Olipa hyvä! Mennyt aivan ohi, että viimein uusi levy tulossa.Uutta Mornea. Oikein mukava biisi.
Tämä on muuten jännä ilmiö miten tämmöiset jyräävät ja äärimmäisen raskaat bändit voikin tuoda ihmiselle sen olon, että mieli oikein lepää. Minun rentoutumisbändejä on Absent in Body, Cult of Luna ja Oranssi Pazuzu.Jyrää kuuntelijan yli, mutta samalla rentouttaa.
Kyllä! Cult Of Lunan "Dim" ja "Dark City, Dead Man" on itselle biisejä joiden jälkeen on lähes uudestisyntynyt olo. Noiden aikana pään sisältä katoaa kaikki ulkopuolinen hetkeksi. Kyseinen Somewhere along the highway -levy ilmestynyt jo vuonna 2006 ja edelleen jokainen kuuntelukerta on yhtä vaikuttava. Vaatii toki ehdottomasti keskittymisen vain siihen musaan ja mieluiten synkän valaistuksen.Tämä on muuten jännä ilmiö miten tämmöiset jyräävät ja äärimmäisen raskaat bändit voikin tuoda ihmiselle sen olon, että mieli oikein lepää. Minun rentoutumisbändejä on Absent in Body, Cult of Luna ja Oranssi Pazuzu.
Minulle tämä sama efekti tulee The Long Road Northin biisikolmikosta "Beyond (I)", "An Offering to the Wild" ja "Into the Night".Kyllä! Cult Of Lunan "Dim" ja "Dark City, Dead Man" on itselle biisejä joiden jälkeen on lähes uudestisyntynyt olo. Noiden aikana pään sisältä katoaa kaikki ulkopuolinen hetkeksi. Kyseinen Somewhere along the highway -levy ilmestynyt jo vuonna 2006 ja edelleen jokainen kuuntelukerta on yhtä vaikuttava. Vaatii toki ehdottomasti keskittymisen vain siihen musaan ja mieluiten synkän valaistuksen.
Kyllä! Cult Of Lunan "Dim" ja "Dark City, Dead Man" on itselle biisejä joiden jälkeen on lähes uudestisyntynyt olo. Noiden aikana pään sisältä katoaa kaikki ulkopuolinen hetkeksi. Kyseinen Somewhere along the highway -levy ilmestynyt jo vuonna 2006 ja edelleen jokainen kuuntelukerta on yhtä vaikuttava. Vaatii toki ehdottomasti keskittymisen vain siihen musaan ja mieluiten synkän valaistuksen.
Minulle tämä sama efekti tulee The Long Road Northin biisikolmikosta "Beyond (I)", "An Offering to the Wild" ja "Into the Night".
Piti itsekkin tulla mainitsemaan Neurosis.Tai Neurosiksen koko levystä The eye of every storm.
Tuli vastaan kotimainen melodic blackened death metal (hilpeä määritelmä, mutta osuva) yhtye Anima Hereticae, joka on juuri julkaissut debyyttinsä. Tosiaan melodisella ja mahtipontisella taustalla varustettua dödöä vahvoilla bläkkis mausteilla, laulettu osin DM-tyylisellä murinalla ja osin BM-tyylisellä rääkylaululla. Pitkähköt biisit ovat kiistatta hiukan ylipitkiäkin, mutta haastavat ainakin kuuntelemaan niitä useamman kerran. Sinällään ihan jees tämä on.. ehkei nyt ihan isoimmalla mahdollisella maihinnousukengällä minuun potkinut, mutta ehdottomasti uskallan tässä ketjussa tarjota muillekin
Löytyipä hieno bändi! Brittiläinen Svalbard Bristolista. Keulahahmona ihastuttava Serena Cherry, joka karjuu levyllä riipaisevasti. Cherryhän potee masennusta, joten sanoituksensa sen mukaiset. Niin, musiikki on post-metallin ja post-hardcoren tyyppistä ripauksella black metallia ja ehkä deathcorea.
Cherryllä on myös black metal -projekti Noctule.
Luin jo alkuvuodesta jostain metallimediasta miten (reilun) 20 vuoden takainen kaikkien suosikkibändi, minunkin silloinen, Sonata Arctica palaa juurilleen ja tulee julkaisemaan seuraavaksi oikein old school power metal levyn. Levy tulee siis vasta ensi vuonna, mutta tänään näemmä tuli linjoille ensimmäinen näytebiisi. Mainospuheet eivät ole täysin katteettomia, koska kyllä tässä biisissä Portimo soittaa silkkaa tuku-tukua iloisesti helisevän tintin-tintin-tintin-tintin, tintin-tintin-tintin-tintin-tii-ti-tii melodian seuraksi
Ei tämä nyt ihan bändin alkuaikoihin ajatuksia vie, on enemmänkin sellaista Reckoning Night ajan poweria. Tai myöhemmistä levyistä Pariah's Child on levy jolle tämä ehkä vielä paremmin sopisi. Mutta vaikka tästä nyt ei ihan mahdottomasti innostu, niin sen verran positiivista vibaa kuitenkin, että pitänee pitkästä aikaa oikein tarkastaa ensi vuonna millaisen levyn bändi saa aikaan..
Positiivinen yllätys! Viimeisin täyspitkä oli aika karmea teos, ja tiukkaa teki kuunnella loppuun asti. Ihan mielenkiinnolla odotan uutta levyä.Luin jo alkuvuodesta jostain metallimediasta miten (reilun) 20 vuoden takainen kaikkien suosikkibändi, minunkin silloinen, Sonata Arctica palaa juurilleen ja tulee julkaisemaan seuraavaksi oikein old school power metal levyn. Levy tulee siis vasta ensi vuonna, mutta tänään näemmä tuli linjoille ensimmäinen näytebiisi. Mainospuheet eivät ole täysin katteettomia, koska kyllä tässä biisissä Portimo soittaa silkkaa tuku-tukua iloisesti helisevän tintin-tintin-tintin-tintin, tintin-tintin-tintin-tintin-tii-ti-tii melodian seuraksi
Ei tämä nyt ihan bändin alkuaikoihin ajatuksia vie, on enemmänkin sellaista Reckoning Night ajan poweria. Tai myöhemmistä levyistä Pariah's Child on levy jolle tämä ehkä vielä paremmin sopisi. Mutta vaikka tästä nyt ei ihan mahdottomasti innostu, niin sen verran positiivista vibaa kuitenkin, että pitänee pitkästä aikaa oikein tarkastaa ensi vuonna millaisen levyn bändi saa aikaan..
Jep sama täällä kerran nähnyt pimenevässä kesäillassa pari vuotta takaperin ja oli kova. Eiköhän ole nytkin. Jkl päässä olisi tarkoitus käydä katsomassa nyky kunto.Ei ihan kirjaimellisesti ottaen (ainakaan puhdasta) metallia, mutta Raised Fist minikiertueella Suomessa tänään-huomenna-perjantaina. Ite olen menossa perjantain keikalle Vanhalle.
Kerran olen aikaisemmin livenä nähnytkin, mutta se oli sitä aikaa silloin kun piti olla niin tuhannen sekaisin. Muistaakseni oli kuitenkin kova setti. Kyllä nykyään on hienoa, kun voi ottaa selvin päin kaiken irti näistäkin hommista!
Youtube suositteli tällaista uutta bändiä ja biisiä. Folk/death metallia ja todella vahvat vibat sinne vanhempaan Ensiferum-tuotantoon. Maistunee siis erityisesti Ensiferumin faneille. Tykkäsin, joten täytynee kuunnella muutkin bändin biisit läpi.
Minulle uusi tuttavuus. Vallan hyvää möyhintää