Osaavia metallibändejä

[Datsun]

Olen jotenkin aina ajatellut etten niin kovasti pitäisi tai että on ihan ok, mutta nyt sain tavallaan vahingossa käsiini Hope-levyn ja kuuntelin duunissa koko päivän. Ihan saatanan hieno levy, kerta kerralta upeampi. Ihan mitään rallattelumusaahan tuo ei ole, mutta sopi tämänpäiväiseen maanantaifiilikseen oikein oivasti. Pitänee hankkia nuo aikaisemmatkin, tapana kun on hankkia sitten koko tuotanto kun joku oikeasti kolahtaa kovaa.

Pitää vielä palata tähän Swallow the Suniin. En ole KOSKAAN innostunut mistään doom-orkasta näin kovasti. Hope-levyn kakkosraita These hours of despair on jotain niin käsittämättömän upeaa ettei mitään rajaa! Koko tämän viikon olen tätä Hope-levyä kuunnellut eikä mitään merkkiä kyllästymisestä ole. Ihmeellistä! Miten olen tämänkin orkesterin voinut ohittaa olankohautuksella kaikki nämä vuodet? Taisi olla niin, että Tuskan sunnuntaille on vielä tulossa yksi bändi...voisiko se olla tämä?! Olispa täydellinen setti jos näin olisi, varsinkin nyt kun ihastuttava Suicidal Tendencies soi lauantaina.

Uutta levyäkin on tulossa. Mikäs tässä. Vappukin on.

 

[Hilmanuutti]

"Gloom, Beauty and Despair"

Hope-levyn kakkosraita These hours of despair on jotain niin käsittämättömän upeaa ettei mitään rajaa! Koko tämän viikon olen tätä Hope-levyä kuunnellut eikä mitään merkkiä kyllästymisestä ole. Ihmeellistä!

Loistavan bändin olet löytänyt, onnittelut siitä. Kannattaa ehdottomasti hankkia nuo kaksi ensimmäistäkin levyä. Oma suosikkini StS-tuotannosta on ehdottomasti The Morning Never Came -debyytti. Ghosts Of Loss ja Hope -lätyt eivät kuitenkaan tule kovin kaukana perässä. Täydellinen bändi (liian?) kirkkaisiin kevätpäiviin.

On se vaan hienoa, kun uusi bändituttavuus pääsee tuolla tavalla yllättävästi iskemään. Vastaavalla tavalla minut ovat yllättäneet ainakin Isis, Callisto ja Agalloch. Loistavia ja osaavia pumppuja kaikki.

Isommin nostaisin esiin kuitenkin melodista death metallia soittavan Insomniumin, jonka Above The Weeping World on mielestäni 2000-luvun hienoin äänite. Bändi oli omissa papereissani ok-tasoa ennen tuota levyä. Above The Weeping Worldista kirjoitettiin jossain levyarviossa, että siinä ei ole yhtään turhaa nuottia. Allekirjoitan tuon täysin. Aivan täydellinen teos, jota avauduttuaan jaksaa kuunnella loputtomiin.

 

[Mahtiankka]

Nyt tulee tipsiä hieman pidemmällä tähtäimellä. Joensuulainen powermetal-poppoo Decended on kiinnittänyt vokalistikseen Tony Turusen. Voisin povata tälle bändille jonkinlaista menestystä kiinnityksen myötä, koska oikeastaan laadukas vokalisti oli ainoa puuttuva palanen. Kannattaa seurata Decendedin edesottamuksia.

Eilen tsekkasin Decendedin livekunnon Joensuu Areenalla järjestetyssä Ulos Kellareista 2009 -tapahtumassa, ja olen myyty. Energinen show, loistavia omia biisejä ja mainiot coverit Neil Youngin Rockin' In The Free Worldista, sekä täysin hervoton versio Eläkeläisten Humppaa taikka kuole -rallista. Ja kyllähän Tony laulaa osaa, ei pysty moittimaan. Suku ratkaisee ;)

Minä uskon Decendedillä olevan tulevaisuutta, kerrassaan loistavaa poweria. Power-metallista on yleisesti ottaen jopa ylitarjontaa, mutta laadukkaalle powerille riittää aina kysyntää. Ja tämä totisesti on laadukasta.

Täältä löytyy pari RokIt -tapahtumassa esitettyä biisiä.

 

[Datsun]

Vastaavalla tavalla minut ovat yllättäneet ainakin Isis, Callisto ja Agalloch. Loistavia ja osaavia pumppuja kaikki.

Isommin nostaisin esiin kuitenkin melodista death metallia soittavan Insomniumin, jonka Above The Weeping World on mielestäni 2000-luvun hienoin äänite.

Lupaan tarkastaa Agallochin ja Insomniumin (Isis ja Callisto ovatkin jo jossain määrin tuttuja.) Toivottavasti saan taas ainakin yhden uuden suosikkiorkesterin levyhyllyyni.

Edit...nyt olen kovin innostunut tästä: Eluveitie: Inis Mona
Näkyy ja kuuluu Tuskassa sunnuntaina.

 

[Blasph]

Ketjussa aiemminkin mainitun Synestesian aiemmin keväällä näemmä ilmestynyt lätty on mielestäni erinomaista laatua melodisen metallin saralla. Musiikista tulee ensimmäisenä mieleen Insomniumin ja Sotajumalan sekoitus höystettynä puhtailla, ns. lausuntakohtauksilla. Toimiva kokonaisuus kaikenkaikkiaan. Tässä vappuna vasta tutustuin kyseiseen orkesteriin, mutta täytynee jossakin välissä hankkia tämä albumi Feeniks, olen sen verran häkeltynyt siitä.

Ohessa vielä musiikkinäyte kappaleesta Merituuli.

 

[Datsun]

Isommin nostaisin esiin kuitenkin melodista death metallia soittavan Insomniumin, jonka Above The Weeping World on mielestäni 2000-luvun hienoin äänite. Bändi oli omissa papereissani ok-tasoa ennen tuota levyä. Above The Weeping Worldista kirjoitettiin jossain levyarviossa, että siinä ei ole yhtään turhaa nuottia. Allekirjoitan tuon täysin. Aivan täydellinen teos, jota avauduttuaan jaksaa kuunnella loputtomiin.

Tuollahan tuo näytti möllöttävän Viikin kirjastossa. Korjasin talteen ja kuuntelen huomenna autossa (jostain syystä läppärin cd-asema väheksyy tuota.) Muutenkin lainasin ison kasan levyjä jotka ovat jääneet syystä ja toisesta hankkimatta/kuuntelematta, mm. seuraavat: Mokoma: Kuoleman laulukunnaat, Death: Symbolic, Meshuggah: Destroy erase improve, Marilyn Manson: The golden age of grotesque ja Decapitated: The negation. Kyllä kirjastossa käynti sivistää.

Taisi muuten käydä niin että Decapitatedin rumpali Vitek otti ja delasi. Harmi, koska oli kyllä kannuttaja parhaasta päästä. Tuossa hyvä näyte osaamisesta: Decapitated: Day 69

Ihan kiukkuista dettiä on.

 

[Trenchtown]

Isommin nostaisin esiin kuitenkin melodista death metallia soittavan Insomniumin, jonka Above The Weeping World on mielestäni 2000-luvun hienoin äänite.

Jumalauta, kiitokset tästä! Järisyttävän kova levy. Harvemmin tästä ketjusta löytyy todellisia helmiä kerättäväksi, mutta tämä on todellakin sellainen. Ja vielä suomalainen bändi, mahtavuutta!

 

[Datsun]

Ja vielä suomalainen bändi, mahtavuutta!

Täältähän ne parhaat metallistit tuntuvat tulevan. Ja Ruotsista.

 

[Cube]

Toi Insomniumin levy oli melko kova aluksi, mutta alkoi tuntumaan vähän tylsältä, kun kuuntelin sitä enemmän. Jos tunnelmallista musiikkia halutaan tehdä, niin mun kannalta mielummin jossain muussa genressä. Hyvä levy toki silti edelleen ja uusikin taitaa bändiltä olla syksyllä tulossa.

Tämän vuoden kovimmasta metallilevystä ja levystä muutenkin on tähän mennessä vastannut Kylesa, joka on paukuttanut Static Tensionsille sellaiset rumpuraidat, että kovin moni ei paremmaksi pysty laittamaan. Uusi Isis on vielä tosin kuulematta, mutta arvioiden perusteella vähän pelkään, ettei se ihan edellisten tasolle nouse, eikä siten myöskään Kylesan (tai "edes" Mastodonin) ohi.

Omaa musiikkimakuani tarkastellessa huomaan, että parhaat raskaammat bändit tulevat Yhdysvalloista. Väkilukuun suhteutettuna on puolestaan Ruotsi varmasti vahvoilla.

 

[Blast 'em Santa!]

Nostetaanpa esille Cloudkicker.

Homman nimenä tässä on se, että yksi mies nauhoittaa kitarat ja bassot tietokoneelleen, heittää päälle rumpukompit tietokoneohjelmalla ja töräyttää sitten linjoille. Tuloksena tyystin ilmaista, Meshuggahilta muistuttavaa instrumentaalivenkoilua tosin mainittua svenssoniporukkaa jokseenkin "lämpimämmillä" soundeilla.

Yksi albumi ja EP löytyy tällä hetkellä, Meshuggahin suurena ystävänä ainakin minulle maistuu hienosti kumpainenkin.

 

[haunted shores]

Isommin nostaisin esiin kuitenkin melodista death metallia soittavan Insomniumin, jonka Above The Weeping World on mielestäni 2000-luvun hienoin äänite.

Ei nyt ehkä hienoin, eikä edes hienoin Suomessa tehty, mutta äärettömän hieno levy joka tapauksessa ja mukava nähdä etten ole ainoa joka arvostaa kyseisen levyn todella korkealle.

Mitä 2000-luvulla tehtyihin kotimaisiin metallialbumeihin tulee niin kyllä se ykkönen on Shade Empiren viimeisin julkaisu Zero Nexus ja perässä seuraavat sitten juuri tuo kyseinen Insomnium, Calliston True Nature Unfolds, Swallow The Sunin The Mourning Never Came sekä Moonsorrowin Verisäkeet.

Isikset, Callistot yms kun tuntuvat puheeksi tulleen niin mainitaan nyt sitten tässä ketjussa ohimennen kyseisen genren kuningas Neurosis, ihan vaan siitä syystä että kesä lähestyy ja ovat Suomeen tulossa.

 

[MarkusMaggot]

Isikset, Callistot yms kun tuntuvat puheeksi tulleen niin mainitaan nyt sitten tässä ketjussa ohimennen kyseisen genren kuningas Neurosis, ihan vaan siitä syystä että kesä lähestyy ja ovat Suomeen tulossa.

Näitä Neurosis-johdannaisiahan alkaa pulpahdella hiljalleen kuin sieniä sateella. Jyväskyläläinen Ghost Brigade on ihan pätevä orkesteri ajoittaisine Neurosis-vaikutteineen (Älkää hämääntykö äänien sekamelskasta, joku vitun juntti on taas keksinyt laittaa oman playerinsa sinne viesteihin. Olisi taas murhien aika).

Itse olen viime aikoina kuunnellut ison N:n sukulaissieluista Old Man Gloomia (Isiksen Aaron Turner kitarassa ja vokaaleissa, sit jotain tyyppejä ainakin Convergesta ja Cave-Inista), joka on omalla hämärällä tavalla kiehtova bändi. Samoin jos instrumentaalimaalailu kiinnostaa, niin pitkästä aikaa kuuntelin Red Sparowesin ekaa At Soundless Dawn-levyä, ja sehän kuulosti vallan hyvältä. Siinäkin on joku Isis-tyyppi, muistaakseen se basisti.

 

[tinkezione]

On kyllä suhteellisen maalinkuivumisosastoa tuo Neurosis, mutta varsin hienoa sellaista. Toivottavasti Tuskan keikka on teltassa iltasella eikä esim. päälavalla perjantaina klo 15.

Noista muista Tuskan esiintyjistä kannattaa ehdottomasti panna merkille ainakin irlantilainen Gama Bomb. Jos sellainen helevetin vanhan liiton Slayer/Nuclear Assault/Anthrax -tyyppinen rässäys nappaa niin siellä on keikalla varmasti hilselinko käynnissä. Myspacesta maistiaisiksi vaikkapa Zombie Blood Nightmare.

Demotason pumpuista nostaisin erityismaininnalle ruotsalaisen thrash-ihmeen Tyranex. Meinasi tippua leuka lattialle, kun näin nämä keikalla kuukausi takaperin, ikinä kuullutkaan koko bändistä. Keulakuvanaan 20-vuotias nainen, jonka kitaransoitosta ja vokalisoinnista tulee mieleen etäisesti nuori Dave Mustaine, joten kovin paljon metsään ei voi tuolla konseptilla mennä. Keikka oli about parhaita pikkubändikeikkoja mitä olen herran aikoihin nähnyt, nimi kannattaa laittaa korvan taakse. Myspacesta löytyy kräpilaatuinen demo, jolla ei suuria bileitä pidetä, mutta tsekatkaa vaikka Blade of the Sacrificer.

 

[Hilmanuutti]

Toi Insomniumin levy oli melko kova aluksi, mutta alkoi tuntumaan vähän tylsältä, kun kuuntelin sitä enemmän. Jos tunnelmallista musiikkia halutaan tehdä, niin mun kannalta mielummin jossain muussa genressä.

Itse asiassa mulla oli myös lyhyt kyllästymisjakso jossain vaiheessa, mutta paino sanalle lyhyt. Tuo tunnelmallisuus levyn lopussa toimii lopulta täydellisesti. Levyn loistava melodinen jyrä huipentuu lopussa komeaan tunnelmointiin. Itse tykkään, kun pelissä ovat suuret tunteet ja tunnelmat. Ei paljon diibadaabailuja kiinnosta kuunnella. Ja mulle ei ole genreillä niin väliä, kunhan kokonaisuus toimii.

Tuo levy teksteineen vaan iski juuri sopivasti silloin vallinneeseen elämäntilanteeseen. Samalla siitä muodostui soundtrack tuohon vaiheeseen omasta elämästäni. Ja tämänhän ne omalle itselle tärkeimmät levyt vaativat, samastumisen. Ehkä se ei ole tämän vuosituhannen mahtavin levy muille kuin itselleni, mutta hienoa kuulla, että se koskettaa myös palstaveljiä.

 

[Hilmanuutti]

Ja vielä noista esilletulleista bändeistä:

Ghost Brigade, Old Man Gloom, Red Sparowes, Shade Empire, Moonsorrow... ovat tuttuja ja pidettyjä sekä suosittelun arvoisia. Muut lupaan tsekata innosta tärisevin sormin.

Neurosis ei jostain syystä ole koskaan iskenyt tällä suunnalla. Musiikkimakuni tuntien sen pitäisi olla ehkä suurin bändi ikinä, mutta kun ei niin ei... Ehkä se tosiaan on liian "maalinkuivumisosastoa", kuten tinkezione varsin osuvasti asian ilmaisi.

Ja kansa, älköös unohtakos Agallochia. Viimeisin innostukseni kohteista soittaa loistavaa musiikkia. En suostu edes yrittää tunkea bändiä tuon tarkempaan lokeroon. Paras levy on mielestäni Ashes Against The Grain ja siltä mainostettakoon teosta nimeltä Not Unlike The Waves. Ja jos Youtubea käytätte, kuunnelkaa se yli 9-minuuttinen, alkuperäinen versio.

 

[Datsun]

...Tuo levy teksteineen vaan iski juuri sopivasti silloin vallinneeseen elämäntilanteeseen. Samalla siitä muodostui soundtrack tuohon vaiheeseen omasta elämästäni. Ja tämänhän ne omalle itselle tärkeimmät levyt vaativat, samastumisen.

Ajattelet ilmeisesti musiikista samalla tavalla kuin minäkin. Jokainen loistava levy/biisi tuo mieleeni useita muistoja, yleensä muistan nimenomaan sen milloin olen kuullut ko. levyn ensimmäisen kerran. Tuonne "Maailmanhistorian 10 parasta levyä" tms. ketjuun kierrätyskeskuksessa kävinkin tästä taannoin kirjoittamassa, käy kattomassa jos ehdit/kiinnostaa. En millään jaksa nyt linkittää noita viestejä (ehkä en osaa...?)

Insomniumin kimppuun en ole vieläkään päässyt. Olen ostanut niin paljon levyjä viime aikoina ja tapanani on kuunnella uudet levyt helposti viisi-kymmenenkin kertaa peräkkäin. Osa levyistä jääkin tämän kuuntelurumbanjälkeen ikuisiksi ajoiksi hyllyyn, mutta ne jotka kestävät tämän kestävät vielä seuraavat viisikymmentäkin soittokertaa. Tällä hetkellä siinä kuuluisassa hevirotaatiossa on uusin Mastodon, Gojiran From Mars to Sirius, Refusedin: The Shape of Punk to come (ei uusi, mutta klassikko), Swallow the Sun: Hope, Meshuggah: Obzen ja Anthrax: We've come from you all,

Myös nyt soi Swallow the sun. En vaan nyt pääse tästä eteenpäin, yleensä doom puuduttaa minua - tässä vaan on jotain ihmeellistä.

 

[Hilmanuutti]

Ajattelet ilmeisesti musiikista samalla tavalla kuin minäkin. Jokainen loistava levy/biisi tuo mieleeni useita muistoja, yleensä muistan nimenomaan sen milloin olen kuullut ko. levyn ensimmäisen kerran.

Iso kyllä. Miksi kuunnella musiikkia, jos se ei herätä tunteita. Tunteet kumpuavat omista kokemuksista. Suosikkeja löytyy sellaisiltakin musiikin alueilta, joita ei itse arvosta, juuri tämän takia.

Käyn etsimässä tuon "Maailmanhistorian 10 parasta levyä" -ketjun, kunhan ehdin. Pitää yrittää työstää myös oma top kymppi, mutta haaste saattaa olla liian vaikea.

Noista hevirotaatiosi levyistä:

Mastodon: Opethin kanssa sellaisia bändejä, joita pitäisi palvoa, mutta ei lähde. Tämä viimeisin tosin iskee paremmin kuin edelliset.

Gojira: Tätä hehkutettiin mulle jokin aika sitten, mutta ei mulle ei toiminut ihan kympillä. Pitänee kaivaa levy autosta ja antaa sille pari kuuntelukertaa lisää.

Refused: Aika hullua, tutustuin tähän bändiin ja levyyn n. puoli vuotta sitten pikkuveljen kautta ja tykkäsin kovasti. En omista yhtyeen muuta tuotantoa tai kuuntele genreä aktiivisesti. On meidän musiikkimaussa jotain yhteistä...

Swallow The Sun: Doom toimii itsellänikin vain osittain (esim. Swallow The Sun, Ajattara, My Dying Bride). Swallow The Sun iski myös minuun kuin salama ekan levyn aikoihin. Perus-doom puuduttaa ja pahasti.

Meshuggah: Tätä tuli kuunneltua teinivuosina. Viime aikojen tekeleet minulle tuntemattomia. Täytynee ryhdistäytyä.

Anthrax: Ei ole koskaan ole ollut mun juttu, mutta täytyypä testata taas, kun tuo Spotifykin on olemassa...

Onkos sulle Katatonia tuttu? Ei vastaa mitään suosikkiesi musiikkityyliä, mutta jos tykkäsit tuosta StS:n The Justice Of Suffering -biisin puhtaasti laulavasta vierailijasta niin lisää tunnelmallista masennusta löytyy osoitteesta Katatonia.

Mulla on jäänyt viime aikoina musiikin kuunteleminen vähemmälle, olosuhteiden pakosta. Joten uusista löydöistä en voi vihjailla. Mutta tällä hetkellä soi Anathema: Hindsight.

 

[Footless]

Tulipahan pitkästä aikaa eteen mielenkiintoinen tuttavuus. Eli genreksi on isketty typerän kuuloinen avaruusblackmetalyms. Bändi tottelee nimeä Oranssi Pazuzu. Kannattaa kuunnella ja tuomita vasta sitten.

Mii laik.

Kuulosti varsin erikoiselta noin luonnehdinnan perusteella, mutta ei perkele että on kova levy. Hinta ei tosiaan ollut paha, ja näyttää siltä että on yksi vuoden parhaita ostoksia. Nerokasta musiikkia, joka pikkuhiljaa avautuu paremmin ja paremmin ja tuntuu että kokoajan uusia juttuja avautuu.

Pakko olisi nähdä livenä, mutta näillä näkymin vasta elokuussa ovat Helsinkiin tulossa.

 

[mikko600]

Kuulosti varsin erikoiselta noin luonnehdinnan perusteella, mutta ei perkele että on kova levy. Hinta ei tosiaan ollut paha, ja näyttää siltä että on yksi vuoden parhaita ostoksia.

Jooh, hinta selittyy Pudasjärveläisellä levy-yhtiöllä, Violent Journey Recordsilla, joka lähtee netti-imuttamistaisteluun hienosti. Eli levyjen, uusienkin, hinnat vedetty alas tuohon kympin tienoille.

Pistetäänpäs vielä vinkkiä tunnelmallisesta surinasta pitäville, eli japsi-tyttöjen ihQ Gallhammer.

 

[Piikkiperse]

Bone5 Kuopiosta, kyllä toimii ainakin meikäläiselle.
Bodomia ainakin on tuon bändin soittimissa pyöritelty.

Jään odottelemaan levyä. Toivottavasti ilmestyy 2009 aikana. Ainakin keikkaa on heitetty jo, joten kai sitä materiaalia on valmiina.

 

[McJokke]

Bone5 Kuopiosta, kyllä toimii ainakin meikäläiselle.
Bodomia ainakin on tuon bändin soittimissa pyöritelty.

Jään odottelemaan levyä. Toivottavasti ilmestyy 2009 aikana. Ainakin keikkaa on heitetty jo, joten kai sitä materiaalia on valmiina.

Materiaalit on kyseisellä bändillä valmiina ja levy on viimeisiä hienosäätöjä vaille valmis.

Hyvä bändi tosiaan kyseessä ja livenä kuulostaa vielä paremmalta!

Sitten voisi mainita vielä toisin savolais poppoon.

Eli siis pieksämäeltä kotoisin oleva Fm2000, joka on Sakara Recordsin uusin kiinnitys soittaa todella mukiinmenevää humppaa mielestäni.

Linkki alla.
www.myspace.com/fm2000band

 

[Cube]

Isisin Wavering Radiant nostaa entisestään kovan levyvuoden tasoa. Kyllähän tuo genre voisi toisaalta jo jollain tavalla uusiutua, mutta eipä se bändin ongelma ole, että kopioita on viime vuosina ilmestynyt kuin sieniä sateella. Hyvä levy, tuntuu paremmalta kuin In the Absence of Truth.

Itse tykkään, kun pelissä ovat suuret tunteet ja tunnelmat. Ei paljon diibadaabailuja kiinnosta kuunnella. Ja mulle ei ole genreillä niin väliä, kunhan kokonaisuus toimii.

No ei nyt sinällään pitäisikään olla, mutta mulle melodeath on enemmänkin meininkigenre. Siinä tapahtuvalla tunnelmoinnilla on siis tietyllä tavalla pieni uskottavuusongelma (vrt. toimintaelokuvat).

Ja Agalloch on kyllä erinomainen bändi. :) Siinä on tunnelmointia oikeassa kontekstissa.

 

[Datsun]

Onko Nicole tuttu? Tuli hankittua liput Mokoman keikalle ja Nicole lämmittää siellä. Heiltä tuli juuri uusi levy minkä hanki internetkaupasta, mutta en tosin ole vielä kuunnellut.

Eipä ollut tuttu aikaisemmin, mutta sain eilen vinkin jonka perusteella tsekkaan juuri nyt. Vaikuttaa ihan pätevältä hakkaamiselta kyllä.

Linkki Myspaceen
Linkki Wikipediaan

"Nykyään yhtyeen musiikissa on vaikutteita muun muassa Meshuggahin, Panteran, Chimairan, Diablon, Killswitch Engagen, Lamb of Godin ja Soilworkin musiikista."

Aika vahva Meshuggah-vaihe on itellä menossa nyt, ja ihan mannaa korville on Myspacestakin löytyvä Delirium-biisi. Erittäin hyvältä vaikuttaa!

 

[Datsun]

...Isommin nostaisin esiin kuitenkin melodista death metallia soittavan Insomniumin, jonka Above The Weeping World on mielestäni 2000-luvun hienoin äänite. Bändi oli omissa papereissani ok-tasoa ennen tuota levyä. Above The Weeping Worldista kirjoitettiin jossain levyarviossa, että siinä ei ole yhtään turhaa nuottia. Allekirjoitan tuon täysin. Aivan täydellinen teos, jota avauduttuaan jaksaa kuunnella loputtomiin.

Olen nyt ehtinyt pyöräyttää levyn tuollaiset pari-kolme kertaa läpi ja vaikuttaa todella vahvalta tämäkin. Ensimmäinen kuuntelukerta meni pikkuisen ohi, mutta tuntuu aukeavan vähän kerrallaan. Niinhän ne mainiot levyt yleensä tekevät perkele. Lisää tekstiä kun on pyöritetty riittävästi.

 

[Siivu]

Isommin nostaisin esiin kuitenkin melodista death metallia soittavan Insomniumin, jonka Above The Weeping World on mielestäni 2000-luvun hienoin äänite. Bändi oli omissa papereissani ok-tasoa ennen tuota levyä. Above The Weeping Worldista kirjoitettiin jossain levyarviossa, että siinä ei ole yhtään turhaa nuottia. Allekirjoitan tuon täysin. Aivan täydellinen teos, jota avauduttuaan jaksaa kuunnella loputtomiin.

Kiitokset loistavasta vinkistä! Mielettömän vahva ja upea levy puolenkymmenen kuuntelun jäljiltä. Tästähän löytyy vaikka mitä, synkkää ja herkkää, helvetin kaunista musiikkia.

Annatko vielä samaan rahaan arviosi aikaisemmista kahdesta kokopitkästä? Jos Above the weeping world kolisee kovempaa kuin mikään vuoteen, onko vanha matsku tutustumisen arvoista?