Seuraavaa listaa lukiessa on hyvä huomioida, että minä arvostan metallissa ennen kaikkea tunnelmaa ja inhoan kitarasooloja sekä muita soittajien taidonesittelyjä... Siksi sankariheviä ei seuraavalta listalta löydy... Ja pomppumetalliin taas olen liian vanha.
- Anathema, My Dying Bride, (vanhempi) Paradise Lost
Brittiläisen doom-tunnelmoinnin mestarit, joilla kaikilla enemmän tai vähemmän loistavia levyjä.
- In The Woods..., Ulver, Arcturus, Fleurety, Borknagar, Ved Buens Ende
Norja-scenen kokeilevimpia bändejä, joiden levyt ovat aina melkoisia seikkailuja.
- Burzum, Emperor
Black-metallin peruskiviä. Molemmilla omalaatuinen, tunnistettava tyyli, joka nostaa ne askeleen useimpia kilpailijoitaan edelle. Molemmat myös mestareita tunnelmanluonnissa.
- Skepticism, Thergothon, (vanha) Godsend, Unholy
Synkkyyden äärimmäisimpiä syvyyksiä tavoittelevia doom-bändejä. Loistavaa taustamusiikkia itsemurhan suunnitteluun.
- Bathory
Klassikoiden klassikko.
- Therion, Tiamat
Ruotsi-deathista ponnistaneet bändit, jotka klassisia tai psykedelisiä sävyjä käyttämällä ovat luoneet todellisia mestariteoksia. Molempien viimeisimmät levyt ovat tosin aika heikkoja.
- Katatonia
Sekä alkuaikojen dark/doom -levyt että uudet, popimmat teokset ovat loistavia. Bändi, joka on pitänyt tasonsa ällistyttävän korkealla levystä levyyn.
- Solefald
Musiikillisten vaikutteiden kirjo vaihtelee Faith No Moresta Emperoriin ja sanoitukset ovat filosofialainauksineen varsin epämetalliset. Mielenkiintoinen yhtye.
- Rotting Christ, Septic Flesh
1990-luvun alkupuolella kovasti voimissaan olleen Kreikka-scenen parhaat bändit (typeristä nimistään huolimatta). Hienoja melodioita ja oma tunnistettava soundi.
- Kotiteollisuus, Niskalaukaus, Mokoma, Viikate
Uudemman polven suomalaisen raskauden lähettiläät. Hyviä biisejä ja kiitettävän vähän metallin kliseitä.