Viitaluoma muistuttaa jotenkin kaukaisesti Hirsoa. Osala ei kolmannessa finaalissa ollut maansiirtokoneena entisen kaltainen, yksi one-timer hyvältä paikalta pamahti plekseihin ja jonkun suoran hyökkäyksen ampu ponttooneihin. Kärpät ei annata Lehtosen kikkailla itseään keskialueen läpi samalla tavalla kuin Jokerit, mutta hyökkäyspäädyssä itseluottamus on kohillaan, käsi käy ja kroppa suojaa. Paljonhan se on sitä puolustuskuvioon ryhmittyneen Kärppäpaketin kiertelyä, koko sarjassa Bluesilta niin hirveen moni laadukas laukaus löytänyt tietään maalille. Kolmannessa finaalissa kaikki maalit tuli klassisella kaavalla, eli kova häirintä maalin edessä ja kiekko siihen sumppuun. Nyt alko pomppimaan ja löytämään tiensä sisäänkin.
Joku jippo ja pelin yksinkertaistaminen ykkösen täytyy kehitellä, että hallinta alkaa muuttumaan numeroiksi taululla. Osala maalin eteen painimaan, käsien ja jalkojen yhteistyöllä hyvä laukasusektori auki, heittoja sinne ja joku taustalta ajamaan vauhdilla mailaviidakkoon. Paljon kuitenkin tulee tilanteita, joissa irtokarkkeihin ei päästä käsiksi ja puolustus siivoaa. Ajotukset kohilleen ja taustalta ryminällä sisään, niin ehkä saa vähän voimaa iskeä ne pomppukiekot sisään.
Ihan hyvinhän se peli siellä hyökkäyspäässä pyörii, mutta vaan liikaa laitojen vieressä. Suoria hyökkäyksiä ei muistini mukaan paljon ole nähty, Lehtonen on saanut muutaman kerran keskelle kiekon vauhtiin, mutta mitään vaarallista ei ole tainnut syntyä.