Ottawa Senators 2014–2015

[Kily]

Vajaa tunti enään ja tämän saagan viimeinen osa edessä Philadelphiassa, toivottavasti saadaan onnellinen loppu. Kämmenpohjat hikoilee jo. Voitolla varmistuis myös ettei ekalla kiekalla tule vastaan sitä pahinta mahdollista eli Rangersia. Mutta eipä auta kovin suuresti ajatuksia siirtää niin pitkälle. Kokoonpanossa ei muutoksia, Hammond jatkaa tietenkin maalissa.

MacA-Turris-Stone
Hoff-Ziba-Ryan
Condra-Pageau-Lazar
Smith-Legwand-Chiasson

Methot-Karlsson
Wier-Ceci
Boro-Gryba

Hammond

 

[JTX]

Onnittelut faneille Sensin hienosta noususta playoffeihin. Erityisesti Mark Stonen nousua ratkaisijan rooliin on ollut hieno seurata. Ja onhan se B3 siellä tolppien välissä ihan soiva ollut :)

 

[nabaloo]

Hatten av vaan täältäkin suunnasta! Joulun tienoilla olisin luvannut varmaan syödä sen kuuluisan hatullisen paskaa, jos Ottawa pääsee playoffeihin. Aivan uskomaton nousu, ja hienoja tarinoita eri pelaajilta. Aivan uskomattomat kaudet Hoffmanilta ja Stonelta etunenässä ja Hammondiltakin melkoinen puolikas. Ja kausihan ei luonnollisestikaan ole vielä ohi. Pleijareissa ehdottomasti liputan Sensien puolesta, ellei omat rakkaat Habsit satu vastaan. ;)

 

[Kily]

Niinpä tämä runi tuli ansaitsemaansa päätökseen 3-1 voitolla Phillyssä. Ekassa erässä saatiin luotua hyvin paikkoja vaikka melko reilusti laukaukset hävittiinkin. Toinen oli surkea mutta johdossa kuitenkin kolmanteen erään, jossa esimerkillistä johtoasemakiekkoa ja pisteet himaan. Kukapas muukaan siellä taas nousi esiin kahdella maalilla kuin Mark Stone, isojen pelien mies. Niin kuin olikohan Scanlan joka twitterissä sanoi, tuo toinen maali kuvaa hyvin kaverin kovimpia vahvuuksia; huikea pelinluku, kiekon ryöstäminen ja viimeistely. Nousi tulokaspörssin kärkeen ja ellei Forsberg vedä vähintään kahta pistettä tulee sen hoitamaan kotiin. Toivottavasti myös sen Calderin. Hammondilta taas isoja koppeja varsinkin toisessa erässä ja uran statsit nyt 20-1-2.

Nyt vaan sitten jännäämään että kuka sieltä tulee ekalla kierroksella vastaan, Rangers vältettiin ja mahdollisia ovat Bolts tai Habs. Sanomattakin selvää että Habs olisi se vastus jota toivotaan. Hyvillä fiiliksillä voi lähteä pleijareihin, maalivahtipeli ja puolustus toimii ja hyökkäyksessä on tulikuuma Turrisin ketju. Pageaun ketju tarjoaa erinomaista taustatukea ja täytyy nyt toivoa, että Ziba-Ryan kaksikko heräilis ennen ens viikkoa. Ryan on ollut kuin varjo siitä mitä nähtiin vielä pari kuukautta sitten, ja kyllä kun tuota luistelua katsoo niin väkisin tulee mieleen että onko siellä jotakin vaivaa. Aivan kuin tervassa tarpois ja jatkuvasti perseellään. Loukkaantuneista saattaa tulla vielä apuja kun Michalek on luistellut jo jonkun aikaa ja on ilmeisen lähellä liittyä joukkueen mukaan treenaamaan. Olisi kyllä hieno saada vaikka Smithin tilalle neloseen niin saatais vielä täysipainoisemmat neljä ketjua jalkeille. Tai sitten Ziban vierelle jos Ryan ei tuosta ala parantamaan. Neilkin on ollut jo muutaman pelin pelikunnossa, mutta eipä tuota valitettavasti voi vahvistukseksi sanoa enään tässä vaiheessa.

Yksi pelin kohokohta oli nähdä pelin jälkeen ruudussa hymyilevä Bryan Murray. Jos ei muuten, niin ainakin Bryanille, ehkäpä viimeisten pleijareiden, pelaamisesta pitäisi löytyä ekstamotivaatiota joka jätkälle joukkueessa.

 

[Hendo]

Ei lisättävää.

Senatorsia aloin itse seuraamaan viime kaudella täysin Erik Karlssonin takia, mutta menneellä kaudella myös koko seura on voittanut täysin allekirjoittaneen puolelleen. Hieno kausi takana ja tärkeimmät pelit on vasta edessä. Kiitokset myös topicin kirjoittajille sekä etenkin Kily sinulle runkosarjasta - mukava seurata myös asiantuntijoita täältä maailman toisen puolelta, kun aiheena on NHL sekä Ottawa Senators.

Ilta on vielä pitkä ja toivotaan Montrealia vastaan. En ole aivan varma, mutta keskinäiset voitot taisivat runkosarjassa mennä Ottawalle 3-1, joten kyllähän tuossakin mahdollisuudet on, vaikkakin pudotuspelit ovat aina täysin eri pelejä, jonka nuori Senators runko tulee varmasti huomaamaan.

 

[Kily]

Ilta on vielä pitkä ja toivotaan Montrealia vastaan. En ole aivan varma, mutta keskinäiset voitot taisivat runkosarjassa mennä Ottawalle 3-1, joten kyllähän tuossakin mahdollisuudet on, vaikkakin pudotuspelit ovat aina täysin eri pelejä, jonka nuori Senators runko tulee varmasti huomaamaan.

Näin meni, eka hävittiin mutta loput kolme Sens hoiti maalierolla 13-5. Todistettavasti Habs soveltuu vastustajana joukkueelle poikkeuksellisen hyvin ja ennen kaikkea, kukapa Sens-fani ei haikailisi sen kahden vuoden takaisen pleijarisarjan jälkeen tätä toisintoa. Tulee vastaan sitten kumpi tahansa, uskon että Cameronin toteuttama suoraviivainen pelitapa tulee soveltumaan hyvin myös pleijareihin.

Kiitos vaan kaikille minunkin puolesta. Välillä on ollut vähän tylsää yksinpuhellla tässä ketjussa, mutta mukava että nyt varsinkin kevättä kohden täällä on muutkin aktivoituneet kirjoittamaan. Ja toivottavasti aktivoituu vielä lisää kun tosipelit alkaa.

 

[Valle]

Ei ollut kovin hyvää peliä tänään, mutta sillä ollut mitään merkitystä kun vain pisteet merkitsi. Hammond otti monta upeaa torjuntaa ja piti pelissä mukana. Jälleen kerran kukas muukaan kun Stone ratkaisi pelin. Playoffeissa on kaikki mahdollista. Montreal toivottavasti tulee vastaan. Meni pelit playoffeissa miten vaan tämä kausi oli onnistunut ja upea tarina.

 

[Aunt Wang]

Twitteristä lueskelin, että Ottawan apuvalmentaja Mark Reeds on kuollut syöpään. Nuorena lähti, keveät mullat hänelle. Toivottavasti joukkue sisuuntuu tästä ja menee päätyyn saakka.

 

[Kily]

Puun takaa tuli kyllä tuo uutinen, vaikka sairaudesta ilmoitettiin jo kesällä tai syksyllä ja Reeds ollut sivussa jo jonkin aikaa. Todella surullista, vaikea paikka varmasti koko organisaatiolle ja tietenkin läheisille. "Let's win it all" oli ollut Markin viesti joukkueelle viimeisellä visiitillään.

 

[rottamies]

Chiarelli on saanut potkut Bruinsista.

Voisikohan tässä nyt uskaltaa jo elätellä toivoa, että Murrayn oman kylän poikien puolien pitäminen ulottuisi seuraajan valintaan asti ja Chiarelli palaisi Ottawaan?

Itse ainakin innostuin ajatuksesta!

 

[Kily]

Veit jalat suustani, olin juuri tulossa kirjoittamaan samaa kun tuon uutisen luin. Chiarelli olisi varmasti pätevä vaihtoehto ja nuo vanhat yhteydet joukkueeseen ja paikallisuus on seikkoja jotka vois hyvin valinnan kääntää Murraylla sinne suuntaan.

 

[Hendo]

Kolme peliä takana. Tuloksena kolmesti maalin tappio, joista kaksi viimeisintä jatkoajalla. Sanotaanko näin, että hyvistä taisteluista huolimatta jokaisessa pelissä tuo maalin tappio on ollut ehkäpä juuri ansaittu tulos pelin perusteella. Tappioista huolimatta on pakko sanoa, että sarja on ollut äärimmäisen viihdyttävä. Fyysisyyttä on riittänyt mielettömästi - eikä Senators ainakaan tässä kategoriassa ole jalkoihin jäänyt, mutta leveyttä ja taitoa Canadiensilta löytyy yksinkertaisesti vain enemmän. Muutamia pointteja kuitenkin kolmesta ensimmäisestä pelistä:

1) Avauserän momentum - lopun sulaminen. Aina sama tarina?
Sama asia on toistunut jokaisessa pelissä. Senators on aloittanut melko vahvasti pelin ja on johtanut jokaista peliä avauserän jälkeen 1-0. Toisessa erässä Montreal on etenkin toisessa ja kolmannessa kohtaamisessa dominoinut peliä aivan mielin määrin ja kolmannessa on sitten Senators leiristä loppunut virta. Alla olevat tilastot kertovatkin yksinkertaisesti Ottawan suoritustason ottelun aikana, kun maalimäärät ovat avauserästä jatkoaikaan mallia 3-2-1-0. Montreal on tehnyt kolmessa pelissä vain yhden maalin siihen päätyyn, mikä on oman vaihtoaition puolella. Montrealin pitkät ja laadukkaat hyökkäykset ovat toisissa erissä pistäneet Ottawan vaihtorulettia hiukan sekaisin, joka myös näkyy taululla.

Laukaukset maalia kohti / Maalit (Montreal ensin).
1. erät 27-35 / 0-3
2. erät 52-26 / 6-2
3. erät 37-27 / 1-1
jatkoajat 14-10 / 2-0

2) Erikoistilanteet
Tämä oli se kategoria, jossa Ottawan oli ennen ottelusarjaa onnistuttava täydellisesti, jos haluaa jatkoon mennä. Suorittaminen ei ole aivan täydellistä ollut, mutta selvästi parempaa, kuin Montrealin vastaava. Siitä huolimatta avausvoitto on edelleen ottamatta. Ylivoima Ottawalla on 3/10, joista tosin kaksi tuli Subbanin viiden minuutin aikana. Siitä huolimatta 30% on kuitenkin kelvollinen luku, jos katsotaan pelkästään maaleja. Montrealin vastaava on 1/13, joka on kieltämättä erittäin heikko. Tämän lisäksi mainittakoot se, että aloitukset ovat menneet Ottawalle 50.5%. Ero ei ole tietenkään suuri, mutta ennakoiden mukaan tämän piti kääntyä kuitenkin selkeästi Montrealille.

Tilastoissa kun vauhtiin päästiin niin mainitaan vielä se, että kolmessa ottelussa on nähty peräti 277 taklausta (Ottawalla 158).

3) Joukkue - leveys - yksilöt
Kärkipelaajilla on aina suuri vastuu menestymisestä, jos altavastaajana halutaan yllättää isompia. Ottawan 1. kenttä on hoitanut oman hommansa odotetusti hyvin. MacArthur - Turris - Stone on edelleen se ylivoimasesti paras sekä ainoa kolmikko, joka on jatkuvasti vaarallinen. 2. kenttä on ollut todella ailahtelevainen. Suurin kiitos tästä menee ehkä jopa numerolle #6. Bobby Ryan on sellain nimi, jolta toivoo vain ja ainoastaan pisteitä. Fyysisyyttä mies on tuonut mukanaan, mutta tehot 0+0 kertovat kaiken olennaisen. Ryanin itseluottamus on edelleen kauden tärkeimmällä hetkellä täysin nollassa. Alemmista kentistä mainittakoon se, että Chiasson oli kahdessa ensimmäisessä pelissä täysin turhake. Chris Neil ei pelillisesti Chiassonia parempi ole, mutta kyllähän Neil toi peliin paljon enemmän asioita kolmannessa kohtaamisessa, kuin Chiasson kahdessa ensimmäisessä yhteensä. Hyökkäysketjuissa ratkaisevaan osaan on nousemassa Montrealin 4. kenttä, joka on pelannut huikean sarjan ja ollut tehollisesti paras kenttä tässä otteluparissa.

Puolustuksessa meno on ollut melko odotettua. Erik Karlsson on ollut loistava. Sanotaanko näin, että siellä on playoffeissakin ollut se Karlsson, joka voisi Norrisin kotiin viedä tämän kauden päätteeksi. Kolmannessa pelissä antoi itsestään vielä täysin uusia piirteitä fyysisyyden vuoksi, kun ruotsalainen jakoi useampia puhtaita ja näyttäviä taklauksia. Wiercioch on ollut erittäin hyvä lisä tuohon ylivoimaan ja johtaakin 1+2 tehoilla sisäistä pistepörssiä ennen Stone & Karlsson (0+3) kaksikkoa. Gryba - Boro parilla asenne riittää, mutta auttamatta ovat kyllä vähän turhan kovassa paikassa...

Toisesta leiristä mainittakoon Subban, jonka sarja on ollut varsin kaksijakoinen. Avauspelissä typerä ulosajo, mutta muutama piste kuitenkin. Toisessa tasaisen hyvä. Kolmannessa tuntui siltä, että Subban oli hiukan ulapalla, kun Ottawan erittäin kova taklauspeli tuntui tuovan Subbanin otteisiin hiukan epävarmuutta. Siitä huolimatta Subbanilta jälleen muutama melkoisen kova tykki ja tolppakin kilahti. Ottawan kolmesta avauserän maalista Subbanilta erittäin heikkoa pelaamista niin Markovin omassa, kuin kolmannen pelin MacArthurin maalin aikana, mutta onhan Subbankin kaikesta huolimatta aivan loistava puolustaja ja todennäköisesti Norris menee joko hänelle, tai Karlssonille...

Carey Price on ollut loistava. Ei tuo ilman syytä ole maailman kovin tällä hetkellä. Vakuuttava ja varma - toisin kuin Hammond. Muutama maali ehti Hammondille lirahtaa melkoisen helposti, eikä tuo hänen pelaaminen nyt muutenkaan hirveän vakuuttavalta näyttänyt. Anderson oli kolmannessa pelissä loistava ja jatkanee ilman ihmeitä maalilla myös neljännessä pelissä.

 

[Kily]

Hyvä kirjoitus Hendolta yllä. Harmi ettei ole pystytty sitä runkosarjan energiaa siirtämään pleijareihin. Pelillisestikin taannuttu vähän alkukauden meininkiin, tästä osittain toki propsit Habsille joka on ajanut joukkueen pois omasta pelistä. Ryanista vois todeta että viime pelissä oli jo vähän elonmerkkejä, mutta toki kaukana siitä tasosta mitä kaivattaisiin. Edelleen ihmettelen suuresti jos ei pelaa jonkun isomman vaivan kanssa. Karlssonilta viime matsissa yksi kauden parhaista esityksistä ja Andy tuli helvetin hyvin sisään. Viimeinen olisi voinut olla otettavissa, mutta jos kohti tulee 49 kutia niin väistämättä nuita tahtoo tulla.

Ens yönä ois sitten kausi uhattuna. Joukkue ei vaikuta vielä luovuttaneen joten toivotaan että siellä laitetaan kaikki likoon. Paha tästä on nousta, vaikka on sitä ihmeellisempiäkin asioita tällä kaudella nähty. Ainoa muutos kokoonpanoon on Legwandin vaihtuminen Smithiin. Andy jatkaa maalissa.

Lisätään vielä loppuun pari päivää vanha uutinen Senators Phillips to have surgery, done for season - Article - TSN Phillipsin mystinen loukkaantuminen paljastunut selkävammaksi ja leikkauksessa käyty tiistaina. Training campille pitäisi olla kunnossa, tämän kauden esityksillä voi tosin olla pelipaikka tiukassa. Vuosi on sopparia jäljellä, mutta ihan rehellisesti sanottuna elättelin jo toiveita että Chris löis hokkarit naulaan. Kaikki kunnioitus siitä mitä on tehnyt joukkueen puolesta vuosien varrella, mutta aika alkaa olla ajanut väistämättä ohi.

 

[JeanGP]

Hassu juttu ettei oo laisinkaan semmoinen olo että kausi päättyis, päinvastoin ny ruvetaan pelaan!
Iso toive että Pricelle annettais samanlainen paine kuin esim. Gallagher on antanu Ottawan kassareille, oikeestaan säälittävän vähän on ajettu maalille.
Tasapaksun ja rutinoituneen joukkeen kuoren alle on pakko päästä, liian rauhassa on saanu Montreal jyystää omaa peliään.

Onko Pageaun ja Lazarin aika nousta esiin? Siinä on ne veljet keiltä odotan ainakin kauden parasta peliä ens yönä!!

 

[lasaleiko]

Hammond. Muutama maali ehti Hammondille lirahtaa melkoisen helposti, eikä tuo hänen pelaaminen nyt muutenkaan hirveän vakuuttavalta näyttänyt. Anderson oli kolmannessa pelissä loistava ja jatkanee ilman ihmeitä maalilla myös neljännessä pelissä.

Saas nähdä miten Hammondin urakehitys tästä jatkuu. Ryminällä isoon liigaan, oli suuressa roolissa viemässä joukkuetta playoffeihin, joukkueen kotikaupunki ottaa tietysti kaiken ilon irti ja luo järjettömän hypen veskarin ympärille, ja sitten alkaa ne vastoinkäymiset. Voi olla että Hammond hakee peliään tässä seuraavat pari kautta ja se vaatii Senatorsilta kärsivällisyyttä.

Tulee nimittäin nopeasti mieleen muutama muukin veskari joille on käynyt samoin, eikä yhtä esimerkkiä tarvitse hakea sen kauempaa kuin tämänhetkisen playoff-vastustajan maalin suulta. Carey Price tuli kaudella 2007-08 AHL:sta tuuraamaan loukkaantunutta Cristobal Huet'ia ja loistavasti pelasikin. Playoffeissakin ensimmäinen kierros sujui hienosti ja Bruins lähti lomille seitsemässä pelissä. Sitten seuraava kierros Flyersia vs. ei niin hyvin sujunutkaan, mutta olipa joukkueiden - Canadiensin ja Flyersin - rostereissa muutenkin eroa jälkimmäisen hyväksi. Seuraava kausihan alkoi koko joukkueelta mielettömän hyvin, mutta Habs 100v liittyvät juhlallisuudet, all stars viikonloppu ym. ym. olivat sitten liikaa koko joukkueelle ja siinä samalla Carey Pricelle. Kausihan päättyi 1. kierroksen sweeppiin Bruinsia vs. ja ylikriittisien kotiyleisön ivallisiin suosionosotuksiin Pricen pysäyttäessä keskialueelta roiskaistun kiekon.

Siinä sitten meni ainakin seuraavat pari kautta että Price haki itseluottamustaan takaisin ja palasi kunnolla huipulle sitten toissa kaudella. Siitä lähtien ura on ollut varsin nousujohteinen ja nyt puhutaan liigan MVP:stä.

Mitä nyt muita vastaavia tarinoita tulee mieleen, niin Steve Mason pelasi Blue Jacketsissa loistavan tulokaskauden, mistä osoituksena Calder Trophy , mutta puhdas 4-0 sweep silloin erittäin hyvää ja kokenutta Red Wingsiä vs. ja sen jälkeen oli miehen tekeminen tuskaista Columbuksessa. Eikä se homma tainnut lähteä toimimaan ennen tuota kauppaa missä mies siirtyi Phillyyn. Siellähän tekeminen on ollut jo ihan vakuuttavalla tasolla.

Jotenkin muistelisin myös Varlamovilla olleen vaikeuksia jonkun playoff-kevään jälkeen Capitalsissa pelatessaan, ja sitten kun siirtyi Avalancheen niin pelaamienn alkoi jälleen sujua paremmin. Kausitilastot tuota nyt ei kuitenkaan tue ja en sen tarkemmin ole Capsin menoa seurannut millään kaudella, että pystyisin tarkemmin muistamaan miten Varlamovin ura eteni Capitalsissa. Paremmin tietävät korjatkoon / tarkentakoon jos tässä nyt ihan omiaan on puhuttu.

Mutta niin, kuten jo kertaalleen tuli todettua, niin case Hammond vaatii Senatorsilta kärsivällisyyttä. Potentiaalia selvästi on runkosarjan lopun perusteella, mutta playoffien alku on taas osoittanut sen, miten erilaisia pelejä runkosarjaan verrattuna pelataan, vaikka Senators tavallaan omia pudotuspelejään jo runkosarjan loppua myöten pitkään pelasikin ja monena iltana vain voiton turvin pystyivät elättelemään toiveita kauden jatkumisesta 82 ottelun jälkeenkin.

 

[rottamies]

Enpä tiedä, Hammond on kuitenkin jo 27-vuotias ja joukkueessa on jo pari vuotta vielä sopimuksen alla Anderson ja tulevaisuuden varalle Lehner.
Kyllähän tuo Hammondin loppukausi on ihan maaginen, mutta mies ei ole koskaan millään tasolla vielä osoittanut tuollaista kyvykkyyttä ennen tätä. Itse toivon kovasti että tästä ei nyt liiaksi innostuta ja tarjota jotain pitkää sopimusta Hammondille ja toivota että myöhäisemmän iän syttyminen johtaa sellaiseen Tim Thomas-henkiseen sankaritarinaan. Onko tässä nyt kuitenkaan aikaa (ja enenn kaikeka resursseja) käyttää pari vuotta 27-vuotiaan veskarin koulimiseen?

Hyvähän se on, jos Hammy jatkaa tästä samaan malliin mutta onko Ottawalla tarkan dollarin joukkueena varaa ottaa riskejä jo muutenkin aika täynnä olevan kassariosaston osalta? Eugenen rahoilla ei juurikaan ole varaa heitellä yhden suunnan soppareita riskillä ja haudata niitä farmiin.

Enemmänkin pelkään että Hammondin käy kuten Jim Careyn ja katoaa kartalta täysin.

 

[rottamies]

Sinne meni Chiarelli Edmontoniin, eli tämä haavekuva ei toteutunut. Harmittaa kyllä hieman, olisi ollut hieno kotiutus.

 

[Kily]

Eipä voi mitään, harmi homma. Vahvat fiilikset vieläkin siitä että Shero sieltä olisi tulossa. Saas nähdä.

Ens yölle Cameron laittanut vihdoin Hoffin takaisin Ziban ketjuun. Chiasson tulee Neilin tilalle, kunhan nyt ei perseilis niitä idioottimaisia jäähyjä. Tykkään kyllä näistä koostumuksista:

MacA-Turris-Stone
Hoff-Ziba-Ryan
Condra-Pageau-Lazar
Michalek-Smith-Chiasson

Toivotaan ja uskotaan että kausi jatkuu vielä yön jälkeenkin.

-------------

Tässä pleijarihuumassa ei ole tainnut tulla mainittuakaan, että Sens on vahvasti yliopistosta vapautuvan maalivahti Matt O'Connorin perässä. Pari päivää sitten Bob MacKenzie twiittas että Oilers, Rangers, Canucks ja Sens olis ehdokkaista jäljellä. Ken Warrenin mukaan organisaatiosta oli tälle sanottu että joku maalivahti tullaan liikuttamaan pois tieltä kesän aikana. Ei sillä ettei tämä muutenkin olis ollut lähes itsestäänselvyys, kolmella NHL-veskarilla ei varmastikaan tulla ensi kauteen lähtemään. Jotenkin sellainen tuntuma että Lehner saattais olla se joka sieltä liikkuu. Pari kautta polkenut nyt kehitys lähes paikallaan ja voi olla, että johdossa aletaan olla kypsyneitä odottelemaan että koska Robin alkaa realisoimaan potentiaaliaan. Toisaalta Andyn kyvyttömyys pysyä terveenä saattais kääntää vaakakuppia sinne suuntaan. Hammondin kävelemiseen en vaan jaksa uskoa. Lisää sinne saas nähdä-osastoon.


Edit. Eikä sovi tietenkään unohtaa että Stone on kolmen joukossa Calder-äänestyksessä.

 

[Agony Aunt]

Ensi kauden maalivahtiruletti on kyllä äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys, tuossa voi melkein kolikkoa heittää että kenet ulostaa.

Anderson, parhaat tulokset ja (ainakin näin game 5 ekalla erätauolla, tuskin kovin kovaa sulamista ainakaan tulee) hyvät playoffit taas, muttei pysy terveenä ja täyttää kuukauden päästä 34

Hammond, suht kova riski että jää tähdenlennoksi, toisaalta huikean runkosarjakevään jälkeen pakko olla jossain top2-maalivahtina, ellei Ottawa sitä tarjoa niin johonkin pääsee varmasti

Lehner, kuten yllä sanottiin niin huolestuttavia merkkejä ilmassa kehityksen pysähtymisen suhteen, kauanko odotellaan vielä?


IMO näistä ei edes saa mitenkään äärimmäisen luottamusta herättävää maalivahtitandemia riippumatta kenet ulostaa. Varmaan kaukaa haettua toki että hankittaisiin uusi ykkönen, mutta jätetään sinne kenet 2 tahansa niin kyllä tuo mielestäni vähän arpa on että riittääkö ensi kaudella. Luulen että fanit lähtisivät mieluiten Anderson-Hammond-kaksikolla, ja kai minäkin sen noista vaihtoehdoista valitsisin, koska sillä kuitenkin loppukausi sujui erinomaisesti. Mutta on tuossa silti katastrofin aineksiakin, jos Anderson loukkaantuu ja Hammond palaa AHL-tasolle.

 

[Hendo]

Ens yölle Cameron laittanut vihdoin Hoffin takaisin Ziban ketjuun.

Ja se kannatti. Hieno 1-5 vierasvoitto ja Hoff-Ziba-Ryan naputti kaksi pinnaa jokainen. Erityisesti Ryanille nuo onnistumiset teki taatusti erittäin hyvää ja saattoi olla jopa koko ottelusarjan kannalta tärkeät maalit, sillä Ryan on kuitenkin edes jonkin sortin itseluottamuksella varustettuna pelimies, joka voi otteluita ratkaista vaikka yksinkin.

Eilenkin Montreal vei laukaisutilaston täysin selvästi, mutta jokin heidän pelissään silti mättää. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että Canadiens leirissä on enemmän hinkua sarjan katkaisemiseen, kuin fiksusti pelaamiseen. Ratkaisut ovat olleet usein aivan liian hätäisiä sekä osittain tyhmiä eikä puolustuksen suhteen laiteta nyt aivan kaikkea peliin.

Anderson on tällä hetkellä todella kuuma maalivahti. Todella varmoja otteita. Kolmessa pelissä kolme päästettyä maalia ja 120 torjuntaa (97.6%) ovat saaneet jopa Carey Pricenkin näyttämään muutaman pelin ajaksi tavalliselta pulliaiselta. Anderson on toki torjunut valtavan määrän niitä game-savereita, mutta on silti päässyt yllätävän helpolla maalin edessä. Ottawalla on jatkuvasti useamman miehen maskia hyökätessä ja Pricen homma ei tällä hetkellä todellakaan ole helppoa. Toisessa päässä Gallacher tekee ainakin kaikkensa Andersonin mukavuuden alentamisen eteen, mutta muuten yllättävän hiljaista ollut maalin edustalla. Ottawan otteista on ehkä osittain näkynyt se, että elintärkeitä pelejä on pelattu jo kauemmin. Toisessa leirissä on hiukan haluton sekä hermostunut tunnelma ainakin näin television perusteella...

Ylivoima on myös melko mielenkiintoinen pointti tähän hetkeen. Ottawan runkosarjassa pahasti tökkinyt ylivoima osui eilen jälleen kahdesti. Viisi ylivoimamaalia ja 31.2% tehokkuudella käytetyt ylivoimat ovat pudotuspelien toiseksi kovinta valuuttaa. Toista se on toisessa päässä. Montrealin ylivoima on kieltämättä melkoisen järkyttävällä tasolla tällä hetkellä. 5.4% on sellainen luku, jolla ei kyllä pyttyä kauden päätteeksi nosteta. Ottawan alivoima on ollut ihan hyvää, mutta enemmän tuon pistäisin Montrealin tehottoman sekä ideattoman ylivoiman heikkouden piikkiin.

Toivo sekä luotto kyllä elää tämän kauden näytöilä aivan viimeiseen asti täällä suunnalla. Ei tässä voi kun toivoa parasta ja ottelusarjan ketjussa @Grainger tiviistikin allekirjoittaneen tämän hetkisen mielipiteen varsin hienosti.

Hieno sarja kaiken kaikkiaan, kyllä kanadalaiset osaavat.

Ainiin. Montreal ei ole vieläkään onnistunut avauserässä maalia tekemään. Taitaa olla 5-0 avauserien maalit Senatorsille nyt.

 

[Kily]

Tuonne toiseen ketjuun tulikin jo mainittua, että tuo kakkosen heräily on todella kova juttu kyllä jatkoa ajatellen kun Price pitäis vielä kahdesti päihittää. Ryanin peli näytti ihan eriltä heti sen maalin jälkeen, itseluottamus on vaan helvetin iso asia varsinkin Bobbyn kaltaiselle pelaajalle.

Tuo ylivoima on siitä jännä että vaikka tulosta on tullut, niin se näyttää suurelta osin aivan hirveältä. Sitä samaa ylisyöttelyä kuin runkosarjassa, yritetään liian hienoa. Nyt vaan avain näyttäs olevan laittaa lihaa niin paljon maalille kun irtoaa ja vetoja vaan.

 

[rottamies]

Niin siinä sitten kävi, että lopulta Canadiens vei sen pidemmän korren.
Joka tapauksessa joukkueelta aivän järkyttävä tahti loppukaudesta ja mahdottomasta tehtiin väkisin mahdollinen. Pudotuspelipaikka on jo itsessään jotain niin uskomatonta että jää varmasti mieleen ja jatkossa ei Senatorsin matemaattisista mahdollisuuksista enää päätellä mitään.

Kiitoksia taas kaikille kirjoittelijoille tästä kaudesta, isoin kiitos tietysti Kilylle jonka kirjoituksia peleistä ja muutenkin ajatuksia joukkueesta täällä varmasti moni muukin odottaa aina vesi kielellä.

Tästä sitten vaan eteenpäin kesään, heitänpä tähän tuolta sportrac.comista löytämäni Sensin UFA- ja RFA-listan (Nimi, pelipaikka, ikä, UFA/RFA):
Erik Condra LW 28 UFA
Aaron Johnson D 31 UFA
Patrick Mullen D 28 UFA
Alex Chiasson RW 24 RFA
Mika Zibanejad C 22 RFA
Shane Prince LW 22 RFA
Cole Schneider LW 24 RFA
Mike Hoffman LW 25 RFA
Chris Wideman D 25 RFA
Derek Grant LW 25 RFA
Alex Grant D 26 RFA
Fredrik Claesson D 22 RFA
Jakub Culek LW 22 RFA
Mark Stone RW 22 RFA
Darren Kramer LW 23 RFA
Jean-Gabriel Pageau C 23 RFA
Andrew Hammond G 27 RFA

 

[Kily]

Lehner poistui omin jaloin ja Mac talutettiin, kumpikaan ei enään palannut peliin ja sen enempää ei loukkaantumisten vakavuudesta ole tietoa. Kun Andy on vielä määrittelemättömän ajan telakalla, ja Lehner liittyy mahdollisesti seuraan, menee maalivahtiosasto melko huumoripitoiseksi. Hammondin kausi on ollut surkea ja alhaalla Greenham ja Mannino on ymmärtääkseni pelkillä AHL-sopimuksilla. Driedger sitte ECHL:stä ylös vai mitä meinaavat tehdä. On siellä maalissa kuka tahansa nuista veijareista niin jälki tulee olemaan rumaa. Paskaa mäihää, mutta jos tämän joskus piti sattua niin olkoon sitten nyt, panosta ei peleissä enään ole.

Näin kirjoitin 17.2. ja täydellisen luovuttanut sitä tämän kauden osalta tuossa vaiheessa oli. Sitten nousi esiin etunenässä nuoriso ja Hammond ja teki tästä lopulta ehkäpä hauskimman Ottawa Senatorsin seurata sitten finaalivuoden. Huikeaa rallia, ennenkaikkea mieleen jää tuo joukkueen sinnikkyys ja se ettei luovutettu missään vaiheessa vaikka tilanne saattoi näyttää mahdottomalta. Uskottiin loppuun asti omaan tekemiseen, pelitapaan ja joukkuekavereihin oli tilanne mikä tahansa. Harmi ettei se vienyt nyt kuitenkaan tämän pidemmälle, mutta ei tässä voi olla muutakuin ylpeä tästä joukkueesta. Myöhemmin tänään tai huomenna vois kirjoitella kattavammin tästä kaudesta kun tunteet vähän tasaantuu. Kiitos Sens!

Andrew Hammond G 27 RFA

Sen verran pitää korjata muuten hyvää listaa että Hammond on UFA. Kiitos rottamiehelle ja muillekin Sens-faneille tästä kaudesta.

 

[rottamies]

Vanhahko juttu (viime lauantailta), mutta sulkujen sisältä löytyy linkki aika mielenkiintoiseen artikkeliin jonka 6thSensin Nichols on rakentanut Scanlanin twiitin ympärille Senatorsin lupauksesta Matt O'Connorille (http://the6thsens.com/2015-articles/senators-make-a-promise-to-bus-matt-oconnor.html).

Aika metkaksi tuo maalivahtitilanne on muodostumassa.

 

[Kily]

Laitetaanpa kautta pakettiin perinteisten pelaaja-arvioiden muodossa.

Maalivahdit:

Craig Anderson 35 GP 2.49 GAA 92.3 %, 3 GP 0.95 GAA 97,6 % – Loukkaantumisten sävyttämä kausi Andylle, runkosarjassa pelejä kertyi vain 35. Mursun aikakaudella teki aika pitkälti sen mitä pystyi kun vetoja tuli kohti lähemmäs 40 illasta toiseen. Pleijareissa tuli sitten aivan huikeasti sisään ja antoi mahdollisuuden taistella sarjan johdosta. Näytti taas että parhaimmillaan on ihan kärkivahteja tässä liigassa.

Robin Lehner 25 GP 3.02 GAA 90.5 % – Vaikea kausi eikä pelaamisen punaista lankaa löytynyt oikein missään vaiheessa. Muutaman ekan startin veti ihan hyvin, mutta hommat lähti alamäkeen viimeistään lapsen syntymän jälkeen marraskuun paikkeilla. Itseluottamus katosi ja lähes joka pelissä meni helppoja taakse. Isoja ongelmia on vieläkin kulmien pitämisessä ja edessä olevien kiekkojen löytämisessä, puhumattakaan sitten että mailapeli sillä helvetin lasten mailalla on aivan karmeaa. Kauden kruunasi vielä sitten törmäys MacA:n kanssa ja siitä aiheutunut aivotärähdys. Mutta mutta, ikää ei ole kuitenkaan kuin 23 ja vielä on uraa jäljellä saada paketti kasaan ja alkaa realisoimaan sitä kiistatonta potentiaalia. Itseluottamuksen löytäminen tulee nyt olemaan se avain ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Andrew Hammond 24 GP 1.79 GAA 94.1 %, 2 GP 3.44 GAA 91.4 % – Kukaan ei varmasti olisi villeimmissä unissakaan kuvitellut että loppukaudesta nähty olisi kaverin kohdalla mahdollista. Surkealla tasolla pelaavasta AHL-vahdista suoraan NHL-joukkueen historiallisen loppukirin kulmakiveksi ja keräilemään mitä lie ennätyksiä. 24 peliin 20 voittoa ja 1 tappio varsinaisella peliajalla, sekin selkävaivan kanssa. Pleijareissa tuli sitten kuitenkin seinä vastaan ja meni pari helppoa taakse. Ehkäpä ne paineet oli sitten liikaa vaikka runkosarjakin jatkuvaa elämästä taistelua olikin. Huikea loppukausi kuitenkin ja tuskin tarvitsee enään ensi kaudella bussiliigassa homehtua, on se paikka sitten Ottawassa tai jossakin muualla.

Puolustus:

Erik Karlsson 82 GP 21+45=66 +7, 5 GP 1+3 0 – Alkukausi meni ihan ok, mutta tasainen nousu alkoi Cameronin astuttua ruoriin ja viimeistään Methot’n palattua pysyvästi vierelle vuodenvaihteessa. Tuon jälkeen oli kiistatta liigan tehokkain puolustaja ja pelasi illasta toiseen aivan loistavalla tasolla. Näytti viimeistään myös pelien ja panosten kovetessa, että pystyy hoitamaan hommat tehokkaasti myös omassa päässä. Pleijareissa lähelle uran parasta kokonaisvaltaista pelaamista. Ei murtunut kapteenin paineidein alla vaan johti joukkuetta esimerkillään. Norris on lähellä ja toivottavasti se napsahtaa komistamaan Erkin takanreunusta, täysin ansaittua se olisi.

Marc Methot 45 GP 1+10=11 +22, 5 GP 0+0 0 – Alkukausi meni sitkeää selkävaivaa parannellessa, mutta paluunsa jälkeen oli loistava. Elintärkeä pelaaja tälle joukkueelle tasakentällisin ja alivoimalla. Tärkeyttä korostaa vielä kun yhteispeli käyttää noin hyvin Erkin kanssa. Varma kuin muuri omassa päässä, kiekollisena ja ilman.

Cody Ceci 81 GP 5+16=21 -4, 5 GP 0+2 0 – Toisen kauden kirous ei iskenyt kovinkaan pahasti Ceciin, Methot’n ollessa sivussa oli joukkueen toiseksi paras pakki. Alkukaudesta varsinkin todella varma top-4 kaveri kaikissa tilanteissa vaikka pakkipari vaihteli. Loppukaudesta hieman epätasaisuutta, mutta se on odotettavissa kun puhutaan 21-vuotiaasta pakista. Iso palanen tämän joukkueen tulevaisuutta ja näkisin tulevan off-season tärkeimmäksi tavoitteeksi löytää Codylle toimiva pakkipari. Fiksu omassa päässä, kiekko liikkuu ja liike hyvällä tasolla. Ylivoimavastuutakin tulee varmasti lisää kun tuosta vielä kypsyy.

Mark Borowiecki 63 GP 1+10=11 +15, 5 GP 0+0 -1 – Ensimmäinen täysi kausi NHL:ssä ja aika odotetun kaltaista peliähän sieltä tuli, hyvää kolmosparitasoa. Pääosin varmaa ja fyysistä pelaamista omassa päässä, kiekon kanssa ei mikään taikuri mutta riittävä tuohon rooliin. Huikea asenne ja työmoraali paikkaavat paljon pieniä puutteita. Pitää olla raaja irti että kaukalo jätetään.

Eric Gryba 75 GP 0+12=12 +11, 5 GP 0+0 -2 – Oli vakiokalustoa kolmosparissa, välillä melkoista ailahtelua oli hyvän ja huonon päivän välillä. Parhaimmillaan erittäin hyvä kolmosparin pakki, mutta sitten tulee niitä päiviä kun on täysi hazardi. Fyysinen ote lisääntyi viime kaudesta mikä oli positiivista. On kyllä ensimmäinen puolustaja jonka haluaisin nykyisestä top-kutosesta tiputtaa, ei vaan homma toimi tarpeeksi hyvin Boron kanssa.

Patrick Wiercioch 56 GP 3+10=13 +3, 5 GP 2+2=4 0 – Alkukaudesta oli pääosin surkea, osittain tämä johtui jatkuvasta Mursun koirankopissa istumisesta. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi saamaan tasaisemmin peliaikaa tämän myötä myös otteet paranivat huomattavasti. Cecin kanssa pelatessa oli ihan hyvä puolustussuuntaan ja kiekollisena sekä ylivoimalla erittäin käyttökelpoinen pelaaja, nyt kun silläkin saralla tuli vihdoin vastuuta. Vieläkin puutteita liikkeessä ja fyysisissä ominaisuuksissa ja ne asettaa kysymysmerkkejä jatkoa ajatellen. Osoituksena kuitenkin hyvästä loppukaudesta valittiin Kanadan MM-joukkueeseen.

Chris Phillips 36 GP 0+3=3 +0 – Aloitti kautensa paremmin kun vuosiin, mutta äkkiä sieltä palattiin maanpinnalle. Ei todellakaan ole enää yli 20 minuuttia vetävä puolustaja, jossa roolissa Mursu tätä käytti. Cameronilla ei onneksi ollut samanlaista veteraanifetissiä, joten vastuu pieneni sille tasolle mille se kuuluukin. Liike ja reagointi hidastunut niin paljon ettei Chris valitettavasti ole enää edes NHL-tasoa. En kyllä näe että ensi kaudella olisi pysyvästi kokoonpanossa. Hienoa kuitenkin että nousi pelatuissa peleissä joukkueen kaikkien aikojen kärkeen. Ollut yli vuosikymmenen iso osa joukkuetta, mutta aika vaan on ajanut ohi.

Jared Cowen 54 GP 3+6=9 -11 – Taas sitä ennen kautta odotettiin että joko nyt nousisi vihdoin pysyväksi top-4 pakiksi, no eipä noussut. Kauden keskivaiheilla nähtiin lyhyt välähdys siitä mitä kaveri voi olla parhaimmillaan, varma kiekollisena ja lähes dominoiva puolustaja omassa päässä vaikka vastassa on vastustajan parhaat. Suurin osa kaudesta oli kuitenkin taas virhealtis ja välillä suorastaan tyhmä puolustustyöskentelyssä ja kiekollisissa ratkaisuissa. Kyllä tässä alkaa pikkuhiljaa toivo hiipua vaikka kuinka kärsivällinen yrittää olla Jaredin suhteen. Toivottavasti itseluottamus vielä löytyy ja saa pakettinsa kasaan, ikää nyt kuitenkin vasta 24. Mutta hyvältä ei näytä ja palkkakuitissa taitaa seisoa 4 miljoonaa ensi kaudella.

Jatkuu..