Osaavia metallibändejä

  • 527 490
  • 2 939

H.J.Simpson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Barça, Tahko, Flyers

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Overkill teki sen taas...

....nimittäin hienon vanhan koulukunnan thrash-levykäisen named by White Devil Armorist. Overkill ei ole monipuolisuudessaan ja musiikillisuudessaan se kaikista monipuolisin raskasta heviä soittava yhtye, mutta omimman alueensa se hallitsee upeasti. Blitz Ellsworth on totutun kiukkuisena vokaalipuolella ja mies paikka paikoin kuulostaa jo Dirkschneiderin Udolta.

Sävellyskynä on Blitzillä edelleen sieltä terävimmistä päästä yhdessä basisti D.D Vernin kanssa. Muu bändi on Overkillissa aina myös miellyttänyt minua muutenkin, Dave Linsk ja Derek Tailer ovat kovia kepittäjiä ja soolot lähtevät vahvalla ammattitaidolla. Mukavaa progressiivisuutta on biiseissä havaittavissa, joka on toki Overkillin viime levyissä ollut trendinä. Hyvää jatkumoa White Devil Armorist on The Electrig Agelle ja Ironboundille. Overkill voi vanhoilla päivillään edelleen hyvin ja hidastanut se ei ole yhtään, päinvastoin. Särmikäs bändi, joka näytti jälleen närhet munat nuoremmilleen, vanhaa höyryveturia ei noin vain vielä ohiteta.

Maistiaisia youtubesta:

Armorist: OVERKILL - Armorist (OFFICIAL MUSIC VIDEO) - YouTube

Bitter Pill: OVERKILL - Bitter Pill (OFFICIAL MUSIC VIDEO) - YouTube
 

Black Star

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Joitain poikkeuksiakin iloksemme löytyy, parissa eri mielessä. Jotkut bändit heräävät hitaammin kuin toiset.

Onko noita loppujen lopuksi edes kauhean vähän?

Nopeasti mielen päältä lauottuna oman sielunsa myöhemmin löytäneitä ovat esim. Machine Head (todelliset timantit ensilevyn jälkeen vasta kataloogin lopussa), Paradise Lost (kolmoslevy Shades of God viitoitti lopullista tietä), Megadeth (Rust in Piece ja Countdown nelos-vitoslevyt) ja lähempää vaikka Sentenced (Amokilla löytyi sävellyskynä, seuraavalla lähti lopullisesti villakoira rikkaimuriin) sekä 69 Eyes (jotain kummallista ennen koko kansan goottia). Esimerkkejä lienee loputtomasti, toki näistäkin mielipiteistä löytyy vastakkaisia näkökohtia kuten kohta kuullaan...

Mutta ehkä tässä ollaan vähän yleistysten maailmassa. Asiaan vaikuttaa paljon myös se, koska kukakin on subjektiivisesti hypännyt tuotantoon mukaan. Jos olet löytänyt Katatonian vuonna 2009, niin vaikea se on keskustella saman bändin 1996 löytäneen vastajännärin kanssa. Molemmat kuulee vaan silkkaa paskaa toisen "kultakaudelta".

Mut hei, Samatha Fox sentään tajusi lyödä herkut tiskiin heti ekalla levyllä!
 

DarkTower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pool, NHL, MMA, Kärpät
The Midwinter. Suomalaista thrash/deathmetallia vuodesta 1993. Kaikille thrash-metallin ystäville ala Stone, Slayer, Sepultura, Testament jne. Uusimmalta levyltä:

The Shade Of Sociopath

Eye Gouge Hell

Kuinka monta muuta suomalaista thrash-bändiä on ollut Stonen jälkeen? Siis englanniksi laulavaa? Etsikää sanoilla "The" ja "Midwinter". Yllätytte koska bändi on ns. underground ;) No joo, onhan siellä monia muitakin enkuksi laulavia, mutta että 90-luvun alusta saakka? Stone ja......
 
Viimeksi muokattu:

100A

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto, Lukko, Jokerit
Aivan hullua, kuinka Stone iskee aina vaan. Milloinkaan en kyllästy, ja laitankin aina kaikille väsäämilleni perusmetallikokoelmille Stonen koko tuotannon.

Mä täytin 13 vuotta vuonna -88 kun Stonen Stone ilmestyi. Isoveljen Fiestassa luukutettiin kasetilta niin saakelin kovaa kuin lähti, No Commands, perkele!

Sitten niitä lättyjä tippuikin, No Anaesthesia! (-89), Colours (-90) ja lopulta edistyksellinen Emotional Playground (-91). Hienoa aikaa, upeaa musiikkia. Täysi mahdottomuus laittaa levyjä paremmuusjärjestykseen, pidin aivan älyttömästi myös tuosta hiukan vähemmän ylistetystä Colours -levystä.

Voi luoja, mikä orkesteri. Mieltä hivelee se, että nämä (uudelleen)paluukeikat ovat olleet menestyksekkäitä, ja nuorempikin metalliväki on tutustunut tuolloin marginaalissa lymynneeseen helmeen. Ei speedmetalli kauheasti radiosoittoaikaa saanut, ainakaan ennen Radiomafian ja Klasun aikoja.
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Mutta ehkä tässä ollaan vähän yleistysten maailmassa. Asiaan vaikuttaa paljon myös se, koska kukakin on subjektiivisesti hypännyt tuotantoon mukaan.

Tämä. Sattumalta juuri tuo mainitsemasi Shades of God on omissa kirjoissani se viimeinen hyvä levy, joillekin toisille taas kolahtaa lähinnä sen jälkeinen tuotanto.

Niin joo, kaveri oli soittimen puutteen takia myymässä/lahjoittamassa LP-levyjään pois ja bongasin sieltä yhden unohtuneen* thrashhelmen, saksalaisen Paradoxin Heresyn (1990). Jos vanhempi Anthrax tai Exodus uppoaa niin varmaan tämäkin, levy kokonaisuudessaan tuubissa.

*Edit. Lisätään että minun unohtamani helmen. Vaikka levytyksissä on useampien vuosien välit, 2012 on näimmä tullut edellinen levy Tales of the weird ja uusikin on Wikin mukaan työn alla.
 
Viimeksi muokattu:

100A

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto, Lukko, Jokerit
Mitäs metallinettiradioita herrat kuuntelevat? Ei oikein ole mitään sopivaa osunut vielä kohdalleen, oma maku pyörii pääasiassa teknisemmän metallin puolella, ja sieltäkin ennemmin se Meshuggah -osasto eikä DT. Toki ihan perusrässi toimii aina, döödiskin jos vaan on koukkua ja ideaa.

Kunhan ei tätä "kovaa ja korkealta" -osastoa kovasti olisi. Tai sekin kävisi kyllä että tulisi melko monipuolisesti laidasta laitaan, oikeastaan sillai se olis kiva.

Jos rässi putoaa, niin tuosta: Thrashers Unite - Powered By Caster.fm
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Islantilaisen Sólstafirin uusi albumi Ótta ennakkokuuntelussa Soundin sivuilla.

On kyllä taas islannin poijaat väsänneet upean levyn. Sopivasti erilaisen muutamaan edelliseen nähden, mutta sävy on väkevä. Tullee olemaan omilla listoilla vuoden parhaimman levyn tittelistä kisaava tapaus helpostikin.

***

Sólstafir esiintyy myös syyskuussa kaksipäiväisellä Union festivaalilla Helsingin Circuksessa. Muita festivaalin bändejä on mm. Arch Enemy, Insomnium, Katatonia ja Swallow the Sun.

Lauantaina, jolloin Sólstafir esiintyy, on kyllä visiteerattava tuolla. Eritoten kun tämä uusi albumi on näin hieno.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Islantilaisen Sólstafirin uusi albumi Ótta ennakkokuuntelussa Soundin sivuilla.

On kyllä taas islannin poijaat väsänneet upean levyn. Sopivasti erilaisen muutamaan edelliseen nähden, mutta sävy on väkevä. Tullee olemaan omilla listoilla vuoden parhaimman levyn tittelistä kisaava tapaus helpostikin.

Onhan tätä odotettu aivan perkeleesti ja ennakkomaistiaiset ovatkin nostaneet odotuksia kovasti. Tuota Soundin ennakkokuuntelua en halunnut kuunnella, enkä oikeastaan kerennytkään, kun tiesin että levy kolahtaa postista sen verran nopeasti.

Aamusta kävin hakemassa levyn postista ja onhan tämä juurikin niin hyvä kuin uskalsin odottaa. Tuttuja soundeja aiemmilta levyiltä, mutta taas tietyllä tavalla kehittyneenä. Helposti yksi vuoden levyistä, aika kova lätty saa vielä tulla että tästä mennään ohi.

Aika monta kuunteluahan tämä taas vaatii, että saa kaiken irti ja vasta sitten selviää onko tästä Svartir Sandarin tasoiseksi huipputeokseksi. Tällä hetkellä väittäisin, että potentiaalia siihen on.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Aamusta kävin hakemassa levyn postista ja onhan tämä juurikin niin hyvä kuin uskalsin odottaa.

Häh, eikö sen julkaisupäivän pitäisi olla vasta viikon päästä perjantaina? :O

Aika monta kuunteluahan tämä taas vaatii, että saa kaiken irti ja vasta sitten selviää onko tästä Svartir Sandarin tasoiseksi huipputeokseksi. Tällä hetkellä väittäisin, että potentiaalia siihen on.

Meikäläisen mielestä Svartir Sandar on vähän hajanainen kokonaisuus vaikka laatuteos olikin ehdottomasti. Itselleni Köld on ollut tähän mennessä se mieluisin Solstafir-albumi. Saa nähdä pistääkö tämä uutukainen paremmaksi, sillä ainakin ennakkomaistiaiset ovat nostaneet odotuksia huikeasti.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Häh, eikö sen julkaisupäivän pitäisi olla vasta viikon päästä perjantaina? :O

Pitäisi joo, eilen oli tullut jo perille. Tilasin heinäkuussa jo Special Editionin (5000 kappaletta) suoraan levy-yhtiöltä ja olivat sitten laittaneet jo viime viikolla postiin ja vieläpä pikana. Kelpasi.

Svartir Sandar on meikäläiselle ehkä 2000-luvun paras levy, mutta kyllähän Köld on myös pirun kova levy. Ja Otta tuntuu jatkavan samaa latua, toinen kerta kuunneltuna pirun kova kokonaisuus.
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kuuntelen tässä salilla Solstafirin uusinta eli Óttaa. Yksinkertaisesti, aivan loistava plattahan herroilta on taas tullut. Melodisesti bändi on tehnyt aina hyvää duunia, ei moni yhtye/artisti osaa näin hyvin yhdistää eri tunneskaaloja. Teknisellä puolella Solstafir saa mut aina hyvälle tuulelle, ai että kun diggaan rosoisesta ja ei-niin-viilatuista kohdista. Voisi kuvitella bändin treenaavaan puolialasti Geysir lähteen vieressä. Ei niin vakavaa mutta tehdään silti kunnolla.

Svartir oli mestariteos mutta nyt se saa antaa tilaa pikkuveljelleen. Unioni tule jo.

Ps. Toimii yllättävän hyvin treenillä.
 
Suosikkijoukkue
Caps, Zlatan, Läski-Ovi, Orpik, Tom Wilson
Kuuntelen tässä salilla Solstafirin uusinta eli Óttaa.

Täällä myös sama levy kuuntelussa, nimikappale on jotain jumalaisen hienoa.
Samoja fiiliksiä aikoinaan tuli Isiksen Panopticonista ja taitaa nyt Òtta ottaa tittelin tuolta levyltä ns.täydellisenä metsälenkkeily-levynä.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Muutaman kuuntelun perusteella Solstafirin uusin menee omissa kirjoissani hieman hajanaisen Svartir Sandarin edelle nimenomaan kokonaisuutena. Aivan julmetun hienoja ja tunnelmallisia äänimaisemia!
 

turo-urpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Happee
Ghost Brigadelta tulee uusi albumi 7. marraskuuta. Jutun kirjottajan mukaan tulossa on eeppisin GB albumi, mutta kunhan pääsisi edes lähellä Isolation Songsia niin olisin tyytyväinen. Until Fear No Longer Define Us:lla oli omat hetkensä, muttei se kokonaisuutena mikään mestariteos ollut, ainakaan omasta mielestä. Mielenkiintoista nähdä miltä uusi albumi kuulostaa.

Päivän kovin uutinen: Ghost Brigade palaa parrasvaloihin! | Soundi
 

Rambonator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampa Bay Lightning, Porin Ässät
Melodinen death metal bändi Scar Symmetry julkaisee uuden levyn lokakuun alussa. Levyn nimi on The Singularity (phase I - Neohumanity). Se on osa The Singularity levytrilogiaa ja tämä on siis ensimmäinen osa. Levyltä julkaistu eka sinkku Limits to Infinity (linkki youtubeen). Oikein pätevän kuuloista, paras biisi bändiltä sitten 2008 julkaistun Holographic Universen jälkeen. Laulajan vaidoksen jälkeiset kaksi levyä olivat sen verran yhdentekeviä että tämä lupaa seuraavasta levystä jo nyt parempaa. Ostoon meni meikäläisellä.
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Varjotuuli
Scar Symmetry on siinä mielessä niitä Metallica-osaston bändejä, että aina kun tulee uusi levy niin odotellaan että nyt varmaan tulee vitun hyvä levy, mutta sitten sieltä tulee taas täyttä paskaa.

Kaksi ekaa levyä oli hyviä ja sen jälkeen olisi kannattanut ilmeisesti lopettaa. Ja sen verran uskallan jo luottaa itseeni, etten aio edes uutta levyä kuunnella. Arvioni on tasaisen varmaa yhdentekevyyttä. 6/10.

Sen verran muuten sitten osaavista metallibändeistä, että viimeisin Insomnium on kyllä osoittautumassa huippuhyväksi levyksi. Ei ehkä vieläkään AtWW tasoa, mutta kahta edellistä kovempi ilman muuta.
 

100A

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto, Lukko, Jokerit

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Progemetallipoppoo Malpracticen uutukainen Turning Tides on julkaistu tänään. Bändi on nähtävästi pukannut hitaalla tahdilla neljä aiempaakin kokopitkää alkaen jo vuodesta 1996, mutta osui minun tutkaani vasta nyt. Sinkku Weight of the World löytyy Juutupiistä: http://www.youtube.com/watch?v=HJC60R6cIBE (järkevämmmän näköistä linkkiä ei näköjään saa aikaiseksi). Koko levy kuultavissa ainakin Spotifyssa.

Jonkin arvostelun tekstiä puoliksi lainaten, omaan korvaani tämä voisi olla Megadethin ja Dream Theaterin risteytymä. Taidokasta poljentoa ja todella hyvän kuulloinen levy. Tarkempaan arviointiin en tässä vaiheessa lähde.
 

Red Machine

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
http://m.youtube.com/watch?v=aoJYZITMZAI

Linkin takaa At the Gates, eka (nimi)sinkku tulevalta levyltä.

Hyvältä kuulostaa. Lindbergin ääni on edelleen mielestäni yksi alan parhaita. Melodia ja tempo on taattua AtG:tä. Kyllä tämä varovaisen odotuksen muuttaa itellä malttamattomaksi innostukseksi. Tuskin sentään slaughter kakkosta saadaan mutta sellaista ei voi enää tehdäkään.
 

Rambonator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampa Bay Lightning, Porin Ässät
Loistoteokseksihan tuo At the Gatesin uutukainen paljastui. Tullut vajaaseen pariinkymmeneen kertaan levy kuunneltua, tiukkaa menoa alusta loppuun. Itse en bändin aikaisemmista levyistä juuri välitä, mutta tämä on kovaa kamaa. Tuli ostettua tuo mediabook versio tästä levystä. En edes tiennyt että siinä tulee mukana kaksi bonaribiisiä. Hyvä niin, sillä bonareista ensimmäinen, eli Language of the Dead, on mielestäni levyn paras biisi. Kumma juttu että on jätetty bonusbiisiksi. Toinen bonari on aika turha biisi. Tuon ekan bonarin lisäksi suosikki biiseiksi lukeutuu Labyrinth and the Death, nimibiisi ja levyn kolme viimeistä kappaletta. Vaikka suurin osa niistä nyt yllä hyviä on, montaa biisiä ei tule skipattua. Kaikille melodisen death metallin ystäville suosittelen kyllä lämpimästi.

Tuossa aikaisemmin tällä sivulla mainitsin Scar Symmetryn uudesta levystä. Ja mielestäni tällä hetkellä vahva vuoden levy ehdokas. Kyllä otettu valtavia harppauksia viimeisestä kahdesta levystä, jotka olivat kyllä todella huonoja. Jokainen biisi on aivan kultaa, täytettä ei mielestäni ole, tai no ehkä se lyhyt instrumentaalin siellä välissä, mutta muuten ei täytettä levyllä ole. Murinoissa on helvetisti munaa ja puhtaatkin kuulostaa pirun hyviltä. Suosikki biisiä mahdoton sanoa, koska yhtäkään biisiä ei pysty koskaan skippaamaan, aina pitä kuunnella koko levy kerralla. Kyllä Scar Symmetryn uutukainen palautti uskon taas tähän bändiin. Innolla odotan kakkososaa levytrilogiasta. Ja mikä parhainta, uutta levyä ei vissiinkään tarvitse odottaa kovin kauaa. Tätä myös voi suositella kaikille melodisen death metallin ystäville. Kaksi saman genren levyä, mutta hyvin erillaisia.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK
Primordial on maailman paras bändi. Kolme viimeisintä levyä, eli Gathering Wilderness, To The Nameless Dead sekä Redemption At The Puritan's Hand, ovat kaikki itselleni varmaan tärkeimpiä levyjä mitä on ilmestynyt sitten Toolin Lateraluksen. Se fiilis ja tunteenpalo mikä siitä musiikista välittyy on jotain aivan uniikkia. Uusin levynsä Where Greater Men Have Fallen näkee päivänvalon 28.11 ja kyseessä tullee olemaan lähes varmasti ainakin kuluvan vuoden kovin julkaisu. Tässä Youtuben syövereistä maistiainen tulevalta: http://www.youtube.com/watch?v=472Qh4l1pFU
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös