Mainos

Osaavia metallibändejä

  • 571 265
  • 3 154

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Jos joku ei ole huomannut, niin Ghost Brigaden tuleva albumi "IV - One With the Storm" on ennakkokuuntelussa Soundin nettisivuilla.

Kahden ensimmäisen biisin perusteella vaikuttaa erittäin lupaavalta. Se edellinen plätty jätti vähän ristiriitaiset tuntemukset, vaikka hienoja juttuja pitikin sisällään.
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ghost Brigaden uusin on nyt tullu kuunneltua kolmisen kertaa ja täytyy sanoa, että bändi on tehnyt parhaimman levynsä nyt. Vanhaa tuttua sekoitusta rankoista vuodatuksista kauniin melodisiin haikailuihin. Itse en tykännyt edellisestä levystä mutta kaksi ensimmäistä koukutti hyvin. Helsingissä asuville metallisteille vinkiksi, että kannattaa lähteä tsekkaamaan bändi joulukuussa. 9,5/10 tästä levystä.

Posti toi eilen Machine Headin uusimman, Bloodstones& Diamonds. Kertakuuntelulla kyseessä on hyvä levy missä bändi hakee hieman uusia vivahteita. Selkeää hittiä, esim. Imperium, Locust, Davidian, tyyliin en vielä löytänyt. Flynnin ääni on edelleen rouhea ja omalaatuinen metalliympyröissä, itse tykännyt aina. Luo vastakohtaa muille hyvin. Demmel tykittää hienosti soolokohdat ja mitä ilmeisemmin uusi basisti on myös päässyt hyvin sisään. Lisäkuunteluitahan tämä vaatii mutta en nyt keksi oikein mitään negatiivista. No okei, pari biisiä lyhyempi levy olisi ollut jees ehkä.

Lopuksi vielä hienoja uutisia: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=mlAQ0k1ZXfA
Linkin takaa paljastuu Mors Principium Estin eka sinkku tulevalta levyltä(joulukuun alussa taitaa ilmestyä). Hyvin toimii!

Kuten se yksi kaveri tykkää julistaa, kovia on! :)
 

J.K.

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS Turku

Saasta

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Primordial on maailman paras bändi. Kolme viimeisintä levyä, eli Gathering Wilderness, To The Nameless Dead sekä Redemption At The Puritan's Hand, ovat kaikki itselleni varmaan tärkeimpiä levyjä mitä on ilmestynyt sitten Toolin Lateraluksen. Se fiilis ja tunteenpalo mikä siitä musiikista välittyy on jotain aivan uniikkia. Uusin levynsä Where Greater Men Have Fallen näkee päivänvalon 28.11 ja kyseessä tullee olemaan lähes varmasti ainakin kuluvan vuoden kovin julkaisu. Tässä Youtuben syövereistä maistiainen tulevalta: http://www.youtube.com/watch?v=472Qh4l1pFU

Jos nyt ei ihan paras kuitenkaan. Kuitenkin itsekin odotan tätä kuin (mustaa) kuuta nousevaa. Primordial on kyllä tuossa mahtipontisuudessaan ja luomassaan tunnelmassa jotain niin uskomatonta, että siihen ei taida nykyaikana mikään bändi yltää. Kehitys ensimmäisestä levystä on ollut aivan huikeaa ja tuntuu, että tässä on niitä harvoja bändejä jotka vain paranevat jatkuvasti. Tuo Redemption at the Puritan's Hand jätti vähän kylmäksi, kun vertaa Gathering Wildernessiin ja To the Nameless Deadiin (ja Storm Before Calmiin, Spirit the Earth Aflameen ja A Journey's Endiin). Saattaa johtua siitäkin että nuo mainitut ovat melkeinpä niitä täyden kympin levyjä. Ei se RatPH:kaan huono missään tapauksessa ollut. Ei vain jotenkin ihan yltänyt samoihin sfääreihin edeltäviensä kanssa. Nämä maistiaiset tältä uudelta nostaa kyllä taas odotukset pilviin. Enkä epäile hetkeäkään etteivätkö ne täyttyisi.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Onko täällä jo uusi Machine Headin Bloodstone & Diamonds korkattu? Odotin tasonnostoa edellisestä Unto The Locust-levystä, joka oli varsin epätasainen kokonaisuus, vaikka Priest-cover The Sentinel oli jotain aivan upeaa tuolla kiekolla. Uutukainen vaikuttaa yhden kuuntelun jälkeen ehkä vähän eheämmältä kokonaisuudelta, mutta jotain tästä puuttuu silti. Ehkä MH voisi keksiä jonkinlaisen toisenlaisen lähestymistavan biiseihin kuin yltiöraskauden mitä tulee MH:n musaan. Biisejä voisi kenties lyhentää ja sitä teknisyyden tunkemista vähän vähentää. Vanhoissa Machine Head-levyissä oli jotain omaperäistä groovea, mitä ei moneen levyyn enää Flynnin soittokunnalta ole syntynyt. Ei tätä "progeilua" vastaan minulla mitään ole, mutta ärsyttää nykyään kun monet raskaamman hevin pitkän linjan suosikkini pitkittävät ja pitkittävät kappaleet sekä pilaavat samalla monet hyvät biisiaihiot. Noh, Now We Die ja Killer & Kings potkivat levyn alkuun kuin Texasin härät.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ghost Brigaden uusin on nyt tullu kuunneltua kolmisen kertaa ja täytyy sanoa, että bändi on tehnyt parhaimman levynsä nyt. Vanhaa tuttua sekoitusta rankoista vuodatuksista kauniin melodisiin haikailuihin. Itse en tykännyt edellisestä levystä mutta kaksi ensimmäistä koukutti hyvin. Helsingissä asuville metallisteille vinkiksi, että kannattaa lähteä tsekkaamaan bändi joulukuussa. 9,5/10 tästä levystä.
Joo, tarkoitus on mennä bändi tsekkaamaan, kun vieläpä soittavat ihan tässä huudeilla. =)
 

Soilworker

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Preds
No nyt! Tuli eilen törmättyä orkesteriin nimeltä Fallujah ja sen uusimpaan tuotokseen The Flesh Prevails. Ja herranjumala, vastaavaa hyvänolontunnetta ei mikään kuuntelemani yhtye ole tähän mennessä saanut aikaan. Bändin omalaatuinen yhdistelmä teknistä deathia ja post-metallia (josta etenkin eteeristä tunnelmaa luovat synat aiheuttavat käsittämättömiä kiksejä sisimmissäni) on jotain niin kaunista, ettei tässä kykene edes kunnolla kuvailemaan sitä sanoiksi. Jos kuulostaa siltä, että voisi kiinnostaa, kokeilkaa ihmeessä vaikka biisejä Sapphire tai Carved from Stone. Intrumentaalien faneille sitten Chemical Cave.

Ilman muuta itselle vuoden levy, ja vieläpä ihan täysin puskista. Mitä muuta voisi metallifani pyytääkään?
 

Rattlehead

Jäsen
Suosikkijoukkue
Gundit
No nyt! Tuli eilen törmättyä orkesteriin nimeltä Fallujah ja sen uusimpaan tuotokseen The Flesh Prevails. Ja herranjumala, vastaavaa hyvänolontunnetta ei mikään kuuntelemani yhtye ole tähän mennessä saanut aikaan. Bändin omalaatuinen yhdistelmä teknistä deathia ja post-metallia (josta etenkin eteeristä tunnelmaa luovat synat aiheuttavat käsittämättömiä kiksejä sisimmissäni) on jotain niin kaunista, ettei tässä kykene edes kunnolla kuvailemaan sitä sanoiksi. Jos kuulostaa siltä, että voisi kiinnostaa, kokeilkaa ihmeessä vaikka biisejä Sapphire tai Carved from Stone. Intrumentaalien faneille sitten Chemical Cave.

Ilman muuta itselle vuoden levy, ja vieläpä ihan täysin puskista. Mitä muuta voisi metallifani pyytääkään?
Tämä tuli täysin puskista. The Flesh Prevails on todellakin lähellä vuoden levyä ja helvetin hyvä, että tälle levylle poikettiin vanhasta kaavasta. Kuuntelin Spotifysta edellistä The Harvest Wombsia ja se oli aika tavanomaista teknistä dödistä, joka paikka paikoin on helvetin puuduttavaa, vaikka enenävässä määrin sitäkin on tullut viime vuosina kuunneltua. The Flesh Prevailsilla hengähdystauot ja koskettimet tuovat mukaan hyvin ilmavuutta ja levy kantaa paremmin maaliinsa. Ei sitä aina ole pakko painaa ruuvi kireällä ja suorittaa muna pystyssä. Ei Fallujahin uudelta lätyltä teknisyyttäkään uuvu, jos sitä kaipaa. Bändi on muuten tulossa 16. joulukuuta Dying Fetuksen lämppärinä Suomeen. Sitä kautta löysin myös toisen bändin eli brittiläisen Malevolencen, joka ainakin omalla kohdallani näin ensikuuntelulla toimii paremmin kuin hyvin. Asennetta tuntuu löytyvän ja Malevolencen laulaja muistuttaa mua jostain toisesta huutajasta paljon. Oiskohan lähimpänä Soilworkin Björn Strid. Tubesta löytyy joka tapauksessa Malevolencen albumi Reign of Suffering: https://www.youtube.com/watch?v=yerxP6t9Q9E&list=PLvCJWZKLy7dwl-EDX1oa4sYCUAXilMjr0 Suosittelen tutustumaan, jos vaikka nappaisi. Harmi vaan, etten enää muista miten tehdään linkkejä tekstin kanssa....

Primordialista sen verran, että en ole itse koskaan täysin päässyt sisään niiden musiikkiin The Gathering Wildernessiä lukuun ottamatta, vaikka bändiä ensimmäisen kerran kuulin jo joskus yli 10 vuotta sitten. Satunnaisesti tiettyjä biisejä eksyy soittolistalle, mutta ehkä pitäisi ihan ajatuksen kanssa kuunnella muutama kiekko läpi. Pirusti sitä on kuitenkin kehuttu myös liveaktina ja kiinnostaisi nähdä joskus, kun eksyvät taas Suomeen. Eniten Primordialista mua muistuttaa etäisesti Itä-Euroopan ihmeet eli Nokturnal Mortum ja Drudkh. Ei välttämättä niinkään musiikin puolesta, vaan levyillä olevan äänimaailman ja tunnelman takia,
 

Saasta

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Primordialista sen verran, että en ole itse koskaan täysin päässyt sisään niiden musiikkiin The Gathering Wildernessiä lukuun ottamatta, vaikka bändiä ensimmäisen kerran kuulin jo joskus yli 10 vuotta sitten. Satunnaisesti tiettyjä biisejä eksyy soittolistalle, mutta ehkä pitäisi ihan ajatuksen kanssa kuunnella muutama kiekko läpi. Pirusti sitä on kuitenkin kehuttu myös liveaktina ja kiinnostaisi nähdä joskus, kun eksyvät taas Suomeen. Eniten Primordialista mua muistuttaa etäisesti Itä-Euroopan ihmeet eli Nokturnal Mortum ja Drudkh. Ei välttämättä niinkään musiikin puolesta, vaan levyillä olevan äänimaailman ja tunnelman takia,

Kyllähän Primordialissa onkin paljon samaa kuin Nokturnal Mortumissa, Drudkhissa (ja Negura Bungetissa), mutta on kyllä paljon enemmän mahtipontisempaa ja vähän sinne myöhäisempään Bathoryyn ja Enslavediin kallellaan olevaa. Parasta tuon Primordialin kanssa on ainakin omasta mielestäni se, että siitä saa heti otteen, mutta niitä nyansseja löytyy oikeastaan jokaisella kuuntelulla lisää. Ja onhan se Alan Averillin ääni yksi parhaista ikinä. Aivan käsittämätön tulkitsija, jopa kovempi kuin Wiskarin Arttu. NM, NB ja Drudkh ovatkin sitten hieman vaikeammin lähestyttäviä. Kovasti tuntuu tämä Atmospheric Black Metal ja erilainen Post-Metal olevan nosteessa, enkä ihmettele yhtään miksi. Kyllä nämä perinteiset bm, dm ja thrash-pörinät on jo niin moneen kertaan tehty ja tehdään, että ei sieltä oikein enää tule kuin sellaista tasapaksua, mielikuvituksetonta ja kopioitua paskaa. Ei aina, mutta pääosin. Järjestään on vuoden parhaat metallijulkaisutkin ihan jotain muuta kuin perinteistä metallia.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
No nyt! Tuli eilen törmättyä orkesteriin nimeltä Fallujah ja sen uusimpaan tuotokseen The Flesh Prevails.

Ilman muuta itselle vuoden levy, ja vieläpä ihan täysin puskista. Mitä muuta voisi metallifani pyytääkään?

Tämä oli kyllä kova löytö - kiitokset siitä! Pitkäaikaisena metallin suurkuluttajana olen huomannut itsessäni pientä innostuksen hiipumista ns. perinteistä mättöä kohtaan. Tällä tarkoitan yhtyeitä, jotka pysyttelevät siististi genrensä sisällä ilman sen suurempaa pyrkimystä kehittää ko. tyyliä tai rikkoa raja-aitoja. Ei saa silti käsittää väärin, kyllä perinteiset yhtyeet edelleen toimivat ja yhä tulee todella paljon kuunneltua ns. tuttuja ja turvallisia orkestereita, mutta nykyään sitä arvostaa entistä enemmän näitä uudistushenkisiä bändejä, jotka pyrkivät luomaan uusia tuulia tämän hyvin konservatiivisen ja ajoittain liiankin puritaanisen kuuntelijajoukon purekseltavaksi.

Iso peukku siis Fallujahin tyylikkäälle death metallille tästä suunnasta.

Machine Headin uusimmasta: kiekko käynnistyy muutamalla todella kovalla kipaleella, mutta pienoista suuruudenhulluutta on havaittavissa levyn edetessä ja vielä näin muutaman kuuntelukerran jälkeen ei ainakaan vaikuta sen kummemmin erityisen kovalta, taikka paskalta levyltä.

Ulkomusiikillisesti sen verran, että herra Flynnilla tuntuu kyllä kilahtaneen viime vuosien menestys pahasti hattuun. Tästä oli nähtävissä jo viitteitä miehen angstipurkauksesta Aleksi Laihoa kohtaan. Tätä kuvaa ei ainakaan hälvennä - oman tulkintani mukaan - varsin keskenkasvuinen hyökkäys Adam Ducea vastaan levyn Game Over biisissä, taikka levyn kiitoslista bändin muita jäseniä kohtaan, jossa mies nostaa itseään aika lahjakkaasti muuta yhtyettä korkeammalle, vaikka - ironista kyllä - puhuukin yhtyeen yhtenäisyydestä ja tasa-arvosta. Jälkimmäisen voi jokainen kuulianen ja selkärangalla varustettu kansalainen tarkistaa omasta rahalla ostetusta kopiostaan ; )

Mutta ei siinä, hyvää musiikkia kaveri edelleen tekee, eikä muulla juurikaan ole väliä. Harvassa ovat yhtyeet, jotka ovat kovimman kiekkonsa ulostaneet toistakymmentä vuotta debyyttinsä jälkeen, kuten Machine Head teki The Blackening albumillaan.
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Machine Headin uusimmasta: kiekko käynnistyy muutamalla todella kovalla kipaleella, mutta pienoista suuruudenhulluutta on havaittavissa levyn edetessä ja vielä näin muutaman kuuntelukerran jälkeen ei ainakaan vaikuta sen kummemmin erityisen kovalta, taikka paskalta levyltä.

Levy on helposti vaikein kuunneltava bändin tuotannosta. Usean mielestä varmasti liian mahtipontinen ja 'liikaa kaikkea'. Itse diggaan koska a) bändi uudistaa menoaan unohtamatta millä on noussut metallimaailmaan ja b) The Blackening on jo tehty, sitä ei kannata pilata tekemällä toista. Locust oli pirun hyvä jatko-osa em. klassikolle, olisi ollut puuduttavaa jos hommaan ei oltais tuotu uusia tuulia. Ja kyllä, olen hc MH-fani. Paitsi ne kaksi paskalevyä mistä ei puhuta ;)

Ulkomusiikillisesti sen verran, että herra Flynnilla tuntuu kyllä kilahtaneen viime vuosien menestys pahasti hattuun. Tästä oli nähtävissä jo viitteitä miehen angstipurkauksesta Aleksi Laihoa kohtaan.

Joo ja hassua sekin että kiittävät nimenomaan CoB:ia levyllä muiden bändien joukossa. Mutta onhan tosta 'avautumisesta' tehty kärpäsestä härkänen. Shit happens sanoi Flynn& Laiho.

Mutta ei siinä, hyvää musiikkia kaveri edelleen tekee, eikä muulla juurikaan ole väliä. Harvassa ovat yhtyeet, jotka ovat kovimman kiekkonsa ulostaneet toistakymmentä vuotta debyyttinsä jälkeen, kuten Machine Head teki The Blackening albumillaan.

Kyllä. Flynnistä voi olla montaa mieltä mutta ei kaverin ansioita voi kuitenkaan kiistää. Burn my eyes on klassikko, samoin The Blackening. Heikkoja vaiheita herran uralla on mutta nousun upeutta ei käy kiistäminen. Eivät näköjään(toistaiseksi) ole tulossa uutukaista soittamaan tänne napajäätikölle. Paskiaiset :)
 

Black Star

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Nyt on tuota uutta Machine Headia tullut reilun viikon pyöriteltyä.

Levystä taitaa muotoutua henkilökohtaisesti melkoinen klassikko. Alkuun oli ihan samat fiilikset kuin esim. Pavlikovskilla tai Laitapuolen Hyökkääjällä, vähän suuruudenhullulta ja ilman todellista tarttumapintaa. Mutta jokin sai jatkuvasti palaamaan levyn pariin ja aina pari uutta koukkua tarttui takin liepeisiin jokaisella kuuntelukerralla. Nythän levy on jo puhdasta timanttia ja huomaa että biisien pätkät alkavat spontaanisti soimaan päässä kesken päivän. Tällaisia hetkiä on oman musiikin parissa vietetyn "uran" aikana todella harvassa ja poikkeuksetta nämä levyt ovat edelleen kuuntelussa.

Ja muuten tuo levyn avaava kaksikko valuu omassa rankkauksessa levyn heikoimpien hetkien joukkoon pitkän sisäänajon päätteeksi. Ei sillä etteikö niitä kuuntelisi, mutta onhan tuo anti kolmosbiisistä eteenpäin ihan käsittämättömän kovaa. Vasta tulevaisuudessa sen näkee, mutta veikkaan että tässä on se todellinen merkkipaalu tämän bändin osalta ja jumalauta missä vaiheessa uraa.

Nyt keikkaa odottelemaan. Livenä MH ei petä koskaan!
 

Soilworker

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Preds
Ja näin, tottakai kun jotain julistaa varmaksi niin eihän se lopulta sitä ollut... Pari viikkoa tässä ketjussa sanomieni "vuoden albumi" -ylisanojen jälkeen tuli törmättyä tähän raketin lailla metallimaailman kärkeen nousevaan yhtyeeseen, Ne Obliviscaris:een. Bändin voi lyödä ympäripyöreään extreme progressive metal -kategoriaan, mutta itse kuvailisin ainakin uusinta Citadel -levyä kutsumalla sitä bläkkis-Opethiksi, jossa esillä vahva klassinen vivahde ja viulu(!). Tuo klassisuus näkyy uskomattoman taitavina siirtyminä temposta ja tunnelmasta toiseen (joita riittää!). Mitä tässä enempää puhumaankaan, kuunnelkaa nyt ihmeessä ehkä upein päivänvalon nähnyt kappale ikinä, massiivinen 16 minuuttinen järkäle Painters of the Tempest (Part 2): Triptych Lux (Youtube).
 

Berrie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Ilves
Sain käsiini vihdoin Wolfheart - Winterborn.
Jos Red Machine sai levyn käsiinsä kauan sitten ja totesi että vihdoin niin mitäs mun pitäisi sanoa kun sain levyn käsiini vasta nyt. Eli tuohan myytiin loppuun ja uusintajulkaisu (parilla bonusbiisillä ryyditettynä) tuli tänään postista. Toki olen levyä kuunnellut jonkin verran tubesta, mutta olihan tuo mukava vihdoin saada. Ja mukava pitkästä aikaa tukea ihan levymyyntiä kun tuosta Spotifystä tullut maksettua jo muutamia vuosia niin jäänyt levyhankinnat vähemmälle.

Mutta kyllä uppoaa mullekin tuo levy.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Queensrÿche on näemmä suuntaamassa kesällä vanhalle manterelle lähinnä festivaalikeikoille. Mietinkin, että olisikohan tuossa ollut saumaa, että yhtye olisi poikennut kenties Suomessa jollain festarilla? Bändihän julkaisee kesällä myös uuden pitkäsoiton, jota ihan innolla odottaa. Edellinen kiekko oli uuden `rÿchen merkkipaalu numero yksi ja tälle on lisää luvassa. Eihän bändi enää sama ole kuin Geoff Taten aikoina, mutta ehkäpä siksi bändi yrittääkin luoda nahkaansa ja identiteettiään nyt uudestaan. Ehkä vittuiluksi Tatelle bändi itseasiassa nimesi tuon edellisen levyn pelkästään Queensrÿcheksi. Operation Mindcrimeen ei ole paluuta, mutta hyvää progeheviä sieltä on edelleen tuloillaan ja toivottavasti keikkaa pohjolaankin. Muita yhtyeeseen hurahtaneita?
 

Joonatan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kaveri kehuskeli tuossa paria kitaristia, nimeltään ovat Jeff Loomis (Arch enemy, Nevermore) ja Keith Merrow. Molemmilta löytyy tuotantoa ihan omilla nimillään. Kaverit jossain kohtaa keksivät alkaa soittelemaan keskenään ja hommasivat Bassoon Alex Websterin (Cannibal Corpse) ja Rumpuihin Alex Rüdingerin. Tämä kokoonpano kulkee nimellä Conquering Dystopia. Itse kun on aina tykännyt alavireisestä riffihevistä ja taitavista soittajista, niin löytyi pitkästä aikaa sellainen bändi, jota on tullut uutena bändinä kuunneltua tosi paljon. Yksi julkaistu levy löytyy. Kaikki biisit instrumentaaleja. Tässä pari youtube linkkiä aiheen tiimoilta:

Destroyer of dreams
Tethys - Alex Rüdinger

Varsinkin Rüdinger ja Loomis omissa instrumenteissaan aivan järjettömän kovia seppiä.

Linkit youtubeen.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Kuluvan vuoden aikana on tullut muutama loistava albumi vastaan.

A Forest of Stars - Beware the Sword You Cannot See
Yhtye tituleeraa musiikkiaan psykedeeliseksi black metalliksi. Aiempikin tuotanto on potkinut, mutta tämä uutukainen oli kyllä todella positiivinen yllätys.
Beware The Sword You Cannot See | A Forest Of Stars

Swarm of the Sun - The Rifts

Helvetin synkkää, tunnelmallista ja vangitsevaa post-metallia. Niitä albumeja, joita kuunnellessa maailma tuntuu katoavan ympäriltä.
A Swarm of the Sun

Wilderun - Sleep at the Edge of the Earth
Eeppistä folkmetal-osastoa. Mennee omissa kirjoissani ko. genren kärkipäähän vuoden julkaisuja vertaillessa.
Sleep at the Edge of the Earth | Wilderun
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Kuutisen vuotta sitten tähän asti ainoan (ja tuolloin olin aika varma, että myös ainoaksi jäävän) levynsä julkaissut power-kokoonpano Cain's Offering tulee taas. Kyseessä siis Sonata Arctican alkuperäisen kitaristin Jani Liimataisen "supergroup" henkinen projekti, ja tässä maistiainen vajaan kuukauden päästä tulevalta kakkoslevyltä. Ainakin näin ikiwanha Sonata Arctica fani itkee onnesta tätä kuunnellessa, SA-kaiut ovat aivan äärimmäisen vahvoja. Juuri tällaiselle metallille menetin sieluni jo 90-luvun puolivälissä.. suosittelen täysin varauksetta
http://I Will Build You A Romehttps://www.youtube.com/watch?v=VECI3keYKug
I Will Build You A Rome
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Islantilainen Kontinuum julkaisi eilen "Kyrr"-nimeä kantavan kakkosalbuminsa. Jo debyytti "Blood Earth Magic" teki allekirjoittaneeseen vaikutuksen, mutta siinä missä ko. albumi oli hieman hajanainen kokonaisuus, on uutukainen todella eheä paketti toinen toistaan hienompia kappaleita. Yhtyeen musiikkia on hieman hankala lokeroida, mutta jonkinlaisissa tunnelmaan nojaavissa post rock- / post metal -sfääreissä liikutaan. Sólstafir meets Katatonia meets Joy Division..? Oli miten oli, levy löytyy Spotifystä ja suosittelen ehdottomasti tutustumaan siihen!
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Tällainen täysin tuntematon ja orastavan vihreä brittibändi Paradise Lost on julkaisemassa uuden albumin kesäkuun alussa. Ensimmäinen maistiainen tulevalta levyltä Infernosta: "No hope in sight"

Taisin lukea jostain facebookin kätköistä aiemmin, että tulokkaalla jatketaan paluuta entistäkin tummempiin sävyihin, pyrkien kuitenkin säilyttämään bändille ominainen melodisuus ja kyllä tämä siitä kovasti viitteitä antaa.

Toinen Nightwishin jälkimainingeissa kovassa kuuntelussa ollut, itselleni oikeasti uusi ja kovaa kolahtanut tuttavuus on While Heaven Wept. Makupala heidän viimeisimmältään Youtubessa - Icarus and I
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Unohtui mainita yksi kuluvan vuoden positiivisimmista yllättäjistä, eli Elder-nimisen yhtyeen Lore-albumi. Stoner/doom/proge -tunnelmissa liikutaan. Jos Mastodon kolisee, niin en näe syytä miksei tästä voisi pitää. Plussaa aivan jumalaisen mureista soundeista. Levyn voi kuunnella Spotifyn lisäksi vaikka täältä:
Lore | Elder
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Mites teille putoilee Down? Tuo Phil Anselmon ehkä tunnetuin bändiviritelmä sitten Pantera-aikojen, jossa kyllä flirttaillaan vanhalle Panteralle, mutta kyllä Down silti omaltaan kuulostaa. Sellaista sopivan bluesia, southernia ja groovaavaa heviähän tämä on, missä ei onneksi ole turhaan mihinkään nopeaan tiluttelusankaruuteen lähdetty, sillä lähtökohtaisesti Anselmokaan ei sellaiseen taivu. Toki Anselmosta kuulee pitkälti, että kaikki paras terä on vuosien varrella vuodatettu siellä Cowboys From Hell-aikoina, mutta kyllä vanha koira edelleen jotain oppii ja etenkin osaa. Ei nämä huonoa levyä ole tehneetkään lyhyellä urallaan ja ilmeisesti lisää olisi tuloillaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös