Osaavia metallibändejä

[tinkezione]

Tässäkin ketjussa mainitun Swallow the Sunin leiristä sen verran uutisia, että uusi rumpalinsa tulevalla levyllä ja kiertueella onpi Kai Hahto. Kulmakarvoja saattaa nostaa monilla se, että mitenkäs tällainen grindimies taittuu StS:n doom-döödikseen, mutta kyllähän Kaitsulta sujuu lähestulkoon kaikki. Jatsiakin mies on joskus vääntänyt. Innolla odotellaan, mitä Kaitsulla on StS:lle tarjota ja mihin suuntaan siitä lähdetään.

Välipalaksi Kai Hahdon soittamista Rotten Soundin keikalla vuonna 2005: Meshuggah - War

 

[blankfile]

Tässäkin ketjussa mainitun Swallow the Sunin leiristä sen verran uutisia, että uusi rumpalinsa tulevalla levyllä ja kiertueella onpi Kai Hahto. Kulmakarvoja saattaa nostaa monilla se, että mitenkäs tällainen grindimies taittuu StS:n doom-döödikseen, mutta kyllähän Kaitsulta sujuu lähestulkoon kaikki. Jatsiakin mies on joskus vääntänyt. Innolla odotellaan, mitä Kaitsulla on StS:lle tarjota ja mihin suuntaan siitä lähdetään.

Välipalaksi Kai Hahdon soittamista Rotten Soundin keikalla vuonna 2005: Meshuggah - War

Juu eiköhän Hahdolta onnistu tuokin, onhan kaveri sentään soittanut Frööpelin Palikoista -> Wintersuniin..

Täälläkin varmaan jo ? Kertaalleen mainittu Decended on laittanut mikseriin uuden piisin. Kyseessähän on siis powermetallia joensuusta, nuoria sällejä taitavat olla pääosin -90 syntyneitä, ja laulaja on -82 Syntynyt Toni " Tarjan Veli" Turunen. Ja tässä siis se uus piisi:

http://www.mikseri.net/?playsong=380062

 

[Cube]

Matt Piken High on Fire on kyllä äärettömän kova. Mitään vähempää ei tietysti odottaisikaan, kun kaveri on omistanut elämänsä lähinnä kitaransoitolle ja pilven polttelulle. Kaikilta bändin levyiltä löytyy toki hyviä juttuja, mutta ennen kaikkea Blessed Black Wings räjäyttää pankin. Vähän niin kuin yhdistelisi Motörheadia ja Slayeria, mutta stonermaisella otteella. Mastodonin (aikaisempien levyjen) sun muiden ystäville tätä lähinnä suosittelisin.

Isisin uusi kiilaa muuten meikäläisen 2009-listalla todella lähelle kärkeä, mutta Kylesaa ei taida tänä vuonna koskettaa mikään. Mastodonkin jää hyvyydestään huolimatta etäiseksi kolmoseksi.

 

[Apassi]

Osaako joku sanoa, että jos pitäisi hankkia Helloweenin levyjä, kuinka monta/mitkä levyt pitäisi hankkia, että kaikki oleellinen tulisi kuunneltua?

 

[jesse72]

Osaako joku sanoa, että jos pitäisi hankkia Helloweenin levyjä, kuinka monta/mitkä levyt pitäisi hankkia, että kaikki oleellinen tulisi kuunneltua?

Aloita kokoelmalla Treasure Chest, josta saa hyvän tuntuman tuotantoon.

Yksittäisistä Kisken aikaisista lätyistä Keeper Of The Seven Keys 1&2. Andi Derisin aikaisista sitten Master Of The Rings ja The Time Of The Oath. Alkuaikojen ja Kai Hansenin tahdittama Walls Oe the Jerihco. Noilla itse menisin.

 

[Apassi]

Aloita kokoelmalla Treasure Chest, josta saa hyvän tuntuman tuotantoon.

Yksittäisistä Kisken aikaisista lätyistä Keeper Of The Seven Keys 1&2. Andi Derisin aikaisista sitten Master Of The Rings ja The Time Of The Oath. Alkuaikojen ja Kai Hansenin tahdittama Walls Oe the Jerihco. Noilla itse menisin.

Kiitoksia. Kartan hieman kokoelmalevyjä, koska niistä ei saa sellaista kokonaiskuvaa tietystä aikakaudesta. Keeper Of The Seven Keys part 2 hyllystä löytyykin. En vain tiedä, että löytyykö bändilta jotain ihan totaalisen kuralevyjä, joita kannattaa välttää.

 

[jesse72]

Kiitoksia. Kartan hieman kokoelmalevyjä, koska niistä ei saa sellaista kokonaiskuvaa tietystä aikakaudesta. Keeper Of The Seven Keys part 2 hyllystä löytyykin. En vain tiedä, että löytyykö bändilta jotain ihan totaalisen kuralevyjä, joita kannattaa välttää.

No, itselläni Kisken viimeiseksi jäänyt Chameleon-lätty ei ole koskaan iskenyt ja taitaa olla bändin dissatuin levy yleisesti. Dark Ride jäi myös kaupan hyllyyn, mutta muuten ei kuraa ole tullut vastaan orkalta.

Ja tuo mainitsemani tuplakokis antaa hyvän kuvan Helloweenin tuotannosta, sopii hyvin hevipainotteisiin kaljailtoihin, jokaiselle jotain.

 

[ernestipotsi]

Osaako joku sanoa, että jos pitäisi hankkia Helloweenin levyjä, kuinka monta/mitkä levyt pitäisi hankkia, että kaikki oleellinen tulisi kuunneltua?

Hieman sivuuttaen, Tobias Sammetin "projekti" Avantasia - ja levyt Metal Opera 1 & 2 suosittelen hankkimaan. Levyllä kiekuvat Kai Hansen sekä M Kiske (+muita kovia laulajia). Myös bassosoundit saattavat kuulostaa tutuilta

 

[Eddie]

No, itselläni Kisken viimeiseksi jäänyt Chameleon-lätty ei ole koskaan iskenyt ja taitaa olla bändin dissatuin levy yleisesti. Dark Ride jäi myös kaupan hyllyyn, mutta muuten ei kuraa ole tullut vastaan orkalta.

Ja tuo mainitsemani tuplakokis antaa hyvän kuvan Helloweenin tuotannosta, sopii hyvin hevipainotteisiin kaljailtoihin, jokaiselle jotain.

Chameleon on erilaista verrattuna muuhun Helloweeniin. Se ei ole oiken powermetallilevy. Mutta, jos ei odota kuulevansa perushelloweenia niin tuokin lätty on mielestäni ihan kuunneltava ja sisältää ihan mukavia biisejä. Toki itsekin kiikutin sen aikoinaan divariin, mutta olen oppinut arvostamaan myöhemmin. Minulle melkeinpä ainoa Helloween levy, josta en pidä vieläkään, on tämä debyytti Kai Hansenin kanssa. Se ei vaan irtoa meikäläiselle, vaikka kaikki sitä hehkuttavat.

Dark ride muuten on mielestäni todella kova levy. Nimikkobiisi varsinkin on yksi Helloweenin parhaista. Deriksen aikojen heikoin albumi on mielestäni Better Than Raw, vaikka ei sekään nyt ihan paska ole. Uusin Gambling With The Devil on myös erinomainen levy.

Lisäisin myös, että Kisken aikainen Pink pubbles Go Ape on turhaan aliarvostettu. Mielenkiintoisia biisejä levy täynnä.

 

[Datsun]

Taitaapa Meshuggah olla tällä hetkellä eniten kuuntelemani metallibändi. Ihan ylivoimainen. Nyrjähtänyt. Merkillisiä biisejä, tuntuu kuin joka kuuntelulla biiseistä aukeaisi jotakin uutta.

 

[Don Tane]

Pitää täällä käydä hehkuttamassa yhtä Kajaanin suuruuksista. Skirmish - olkaapa hyvät! Vielä kun tuosta saavat soundipuolen ja tuotannon paremmaksi niin hyvä tulee.

http://www.myspace.com/bandskirmish

 

[mirasane]

Kiitoksia. Kartan hieman kokoelmalevyjä, koska niistä ei saa sellaista kokonaiskuvaa tietystä aikakaudesta. Keeper Of The Seven Keys part 2 hyllystä löytyykin. En vain tiedä, että löytyykö bändilta jotain ihan totaalisen kuralevyjä, joita kannattaa välttää.

Kyllähän siitä toisesta Keeperistä pitää jatko-ostokset aloittaa.

Pink Bubbles Go Ape ja Chameleon ovat vähän erikoisempia levyjä. Itse löydän molemmista herkkupaloja, vaikka levyt ovatkin popimpia kuin aiemmat tuotokset.

Pink Bubblen parhaita ovat:
The Chance: http://www.youtube.com/watch?v=TTJYSYQdV-8
Your Turn: http://www.youtube.com/watch?v=oQCRYkE_KTA
Number One: http://www.youtube.com/watch?v=zqyvYCkU_mY

Chameleonilta taas kolahtavat:
Giants: http://www.youtube.com/watch?v=3-SC4TjmnEg&feature=related
Windmill: http://www.youtube.com/watch?v=HPC1bgKVpOI&feature=related

Andy Derisin liityttyä orkesteriin muuttui orkesterin saundi luonnollisesti, koska Deris ei laulajana juuri muistuta Kiskeä.

Itselleni Derisin aikaisista levyistä etäisiksi ovat jääneet Dark Ride, Rabbit Don't Come Easy ja Better Than Raw. Jokaisesta löytyy hetkensä, mutta silti kokonaisuudet tuntuvat keskinkertaisilta. Toki pitää mainita, että Better Than Raw -levyn Push-kappaleen kitarasoolo on mielestäni täydellinen. Se on kuultavissa tämän linkin takaa:
http://www.youtube.com/watch?v=BhHUxgXdGrQ
Kun kelaatte kohtaan 3:00, kuulette, miten soolo pohjustetaan ja kun se sitten 30 sekuntia myöhemmin räjähtää soimaan, nouseekin saundi taivaallisiin korkeuksiin.

Pakko hypätä eteenpäin ennen kuin menee liian runolliseksi.
Derisin aikaisista levyistä olen pitänyt eniten Master of The Ringsistä (1994) ja Time of the Oathista (1996). Uudemmista parhaiten kolahti Keeper of the Seven Keys - The Legacy (2005), vaikka se ei mikään arvostelumenestys ollutkaan.

Master of Rings oli sellainen tasaisen hyvä kiekko, mutta sellaiset erikseen mainittavat herkkupalat sieltä puuttuivat. Noilta kahdelta muulta levyltä löytyy niitä kirkkaitakin helmia:

Time of the Oath:
Power: http://www.youtube.com/watch?v=WmP4iTGY97Y
Forever and One: http://www.youtube.com/watch?v=nkkrOTr3_Ck

Keeper of the Seven Keys - The Legacy:
Occasion Avenue: http://www.youtube.com/watch?v=HVOt0m2GQ6E

Nyt Helloweenin levyjä miettiessäni Apassille ei voi antaa oikeastaan muuta ohjetta kuin että osta ne kaikki levyt. Helloweenillä ei kuitenkaan yhtään ihan sysipaskaa levyä ole.

 

[Black Star]

Niille joille tuo Insomnium putoaa isommin, ehdottaisin toista kotimaista: Omnium Gatherum ja levy nimeltä The Red Shift.

 

[Datsun]

Niille joille tuo Insomnium putoaa isommin, ehdottaisin toista kotimaista: Omnium Gatherum ja levy nimeltä The Red Shift.

Ihan pätevältä kuulosti, vaan en oikein Insomniumin kanssa yhteistä säveltä löytänyt. Paitti tietty vokaalit.

 

[haunted shores]

Niille joille tuo Insomnium putoaa isommin, ehdottaisin toista kotimaista: Omnium Gatherum ja levy nimeltä The Red Shift.

En kyllä näkisi, että näillä kahdella orkesterilla on mitään yhteistä.

Insomniumista täällä on jo paljon puhuttukin, mutta Vanhalan bändeistä tämä Omnium Gatherum nojaa mielestäni koko lailla sinne 90-luvun skandinaavisen melo-deathin kulta-aikoihin. Siis aikoihin jolloin In Flames oli vielä iskussa (Jester Race jne) ja At The Gatesista toipuminen oli alkamassa.

Vanhalan toinen bändi Malpractice on muuten myös tutustumisen arvoinen, mikäli kotona muutenkin soivat melodisen proge-heavyn nimeen vannovat bändit.

Ja koska Omnium Gatherumissa sattuu myös Harri Pikka soittelemaan niin mainitaan myös perusasioiden äärellä operoiva Kaihoro jonka molemmat pitkäsoitot ovat tutustumisen arvoisia, sekä Total Devastation joka yhdistelee musiikissaan kutakuinkin raskasta kuoloa, stoner vaikutteita ja sopivasti räkää ja varsinkin aikaisemmin ajoittaista Napalm Death tempoakin sinne sekaan.

 

[jesse72]

Mikkelin jäähallissa jytisee 26.9. Kolme tiukkaa sveduaktia, eli Raised Fist, The Haunted ja Nightrage. Kotimaisia mm. Dimebag Beyond Forever, Insomnium ja Medeia.

Tuolloin tärisse räät nenästä, perkele!!

 

[Cube]

Täällä kun on Insomniumista kohistu, niin myös australialainen Be'lakor saattaa olla ihan tsekkaamisen arvoinen. Bändi on yhden levyn vasta julkaissut, joka muistuttaa Insomniumia monella tapaa (ei tosin ole mielestäni yhtä hyvä). Toinen levy tuleekin ulos sitten parin päivän päästä.

 

[McJokke]

Mikkelin jäähallissa jytisee 26.9. Kolme tiukkaa sveduaktia, eli Raised Fist, The Haunted ja Nightrage. Kotimaisia mm. Dimebag Beyond Forever, Insomnium ja Media.

Tuolloin tärisse räät nenästä, perkele!!

Taidat kuitenkin tarkoittaa Medeia? ;)

Mutta totuus on, että pakkohan tonne on mentävä. Hurjan kova kattaus kyllä. Ja mikkelin tuntien ei varmaan lipunhinnatkaan hirvittävän korkealle nouse.

 

[ernestipotsi]

Kaivelin tuossa soittolistastani joitakin vähemmän tunnettuja, mutta kuitenkin loistavia bändejä.


Lemur Voice:

Uransa aikana vain kaksi levyä tehnyt hollantilainen "progahtavaa jazzmetallia" soittanut orkesteri. Tunnistettavin piirre bändissä oli laulaja Gregoor van der Loon omaperäinen lauluääni. Bändi tuo allekirjoittaneelle ainakin mieleen Kingston Wallin Näyte: Lemur Voice - Divided (live)

diskografia
* Insights 1996
* Divided 1999



Shadow Gallery:

Astetta tunnetumpi, mutta myös alkuperäisestään hajonnut jenkkibändi. Laulaja Mike Baker kuoli viime vuonna. Nero jota ei suuri yleisö koskaan arvostanut. Kaiken maailman muovinaamojen hengenlähtöjä itketään googlet tukkoon, mutta kunnon muusikot jäävät liian usein vaille arvostusta. SG:n ulkopuolella Baker vieraili mm Ayreonin Human Equation -levyllä James LaBrien isän roolissa. SG:n Tyrannyllä LaBrie puolestaan vieraili "isänä".
Shadow Gallery oli tosin muutakin kuin "Bike". Soittotaitoa bändissä riitti mm Gary Wehrkampin muodossa. Yhtye teki uransa aikana yhteensä viisi albumia
* Shadow Gallery (1992)
* Carved in Stone (1995)
* Tyranny (1998)
* Legacy (2001)
* Room V (2005)

Huhujen mukaan Shadow Gallery olisi jatkamassa ja tekemässä uutta levyä ilman Bakeria.

Shadow Gallery - Crystalline Dream


Circus Maximus

Norjasta tulee muutakin kuin kalaa, suomivitsejä ja 2437 identtiseltä kuulostavaa black metal-bändiä. Nimittäin ainakin itselleni Circus Maximus kolahti. Bändin soitannosta kuulee DT ja Symphony X -vaikutteita, mutta kuitenkin selkeästi omaperäistä matskua.
Yhtyeeltä on tullut tähän mennessä kaksi studiolättyä
* The 1st Chapter (2005)
* Isolate (2007)



Circus Maximus - Sin

 

[Rattlehead]

Insomniumin tulevan levyn e-card

Odotukset on kyllä aika korkealla. Varsinkin Equivalencen alku pistää kylmät väreet liikkeelle.

 

[er_bai_wu]

Täällä ei ole ilmeisesti mainittuna vielä aivan käsittämättömän kovan Tuska-vedon tehnyttä The Faceless-yhtyettä? Bändi kolisee, jos tykkää hieman vauhdikkaammasta ja teknisestä death metallista. Suosittelen, aivan uskomattoman lupaava bändi.

Sitten toinen sangen mielenkiintoinen tuttavuus on minulle ollut Drudkh, joka on ukrainalainen black metal-bändi; kyllä, ukrainalainen. Melankolista, tunnelmallista, suorastaan hypnoottista musiikkia, joka vei ainakin minut mukanaan. Tästä joko tykkää tai sitten ei.

 

[Beneway]

Kaivelin tuossa soittolistastani joitakin vähemmän tunnettuja, mutta kuitenkin loistavia bändejä.

Shadow Gallery:

Laulaja Mike Baker kuoli viime vuonna. Nero jota ei suuri yleisö koskaan arvostanut. Kaiken maailman muovinaamojen hengenlähtöjä itketään googlet tukkoon, mutta kunnon muusikot jäävät liian usein vaille arvostusta.

Aamen. Baker on minulle se "The Man", joka ensinnäkin sai itseni tutustumaan syvemmin metallin, ja varsinkin proge-metallin maailmaan. Uskomaton laulaja ja mielestäni ehdottomasti eräs parhaista, ikinä. Vituttaa kyllä vieläkin.

SG:n ulkopuolella Baker vieraili mm Ayreonin Human Equation -levyllä James LaBrien isän roolissa.

Musiikkinero Lucassenin Human Equation levyllähän Baker tosiaan vieraili tuossa isän roolissa ja vaikka se "hänen biisinsä" (Day 16 - Loser) hieno kappale onkin, olisin toivonut, että Baker olisi päässyt esittelemään kunnolla tuota puhdasta ääntään. Eikä hän päässyt revittelemään edes tuossa eepoksen päättävässä kappaleessa eli jotain jäi toivomisen varaan, vaikka helvetin upea levy onkin kyseessä.

SG:n Tyrannyllä LaBrie puolestaan vieraili "isänä".
Shadow Gallery oli tosin muutakin kuin "Bike". Soittotaitoa bändissä riitti mm Gary Wehrkampin muodossa. Yhtye teki uransa aikana yhteensä viisi albumia

* Shadow Gallery (1992)
* Carved in Stone (1995)
* Tyranny (1998)
* Legacy (2001)
* Room V (2005)

Näistä meikäläiselle tutuimpia ovat juuri konseptilevyt Tyranny ja sen jatko-osa Room V. Todella upeita teoksia molemmat. Muut levyt ovat jääneet hieman takavasemmalle, mutta niistäkin on saatu hyviä otteita vuonna 2007 ilmestyneen Prime Cuts kokoelman ansiosta.

Huhujen mukaan Shadow Gallery olisi jatkamassa ja tekemässä uutta levyä ilman Bakeria.[/URL]

Eipä tuo ole enää sama ilman Bakeria, vaikka eiköhän sieltä ihan tsekkaamisen veroista materiaalia tulekin. Wehrkamphan on ollut mukana jos jonkinlaisissa projekteissa Bakerin kuoleman jälkeen. Esimerkkeinä The Roswell Six ja Amarans Plight. Voihan noita olla vielä muitakin, mene ja tiedä.

Circus Maximus

* The 1st Chapter (2005)
* Isolate (2007)

Et ole ainoa jolle kyseinen bändi on kolahtanut. Aluksi pidin 1st Chapteriä aivan helvetin hyvänä albumina, mutta sitten kun jaksoin viimein paneutua kunnolla Isolateen niin huomasinkin, että helevettiläine! Tämähän on jopa vielä parempi kuin se edellinen. Eli bändi on pyöräyttänyt kaksi todella kovaa levyä, ja vielä nousevalla käyrällä.

---

Jos esim. Shadow Gallery, Circus Maximus tai vaikkapa itse Dream Theater vetää puoleensa niin suosittelen erittäin kuumasti kuuntelemaan ruotsalaisen Seventh Wonderin tuotoksia. Laulajana pyörii maaginen Tommy Karevik ja saa ainakin allkirjoittaneeseen kylmiä väreitä lähes jokaisessa biisissä. Ensimmäisen albumin olen siirtänyt parin pintakosketuksen jälkeen sivummalle, osittain sen takia, että Karevik ei ole siinä mukana, osittain taas sen takia, että biisit eivät niin hirveämmin säväytä. Eiköhän noilla kahdella seikalla joku yhteys ole.

Toinen levy Waiting In The Wings onkin jo sitten aivan toisesta maailmasta. Maistiasena toimii albumin nimikkobiisi Waiting In The Wings.

Kolmas albumi, Mercy Falls onkin sitten aivan täydellinen jättipotti. Siinä missä Waiting In The Wingsin melodiat olivat melko rauhallisia ja pehmeitä, ovat ne Mercy Fallsissa särmikkäämpiä ja kaiken kaikkiaan munakkaampia. Kuviot ovat usein, ainakin minun korvaani, melko monimutkaisia ja biiseihin on ladattu soimaan monia päällekkäisiä harmonioita, mutta silti kaikki pysyy kokoajan kristallin kirkkaana. Luin jostain arvostelun missä sanottiin levyn olevan mestariteos, eikä sekään kuulema nosta levyä täyteen arvoonsa.

Mercy Fallshan on siis konseptialbumi, joka kertoo tarinan auto-onnettomuuteen joutuneesta miehestä, joka vajoaa koomaan. Kuulostaa perustarinalta, mutta toteutus onkin sitten jotain aivan muuta. Levyn päätösbiisi The Black Parade. Huhhuh.

Suoritin sitten vasta tässä vaiheessa pienen searchin ja onhan tästäkin bändistä jo muutama maininta, mutta eipä pieni kertaus ole pahitteeksi.

Bändihän tulee muuten heinäkuussa soittelemaan Suomeen. 24.7 Hertturock - Hankasalmi, 25.7 Pub Katse - Jyväskylä ja 26.7 Heavy Corner Bar - Helsinki.

Ei mulla nyt muuta.

 

[Hammer]

RAM (Heavy Metal from Sweden)

Nyt löytyi taas Ruotsin maalta sellainen heavy metal -bändi, että on pakko ylistää näin heti uusimman Lightbringer-levyn hommaamisen jälkeen. Bändi on nimeltään RAM ja vetää perinteistä heavya Judas Priestin, Iron Maidenin ja Mercyful Faten hengessä. Vokalisti Oscar Carlquist on erittäin hyvä Halford-tyylisissä vokaaleissaan ja vetääpä mies malliikkaasti myös muutamat King Diamond -vokalisoinnit. Myös matalat ja raspit lähtevät hyvin. Levyllä on muuten biisi nimeltään Suomussalmi (The Few of Iron), joka on hyvin ilmeinen kunnianosoitus Suomussalmella taistelleille sotaveteraaneille. Erittäin hienoa, että ruotsalainen bändi ylistää suomalaisia sotilaita.
Pari otetta Suomussalmi-biisistä: "Let Them Know,
The Sons of Suomi Fear Not to Die"
tai
"11000 met 50000, 900 Fins Would Fall 27000 Red.
They Fought in Fury, Above and Beyond
Duty, the Red Giant has Fallen in
Suomussalmi"

Tuolta pääsee kuulemaan muutaman RAM-biisin: http://www.myspace.com/rammetal
Uudelta levyltä tosin vain 2 biisiä tuolla myspacessa. Ghost Pilot (MI II) pakotti ensikuulemalta laittamaan levyn tilaukseen, eikä tarvinnut pettyä. Todellisia kuningasraitoja ovat myös In Victory, Titan ja Blood God. Myös tuo Suomussalmi (The Few of Iron) on oikein toimiva tunnelmapala levyn keskivaiheilla. CDON myy RAM:n uutukaista hintaan 16,95. Debyytti Forced Entrya saa hintaan 17,95 ja ensimmäistä EP:tä nimeltään Sudden Impact näyttäisi saavan 8,95:llä eurolla.

Onkos laudalla jo valmiiksi RAM-diggareita? Jos ei, niin kommentoikaapa, jahka olette käyneet myspacessa tutustumassa tai ostaneet bändin levyjä kotiin.

 

[Cube]

Sitten toinen sangen mielenkiintoinen tuttavuus on minulle ollut Drudkh, joka on ukrainalainen black metal-bändi; kyllä, ukrainalainen. Melankolista, tunnelmallista, suorastaan hypnoottista musiikkia, joka vei ainakin minut mukanaan. Tästä joko tykkää tai sitten ei.

Aivan valtavan hieno bändi. Alkupään tuotanto on pysäyttävintä, mutta kaikilta levyiltä löytyy kyllä kiinnostavia juttuja. Ukrainalaisuus ei sikäli ole yllättävää, että tällaista musiikkia tulee paljon nimenomaan entisen Neuvostoliiton alueelta ja toki myös nykyisestä Neuvostoliitosta, eli Venäjältä.

Bläkkis tuntuu muutenkin olleen varsin voimissaan taas viime vuosina.

 

[Hilmanuutti]

Tontilla taas...

...ja tunnelmissa. On tässä joutunut pari kuukautta viettämään poissa jääkiekkopalstoilta ja muutenkin on tullut netin ääressä nysvättyä kesäaikaan aika vähän. Joka tapauksessa, luin tuossa tätä keskustelua taaksepäin ja tässä muutamia huomioita, joita mieleen pärskähteli:

Cube jutteli tuosta herkistelyn sopivuudesta melodeathiin ja rohkeni verrata tätä toimintaleffoihin. Myönnettäköön, että melodisen death metallin genrestä harvemmin löytyy Insomniumin kaltaista fiilistelyä, mutta eipä se mielestäni tarkoita sitä etteikö sitä saisi olla, varsinkin jos se tällä teholla toimii. On sitä melodeathissä ennekin yritetty, mutta hyvin harvoin onnistuttu. Itse en katsele myöskään leffoja genrerajoittein, yritän nauttia hyvästä ja kirota paskan alimpaan helvettiin. Mielestäni kokonaisuuteen sopiva genrerajojen rikkominen ainoastaan herättelee ja piristää. Kuunnelkaapa esimerkkinä tästä vaikkapa Shade Empiren Ja pimeys laskeutui -raitaa kohdilta 2.00-2.30 ja kertokaa, jos tuo trance(?)-nostatus ei toimi. Joka tapauksessa hyvä pointti, pisti minutkin miettimään näitä uskottavuus- ja kontekstiasioita.

Siivu-Leevi kyseli noista vanhemmista Insomnium-tuotoksista. Ennen Above The Weeping Worldin kuulemista nuo eivät toimineet kokonaisuuden mitassa standardi-melodeathkiekkoa paremmin. Biisitasolla toki esim. Dying Chant ja Medeia tekivät suuren vaikutuksen. Aboven jälkeen nämäkin levyt kuulostavat paljon paremmilta, sitä on ilmeisesti päässyt paremmin sisään tuohon Insomniumin juttuun ja ymmärtää näitäkin levyjä paremmin. Mutta hiomattomampia ja yksiulotteisempia ovat nuo aikaisemmat kuin tämä viimeisin.

Rattlehead fiilisteli tuolla tulevalla Inso-albumilla. Sitä odotellaan täälläkin sormet syyhyten, kuten arvata saattaa. Tulevan Across The Darkin kansitaide ja maistiaiset lupailevat paljon. Equivalencen fiilistely kuiskauksineen, Down With The Sunin melodinen menevyys ja Where The Last Wave Broken päällekkäinen puhdas ja örisevä laulu nostelevat ihokarvoja siihen malliin, että syyskuussa räjähtänee.

Black Star taisi tuossa jossain vaiheessa höpistä jotain Omnium Gatherumin The Red Shift -hienoudesta. Minulta plussaa hänelle. The Red Shift tuo myös itselleni jossain määrin mieleen Insomniumin. Aikaisemmilla levyillään OG ei ole mielestäni juurikaan muistuttanut Insomniumia, mutta The Red Shiftillä kuulen laulussa, soundeissa ja sovitusratkaisuissa entistä enemmän Insomniumia.