prospect pooliin syvyyttä, sillä Andersonkin on jo vahvasti uransa ehtoopuolella, vaikka varmasti vielä pari kautta pystyykin omalla loistavalla tasollaan pelaamaan. 1. kiepin vuoroa en lähtisi kauppaamaan, en edes Vegasille sitä vastaan että suostuisivat olemaan ottamatta Methotia.

Mutta hyvät juhannukset ja kesänjatkot omaltakin osalta palstalle ja Sens-faneille! Viimeistään heinäkuun lopulla pitää pistää uutta kausiketjua pystyyn, jollei joku muu ehdi sitä jo aikaisemminkin tekemään.