No nyt! Tuli eilen törmättyä orkesteriin nimeltä Fallujah ja sen uusimpaan tuotokseen The Flesh Prevails.
Ilman muuta itselle vuoden levy, ja vieläpä ihan täysin puskista. Mitä muuta voisi metallifani pyytääkään?
Tämä oli kyllä kova löytö - kiitokset siitä! Pitkäaikaisena metallin suurkuluttajana olen huomannut itsessäni pientä innostuksen hiipumista ns. perinteistä mättöä kohtaan. Tällä tarkoitan yhtyeitä, jotka pysyttelevät siististi genrensä sisällä ilman sen suurempaa pyrkimystä kehittää ko. tyyliä tai rikkoa raja-aitoja. Ei saa silti käsittää väärin, kyllä perinteiset yhtyeet edelleen toimivat ja yhä tulee todella paljon kuunneltua ns. tuttuja ja turvallisia orkestereita, mutta nykyään sitä arvostaa entistä enemmän näitä uudistushenkisiä bändejä, jotka pyrkivät luomaan uusia tuulia tämän hyvin konservatiivisen ja ajoittain liiankin puritaanisen kuuntelijajoukon purekseltavaksi.
Iso peukku siis Fallujahin tyylikkäälle death metallille tästä suunnasta.
Machine Headin uusimmasta: kiekko käynnistyy muutamalla todella kovalla kipaleella, mutta pienoista suuruudenhulluutta on havaittavissa levyn edetessä ja vielä näin muutaman kuuntelukerran jälkeen ei ainakaan vaikuta sen kummemmin erityisen kovalta, taikka paskalta levyltä.
Ulkomusiikillisesti sen verran, että herra Flynnilla tuntuu kyllä kilahtaneen viime vuosien menestys pahasti hattuun. Tästä oli nähtävissä jo viitteitä miehen
angstipurkauksesta Aleksi Laihoa kohtaan. Tätä kuvaa ei ainakaan hälvennä - oman tulkintani mukaan - varsin keskenkasvuinen hyökkäys Adam Ducea vastaan levyn Game Over biisissä, taikka levyn kiitoslista bändin muita jäseniä kohtaan, jossa mies nostaa itseään aika lahjakkaasti muuta yhtyettä korkeammalle, vaikka - ironista kyllä - puhuukin yhtyeen yhtenäisyydestä ja tasa-arvosta. Jälkimmäisen voi jokainen kuulianen ja selkärangalla varustettu kansalainen tarkistaa omasta rahalla ostetusta kopiostaan ; )
Mutta ei siinä, hyvää musiikkia kaveri edelleen tekee, eikä muulla juurikaan ole väliä. Harvassa ovat yhtyeet, jotka ovat kovimman kiekkonsa ulostaneet toistakymmentä vuotta debyyttinsä jälkeen, kuten Machine Head teki The Blackening albumillaan.
