Kolme peliä takana. Tuloksena kolmesti maalin tappio, joista kaksi viimeisintä jatkoajalla. Sanotaanko näin, että hyvistä taisteluista huolimatta jokaisessa pelissä tuo maalin tappio on ollut ehkäpä juuri ansaittu tulos pelin perusteella. Tappioista huolimatta on pakko sanoa, että sarja on ollut äärimmäisen viihdyttävä. Fyysisyyttä on riittänyt mielettömästi - eikä Senators ainakaan tässä kategoriassa ole jalkoihin jäänyt, mutta leveyttä ja taitoa Canadiensilta löytyy yksinkertaisesti vain enemmän. Muutamia pointteja kuitenkin kolmesta ensimmäisestä pelistä:
1) Avauserän momentum - lopun sulaminen. Aina sama tarina?
Sama asia on toistunut jokaisessa pelissä. Senators on aloittanut melko vahvasti pelin ja on johtanut jokaista peliä avauserän jälkeen 1-0. Toisessa erässä Montreal on etenkin toisessa ja kolmannessa kohtaamisessa dominoinut peliä aivan mielin määrin ja kolmannessa on sitten Senators leiristä loppunut virta. Alla olevat tilastot kertovatkin yksinkertaisesti Ottawan suoritustason ottelun aikana, kun maalimäärät ovat avauserästä jatkoaikaan mallia 3-2-1-0. Montreal on tehnyt kolmessa pelissä vain yhden maalin siihen päätyyn, mikä on oman vaihtoaition puolella. Montrealin pitkät ja laadukkaat hyökkäykset ovat toisissa erissä pistäneet Ottawan vaihtorulettia hiukan sekaisin, joka myös näkyy taululla.
Laukaukset maalia kohti / Maalit (Montreal ensin).
1. erät 27-35 / 0-3
2. erät 52-26 / 6-2
3. erät 37-27 / 1-1
jatkoajat 14-10 / 2-0
2) Erikoistilanteet
Tämä oli se kategoria, jossa Ottawan oli ennen ottelusarjaa onnistuttava täydellisesti, jos haluaa jatkoon mennä. Suorittaminen ei ole aivan täydellistä ollut, mutta selvästi parempaa, kuin Montrealin vastaava. Siitä huolimatta avausvoitto on edelleen ottamatta. Ylivoima Ottawalla on 3/10, joista tosin kaksi tuli Subbanin viiden minuutin aikana. Siitä huolimatta 30% on kuitenkin kelvollinen luku, jos katsotaan pelkästään maaleja. Montrealin vastaava on 1/13, joka on kieltämättä erittäin heikko. Tämän lisäksi mainittakoot se, että aloitukset ovat menneet Ottawalle 50.5%. Ero ei ole tietenkään suuri, mutta ennakoiden mukaan tämän piti kääntyä kuitenkin selkeästi Montrealille.
Tilastoissa kun vauhtiin päästiin niin mainitaan vielä se, että kolmessa ottelussa on nähty peräti 277 taklausta (Ottawalla 158).
3) Joukkue - leveys - yksilöt
Kärkipelaajilla on aina suuri vastuu menestymisestä, jos altavastaajana halutaan yllättää isompia. Ottawan 1. kenttä on hoitanut oman hommansa odotetusti hyvin. MacArthur - Turris - Stone on edelleen se ylivoimasesti paras sekä ainoa kolmikko, joka on jatkuvasti vaarallinen. 2. kenttä on ollut todella ailahtelevainen. Suurin kiitos tästä menee ehkä jopa numerolle #6. Bobby Ryan on sellain nimi, jolta toivoo vain ja ainoastaan pisteitä. Fyysisyyttä mies on tuonut mukanaan, mutta tehot 0+0 kertovat kaiken olennaisen. Ryanin itseluottamus on edelleen kauden tärkeimmällä hetkellä täysin nollassa. Alemmista kentistä mainittakoon se, että Chiasson oli kahdessa ensimmäisessä pelissä täysin turhake. Chris Neil ei pelillisesti Chiassonia parempi ole, mutta kyllähän Neil toi peliin paljon enemmän asioita kolmannessa kohtaamisessa, kuin Chiasson kahdessa ensimmäisessä yhteensä. Hyökkäysketjuissa ratkaisevaan osaan on nousemassa Montrealin 4. kenttä, joka on pelannut huikean sarjan ja ollut tehollisesti paras kenttä tässä otteluparissa.
Puolustuksessa meno on ollut melko odotettua. Erik Karlsson on ollut loistava. Sanotaanko näin, että siellä on playoffeissakin ollut se Karlsson, joka voisi Norrisin kotiin viedä tämän kauden päätteeksi. Kolmannessa pelissä antoi itsestään vielä täysin uusia piirteitä fyysisyyden vuoksi, kun ruotsalainen jakoi useampia puhtaita ja näyttäviä taklauksia. Wiercioch on ollut erittäin hyvä lisä tuohon ylivoimaan ja johtaakin 1+2 tehoilla sisäistä pistepörssiä ennen Stone & Karlsson (0+3) kaksikkoa. Gryba - Boro parilla asenne riittää, mutta auttamatta ovat kyllä vähän turhan kovassa paikassa...
Toisesta leiristä mainittakoon Subban, jonka sarja on ollut varsin kaksijakoinen. Avauspelissä typerä ulosajo, mutta muutama piste kuitenkin. Toisessa tasaisen hyvä. Kolmannessa tuntui siltä, että Subban oli hiukan ulapalla, kun Ottawan erittäin kova taklauspeli tuntui tuovan Subbanin otteisiin hiukan epävarmuutta. Siitä huolimatta Subbanilta jälleen muutama melkoisen kova tykki ja tolppakin kilahti. Ottawan kolmesta avauserän maalista Subbanilta erittäin heikkoa pelaamista niin Markovin omassa, kuin kolmannen pelin MacArthurin maalin aikana, mutta onhan Subbankin kaikesta huolimatta aivan loistava puolustaja ja todennäköisesti Norris menee joko hänelle, tai Karlssonille...
Carey Price on ollut loistava. Ei tuo ilman syytä ole maailman kovin tällä hetkellä. Vakuuttava ja varma - toisin kuin Hammond. Muutama maali ehti Hammondille lirahtaa melkoisen helposti, eikä tuo hänen pelaaminen nyt muutenkaan hirveän vakuuttavalta näyttänyt. Anderson oli kolmannessa pelissä loistava ja jatkanee ilman ihmeitä maalilla myös neljännessä pelissä.