Osaavia metallibändejä

[Black Star]

Insomniumin uusi lättyhän ilmestyi tuossa keskiviikkona ja tänään pitää mennä levykaupan kautta kotiin. Youtuben kautta on tänään esikuunneltu levyä ja täyttä timangia tuntuu olevan.

En kyllä näkisi, että näillä kahdella orkesterilla on mitään yhteistä.

Insomniumista täällä on jo paljon puhuttukin, mutta Vanhalan bändeistä tämä Omnium Gatherum nojaa mielestäni koko lailla sinne 90-luvun skandinaavisen melo-deathin kulta-aikoihin. Siis aikoihin jolloin In Flames oli vielä iskussa (Jester Race jne) ja At The Gatesista toipuminen oli alkamassa.

Pakko vielä kaivella menneitä ja rankaista genrepoliiseja. Jopa Insomniumin äijät näkevät heillä olevan Omnium Gatherumin kanssa paljon yhteistä. Tässä linkki Imperiumin tekemään Insomnium-haastatteluun. Asiaan liittyvät katkelmat siellä haastiksen keskiosassa ja lopussa. Eli edelleen uskallan Insomniumin kuuntelijoille suositella Omnium Gatherumia ja jopa lokeroida ne saman osaston bändeiksi. Tosin omassa päässäni niputan bändit aika laveisiin lokeroihin, enkä jaksa tutkiskella mihin genreen/alagenreen mikäkin yhtye sattuisi kuulumaan.

Btw. ko. bändit ovat syksyllä myös yhteisellä klubikiertueella. Tuosta kovempaa kattausta on vaikea löytää.

Syksyllä on muutenkin paljon odotettavaa levyrintamalla. Ainakin Paradise Lostin, Katatonian ja ehkäpä Megadethin sekä Alice In Chainsin levyt päätyvät ostoskassiini. Saa nähdä ovatko nämä pitkän linjan orkesterit vielä iskussa. Paradise Lostin ja AIC:n maistiaiset ovat ainakin lupaavia, Megadethin eivät niinkään.

 

[haunted shores]

Pakko vielä kaivella menneitä ja rankaista genrepoliiseja. Jopa Insomniumin äijät näkevät heillä olevan Omnium Gatherumin kanssa paljon yhteistä.

Onhan niillä yhteistä. Molemmat ovat Suomesta (jopa osittain samasta suunnasta Suomea), soittavat metallia ja lähtevät yhdessä kiertueellekin.

Mutta siis en kyllä vieläkään näe näillä kahdella bändillä juurikaan musiikillisia yhteyksiä melodisen metallin lisäksi. Nämähän ovat aina mielipidekysymyksiä ja siksi ns. kuulijan korvassa. Totesihan Ville Valokin Venus Doom levyn olevan pullollaan 70-luvun Black Sabbathia. Joku saattaisi olla eri mieltä kyseisen artistin kanssa.

Varaan siis itselleni oikeuden olla eri mieltä artistin kanssa tässä tapauksessa.

 

[Hilmanuutti]

Insomnium

Eipä ole tullut tänne vielä hehkuteltua Insomniumin viimeisintä mestariteosta. Nyt aika lienee kypsä. Across The Dark on hienoa jatkoa bändin kehityskaareen. Levy ei ollut taaskaan helppo pala purtavaksi ja tuli jopa n. kymmenen kuuntelukerran jälkeen tuomittua se neljän tähden tekeleeksi. No, lisäkuuntelu aukaisi loputkin biisit ja toi mukanaan sen puuttuvan tähden.

Albumin materiaalista introna toimiva Equivalence sekä komea finaali Weighed Down With Sorrow aukenivat ensimmäisinä. Seuraavina tulivat Where The Last Wave Broke sekä menevä videovetäisy Down With The Sun. Loppujen biisien kanssa oli aikamoista taistelua ja tahkoamista. Rallien tason huomasi tutun korkeaksi, mutta lopullinen avautuminen vei tovin jos toisenkin. Lopulta nämä neljä biisiä aukesivat sitten sanoitusten kautta. The Harrowing Years, Against The Stream ja Lay of the Autumn ovat teksteiltään poikkeuksellisen hienoja death metal -tekeleitä. Into The Woods on lyyrisesti loistava, mutta sen musiikillinen anti jää hieman levyn muusta tuotannosta.

Against The Stream on ehdoton suosikkini levyllä. Biisin teksti yhdistettynä kasvavaan melodiamyllytykseen ovat jotain, mikä saa vasemmallekirjoittaneen sanattomaksi. Not in cycles but in lines! Muita suosikkejani ovat Down With The Sun ja Lay Of The Autumn.

Annatko vielä samaan rahaan arviosi aikaisemmista kahdesta kokopitkästä? Jos Above the weeping world kolisee kovempaa kuin mikään vuoteen, onko vanha matsku tutustumisen arvoista?

Siivu-Leevi kyseli noista vanhemmista Insomnium-tuotoksista. Ennen Above The Weeping Worldin kuulemista nuo eivät toimineet kokonaisuuden mitassa standardi-melodeathkiekkoa paremmin. Biisitasolla toki esim. Dying Chant ja Medeia tekivät suuren vaikutuksen. Aboven jälkeen nämäkin levyt kuulostavat paljon paremmilta, sitä on ilmeisesti päässyt paremmin sisään tuohon Insomniumin juttuun ja ymmärtää näitäkin levyjä paremmin. Mutta hiomattomampia ja yksiulotteisempia ovat nuo aikaisemmat kuin tämä viimeisin.

Across The Darkin tehokuuntelun jälkeen otin taas Since the Day It All Came Downin ja In the Halls of Awaitingin kuuntelun projektiksi. Ja ne toimivat koko ajan isommin ja suuremmin. Jotenkin sitä hyväksyy tuon alkupään levyjen tuotannon rosoisuuden paremmin, kun näitä täydelliseltä soundaavia levyjä on jo kaksi. Itse asiassa Since The Day... kuulostaa tuotannollisesti jo enemmän Aboven ja Acrossin kaltaiselta kuin debyytiltä.

Since The Day It All Came Down onkin se levy, joka allekirjoittaneen soittimissa soi tällä hetkellä eniten. Todella hienoa, että heti Across The Darkin jälkeen saa lisää Insomnium-herkkua, kun tämä kuulostaa aivan eri levyltä kuin aikaisemmin.

En tiedä, oliko tästä horinasta kenellekään muulle mitään iloa, mutta sainpahan purkaa sydäntäni. Anteeksi ja anteeksi.

 

[Monipuolisenhuono]

Barren Earth. Jos vanha Amorphis ja Opeth uppoavat niin sitten myös tämä.

http://www.myspace.com/officialbarrenearth linkki on bändin myspace sivustolle.

Bändissä soittaa pari ex-amorphis miestä ja nykyisestä moonsorrowista ja kreatorista myös. Suosittelen.

 

[Datsun]

Swallow the Sun. Onko joku jo haalinut uusimman levyn jostakin? Jessus mitä suitsutusta on kerännyt arvioissa.

Hope-levy soi nytkin "työnteon" taustalla. Upea, upea levy kymmenienkin kuuntelukertojen jälkeen.

 

[Miksu00]

Swallow the Sun. Onko joku jo haalinut uusimman levyn jostakin? Jessus mitä suitsutusta on kerännyt arvioissa.

Hope-levy soi nytkin "työnteon" taustalla. Upea, upea levy kymmenienkin kuuntelukertojen jälkeen.

Ei oo tainnut uusin ilmestyä vielä. Mitä oon tuon levyn teaseria kuunnellut, niin tullee olemaan kova levy. Soundi antoi 4 tähteä.

Edit. 4.11 ilmestyy kauppoihin uusi levy.

 

[Datsun]

Ei oo tainnut uusin ilmestyä vielä. Mitä oon tuon levyn teaseria kuunnellut, niin tullee olemaan kova levy. Soundi antoi 4 tähteä.

Edit. 4.11 ilmestyy kauppoihin uusi levy.

No niinpä näkyy juu. MySpacella on muutama biisi joita juuri kuuntelen, erittäin vakuuttavaa. Hieno orkesteri.

 

[Maynard]

Itse itseäni lainaten toisesta ketjusta, muutamilla lisäyksillä:
"Työn puolesta ennakkokuuntelussa Swallow the Sunin parin viikon päästä ilmestyvä New Moon. On laadukasta tavaraa jälleen kerran. Entistä enemmän hitaita ja puhdaslauluisia osuuksia, mutta samalla monessa kohtaa mennään myös norskityylisen black metalin suuntaan, ainakin itsellä tuli useaan otteeseen Cradle of Filth ja jopa Dimmu Borgir mieleen. Mutta tuttua doomia/deathia upeiden melodioiden kera myös luvassa, ja erityismaininnat astetta kevyemmille biiseille Falling World, joka on kaunein kuulemani metallibiisi vuosiin, ja New Moon, joka myös uppoaa meikäläiselle hemmetin hyvin."

Eli tällaista. Erittäin hieno metallijulkaisu kyseessä, ja ainakin itselläni paranee kuuntelu kuuntelulta. Ja nuo mainitsemani kaks biisiä ovat kyllä meikäläisen nykyiseen metallimakuun mestariteoksia.

 

[Kental]

Mainitaanpa wanhan kunnon thrashin ystäville sellainen mestariteos kuin Dublin Death Patrolin debyytti (ja ainoa levy ainakin toistaiseksi) vuodelta 2007, DDP 4 Life. Bändihän on siis kahden genren kärkivokalisteista, Chuck Billyn (Testament) ja Steve "Zetro" Souzan (ex-Exodus ja ex-Legacy eli Testamentin edeltäjä) yhteisproggis. Bändillä on yhdentoista miehen kokoonpano, joista kussakin biisissä soittaa seitsemän (kaksi laulajaa, kolme kitaristia, basisti ja rumpali). Keikoille sitten tulee instrumenttiosastosta ne ketkä pääsevät. Mielenkiintoisesti levyn kokoonpanosta löytyy myös Chuckin veli Andy Billy (kitara), ja kolmas veli Eddie Billy ja Zetron veli John Souza kuuluvat keikkojen basistivaihtoehtoihin, mutteivät soita levyllä.

Levyllä on perhanan toimivia tuommoisia pirteän suuntaisia kappaleita pääosin, toki myös riittävän raskaita ovat. Souzan kimeämpi ja Billyn möreämpi perusthrashääni, ihan asialliset puhtaat laulut ja Billyn (meikäläisen makuun ilahduttavan harvoin ja maltilla esiintyvät) death gruntit tarjoavat hyvät kontrastimahdollisuudet, ja niitä myös hyödynnetään. Levy on viimeistelty ja eheä kokonaisuus, jonka instrumenttipuolessakaan ei ole valittamista vaikka aivan yhtä isoja nimiä ei olekaan. Covereita löytyy Motörheadiltä, Thin Lizzyltä ja UFOlta.

Paketista löytyy erinomaiset vokalistit, erittäin hyvin kirjoitetut biisit, tyydytystä tuottava soundimaailma ja viimeistelty tuotanto, joten mikäpä tuota on luukuttaessa.

 

[Datsun]

"Työn puolesta ennakkokuuntelussa Swallow the Sunin parin viikon päästä ilmestyvä New Moon. On laadukasta tavaraa jälleen kerran. Entistä enemmän hitaita ja puhdaslauluisia osuuksia, mutta samalla monessa kohtaa mennään myös norskityylisen black metalin suuntaan, ainakin itsellä tuli useaan otteeseen Cradle of Filth ja jopa Dimmu Borgir mieleen. Mutta tuttua doomia/deathia upeiden melodioiden kera myös luvassa, ja erityismaininnat astetta kevyemmille biiseille Falling World, joka on kaunein kuulemani metallibiisi vuosiin, ja New Moon, joka myös uppoaa meikäläiselle hemmetin hyvin."

Eli tällaista. Erittäin hieno metallijulkaisu kyseessä, ja ainakin itselläni paranee kuuntelu kuuntelulta. Ja nuo mainitsemani kaks biisiä ovat kyllä meikäläisen nykyiseen metallimakuun mestariteoksia.

En voisi enempää olla samaa mieltä, siksi lainasin koko kirjoituksesi. Varsinkin "Lights on the lake (Horror pt III)" on varsin Dimmu / COF-tyyppisellä väliosalla ryyditetty - josta siirrytäänkin suoraan oikein kauniiseen lauluun. Kukahan muuten laulaa?

MySpacessa olevia kolmea biisiä on tullut kuunneltua lujasti, myös nyt tätä kirjoittaessani. Aivan huikea orkesteri.

 

[Jack Daniel's]

Dark ride muuten on mielestäni todella kova levy. Nimikkobiisi varsinkin on yksi Helloweenin parhaista. Deriksen aikojen heikoin albumi on mielestäni Better Than Raw, vaikka ei sekään nyt ihan paska ole. Uusin Gambling With The Devil on myös erinomainen levy.

Samaa mieltä The Dark Ridesta. Levyhän on synkkää, mutta silti todella kovaa settiä. Nimikkobiisin lisäksi täytyy mainita erikseen raidat "Mr. Torture" & "If I Could Fly". Loistovetoja molemmat.

Itse olen päässyt sisään tuohon Better than raw-albumiin muutaman kuuntelukerran jälkeen. Sen sijaan Derisin ajalta esim. Rabbit Don't Come Easy ei uppoa aivan samalla tavalla.

 

[haunted shores]

Samaa mieltä The Dark Ridesta. Levyhän on synkkää, mutta silti todella kovaa settiä. Nimikkobiisin lisäksi täytyy mainita erikseen raidat "Mr. Torture" & "If I Could Fly". Loistovetoja molemmat.

Sekä ehdottomasti The Departed (Sun Is Going Down), joka on yksi orkesterin uran hienoimpia aikaansaannoksia.

Better Than Raw oli 11 vuotta sitten ilmestyessään sellainen levy joka jäi aika nopeasti hyllyyn pölyttymään (näin ei muille Helloween-levyille ole käynyt). Näin jälkikäteen sieltä on irrottautunut kohtuullisen rautainen kolmikko Hey Lord! - A Handful of Pain - Midnight Sun, mutta kokonaisuutena tuo taitaa olla bändin uran pohjanoteeraus. Siis jopa Chameleon mukaanlaskien.

 

[jesse72]

Cain"s Offering yllätti sitten todella positiivisesti. Tätä voi suositella kaikille melodisen metallin ystäville. Laulussa Timo Kotipelto ja mukana lisäksi ex-Sonatat Liimatainen ja Harkin, sekä Wintersunin Koskinen. Pesee puhtaasti Kotiellon soolot ja muuutaman viime Stratovarius levyn.

 

[sampio]

On se vain osaava. Nimittäin Living Sacrifice. On ollut jo 20 vuotta, mutta itse olen ollut tietoinen pumpusta vasta pari vuotta. Tässä yksi kovimmista kipaleista, varsinkin kahden minuutin kohdalla alkaa täydellinen mahtavuus. Äänenlaatu on huono, varoituksen sanana herkimmille.

 

[taksu]

Kannanpa omankin korteni kekoon, eli esittelen amerikkalaisen levy-yhtiön, jonka bändit on oikeastaan ainoata "metallia" jota on tullut kuunneltua enää vuosiin. Oikeastaan tästä levy-yhtiöstä on tullut todella suuri osa elämääni viime vuosina.

http://www.razorbackrecords.com/

Olen itse kauhuelokuva/sarjakuvaharrastaja lätkän ohella, ja RBR:än bändien lyriikat ja kiinnostukset ovat hyvin paljon samalla linjalla omieni kanssa. Linjalta löytyy Death/Doom/Thrash/Black bändejä, joten jokaiselle on jotain. Eli suuri osa bändien lyriikoista ja kiinnostuksista pohjautuu 70-80 luvun kauhuleffoihin. Ei muuta kuin dig in, there's plenty of blood and guts for everyone.

 

[Mahtiankka]

En muista ainakaan aiemmin maininneeni, joten lisätään tänne Powerwolf -niminen yhtye. Oikein laadukasta kasarimausteista metallia, lämpimät suositukseni!

Tuorein albumi Bible Of The Beast toimii, mutta ainakin vielä omalla listallani kärjessä on sen edeltäjä Lupus Dei. BOTB on kyllä lähtenyt avautumaan hiljalleen entistä paremmin, että voipi painaa kyllä Lupus Deistä ohi ajan kanssa.

 

[vehhhmanen]

"Voimasusi" tuli joskus vastaan ja ihan toimivaa settiä. Ekana biisinä iski tämä, eli saturday satan--> http://www.youtube.com/watch?v=QGvao2tFFnY

Wanhan kunnon Helloweenin ystäville suosittelen lämpimästi tätä bändiä.
Trick or teat

Kuullostaapi Kisken aikaiselta helloweenilta ja mies kiekuu muutamalla biisilläkin entiseen malliinsa.
Itselle ainakin iski tämä balladinomainen biisi Tears against your smile

 

[Prt Sc]

Suomesta tulee ponnistamaan kohta maailmalle nimenomaan osaava metallibändi: www.myspace.com/quantumeraser

 

[tinkezione]

Suomesta ponnistaa jo kovalla tohinalla heinolalainen Pressure Points. Aivan uskomattoman hienoa musiikkia ja livenähän tätä on suksittava todistamaan liki välittömästi eli ainakin 4.2. Helsingin Semifinaliin, josta kotimaan minirundi alkaa. Ehkä kovimpia debyyttejä ikänä tämä tuore Remorses to Remember.

Myspace: http://www.myspace.com/pressurepointsband

 

[Hockey Story]

vissiin vanha juttu jo..

Abandoned.
Tämä yhtye julkaisi 1980-luvulla kaksi albumia, ainakaan enempiä en ole itse löytänyt mistään, ja trash-tyylisuuntaan sijoittuvaa oikein mukavasti raastavaa "alkuperäislinjaista"metallia. On varmaankin joku jossain kohtaa tämän palstan historiaa tuonutkin esille (en löytänyt itse) joten toin esiin.
Nykyäänhän nimitetään melkein kaikkea jo metalliksi, vaikka alkuperäiskäsite oli speedissä ja trashissa, niinkun meille vanhoille junteille "opetettiin". Mötorhead taas on kaiken kantaisä, eli darwinismi ainakin metallimusiikissa toimii biologian puolta paremmin ( ei puuttuvia lenkkejä, eikä yksikään bändi ole ilmestynyt tyhjästä keskelle metallievoluutiota) joten tässä tämä aatos ilman erkkoa.
Itte tykkäsin eniten tosta jälkimmäisestä "trash you"-albumista, mutta kumpakin Anadonedi jyllää kiitettävästi vanhuksen lahossa kaalissa.
Jaa, taidankin mennä tekemään tästä yöpalaksi kaalisoppaa, pierettää pirusti mutta tekee kutaa pötsille ja laskee verenpainetta, jota metallin kuuntelu ikämiehillä helposti nostattaa. Kyllä elämä on ihanaa!

 

[er_bai_wu]

Suomesta ponnistaa jo kovalla tohinalla heinolalainen Pressure Points. Aivan uskomattoman hienoa musiikkia ja livenähän tätä on suksittava todistamaan liki välittömästi eli ainakin 4.2. Helsingin Semifinaliin, josta kotimaan minirundi alkaa.

Sinne! Todella hyvän oloista meininkiä heti ensimetreiltä.

 

[MarkusMaggot]

Onko levyn ilmestymisestä tuoretta tietoa?

edit. Kysymys koskee siis Bone5 bändin levyä

Pieniä viivytyksiä on ollut, mutta 27. päivä pitäisi levyn olla myytävänä. Tarjolla ainakin Levykauppa Äxässä.

 

[sampio]

Ei taida olla aivan tuore kipale, mutta sain vastikään linkin Eluveitien biisiin Inis Monaan ja täytyy tunnustaa, että olen sitä huudattanut nyt viikon verran päivittäin. Jollain tavalla vain potkii tuo örinän, melodisuuden ja rakaahkojen kitaroiden symbioosi. Viime vuodelta olikin yksi maininta ko. pumpusta, mutta muuten on aika hiljaista ainakin tässä ketjussa sveitsiläisorkestran suhteen. Niillä kai vinkuu joku naissolista välillä, mutta se ei niin osunut.

Vähän näyttäisi siltä tämä meikäläisen nykyinen musiikkimaku, että tuollaiset kivan melodisia koukeroita ja raskasta poljentoa yhdistelevä pumput ovat mieleeni. Tosin en pidä tästä uudesta jenkkityylistä, jossa lähinnä kirutaan biisit läpi tai heitetään väliin joku poikabändimäinen puhdas osuus. Callisto, Living Sacrifice, Swallow the Sun ja vaikkapa Serj Tankianin biisit/SOAD uppoaa aika hyvin. Sitten tietysti tapporiffit alussa kiinnostavat aina, ne ovat nääs aina kivoja urheiluvideobiisejä ja fiiliksen nostattajia.

 

[TweetyLeaf]

Yllätyksekseni täältä ilmeisesti puuttuu Tamperelais-Helsinkiläinen Candy Cane joka tämän basistin retkun mielipiteen mukaan ainakin täyttää tuon "osaava" sanan tuosta.

Välillä mennään kyllä HC punkinkin puolelle tuon bändin kanssa mutta sanottakoon että erittäin vaihtelevia pikkujulkaisuja ovat tehneet (eli voi olla että et pidä uusimmasta julkaisuista mutta bändin ensimmäinen kolahtaa kovaa).

Myspace osoite:
http://www.myspace.com/bastoncinodizucchero

 

[Dustwallow]

Pistetääs tällainen itselle melko uusi tuttavuus kuin Dawn of Tears. Bändistä löytyy hyvin vähän informaatiota netistä, ilmeisesti kuitenkaan kavereilta ei löydy kuin tämä yksi lätty. Perustettu tämä espanjalainen poppoo on jo 1999, harmi ettei ole jalansijaa kuitenkaan "markkinoilta" saanut. Paskempaankin on tullut törmättyä.

http://www.youtube.com/watch?v=DIeteCzea7Q

http://www.youtube.com/watch?v=ejhir3_dkwU&feature=related