Mainos

Osaavia metallibändejä

  • 570 961
  • 3 154

Poro24

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Todella hyvä In Flamesin livekeikka tuli katseltua. Veeps.com tarjoaa näitä striimejä ja 48 tunnin ajan taitaa onnistua vielä jälkikäteenkin (toki maksaa).

Äijät on tikissä.
Tämä keikka tuli katsottua ja olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta tikissä olemisesta. Etenkin Andersin livepreesenssi ja äänenkäyttö jostain 10 vuoden takaisesta ottanut mielestäni jättiharppauksen parempaan suuntaan. Mies kuulosti todella jämäkältä. Örinät lähti hienosti, eikä puhtaat särkeneet korvia. Bändi kuulosti muutenkin hämmentävän tiukalta ja keikkasettiin oli löytynyt useampi vanha klassikko. Keikka löytyy YouTubesta hakusanalla "Live in Chicago Livestream 9/22/22".

Kiinnostus nyky-Flamesia kohtaan on pudonnut sieltä teinivuosien fanituksesta aivan nolliin ja jotenkinhan tuo tuntuu täysin eri bändiltä lukuisten jäsenmuutosten myötä. Tuo keikka kuitenkin innosti ja uusi levy ehdottomasti kiinnostaa kolmen maistiaisen perusteella.
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Nyt vasta ehtinyt ottaa kunnolla kuunteluun Parkway Driven uuden albumin Darker Still. Nuo ensimmäiset julkaisut Glitch ja The Greatest Fear olivat omaan makuun vähän tasapaksuja, eivät huonoja mutta eivät nyt bändin parastakaan niin se vähän latisti odotuksia. Mutta nyt kun tätä albumia on muutamia kertoja sahannut niin toimii kyllä kokonaisuudessaan konseptialbumina erinomaisesti!

Omaan makuun ehdottomat helmet levyltä:

Imperial Heretic



Soul Bleach




Hieman erikoisempaa kokeilua ja puhdasta laulua

If a God Can Bleed



ja herkkää tunnelmointia

Darker Still



Erinomainen tuotos kokonaisuutena! Toimii ainakin itselle edellistä Reverenceä paremmin
 

MetalMac

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nederland, Amsterdam, Sudden Death (RIP)
Erinomainen tuotos kokonaisuutena! Toimii ainakin itselle edellistä Reverenceä paremmin
Samaa mieltä! Erinomainen tuotos ja oikeastaan itselleni ainoa skip on bändin täydellinen rimanalitus ja kaikkien aikojen surkein teos If A God Can Bleed. Surkea tekele, mikä mielestäni vain yrittää olla jonkinlainen uusi Writings on the wall epäonnistuen täysin. Lähes yhtä kusista tekemistä kuin SaiPalla.

Monen mielestä ei ole Reverencen veroinen levy, mutta olen samaa mieltä, että levy on parempi vaikka sinkut ei sitä lupaillutkaan (pl Darker Still joka oli loistava ensi hetkistä). Glitch ja The Greatest Fear kuitenkin sulautuu loistavasti kokonaisuuteen.

Omia suosikkeja levyltä on Ground Zero, Darker Still ja Soul Bleach.

Suosittelen!
 

Sokea Vartija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panthers, Ässät, HIFK
Lorna Shoren neljäs albumi Pain Remains ilmestyi eilen. Jo parin kuuntelun perusteella uskallan julistaa tämän vuoden levyksi vaikken edes pidä deathcoresta. Levy saanut täydet pisteet mm. Imperiumin, Soundin ja Kaaoszinen arvioissa. Alla pari näytettä:



Mahtavaa päästä näkemään ensi kesänä Tuskassa.
 

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Lorna Shoren neljäs albumi Pain Remains ilmestyi eilen. Jo parin kuuntelun perusteella uskallan julistaa tämän vuoden levyksi vaikken edes pidä deathcoresta. Levy saanut täydet pisteet mm. Imperiumin, Soundin ja Kaaoszinen arvioissa. Alla pari näytettä:
Olen ollut kyllä tietoinen bändistä, mutta aika vähiin on kuuntelut jääneet. Onpa hämmentävä konsepti noiden parin biisin otannalla. Omaan korvaan kuulostaa siltä niin kuin In Flamesin popimmat biisit olisi lyöty jonkun black metal -generaattorin läpi. Vaan eipä mitään, pitää kuunnella enemmänkin.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Pakko sanoa etten ihmettele, kun Lorna Shore on vetänyt uudella levyllään täysiä pisteitä. Ei voi kuin ihailla noita levyn kuoroja ja tuomiopäivän kaltaista valtavaa sinfonista äänivallia. Saati sitten vokalistin melkoista suoritusta, montakohan eri äärimetallin laulutyyliä kaveri hallitsee.. pisteet pelkästään siitä, että kukaan voi kuulostaa noin kirjaimellisesti demonin riivaamalta, kuin kaveri välillä kuulostaa

Mutta tämä kaikki ei poista sitä perusongelmaa, joka minulla on tällaisen genren kanssa: kun se musiikki itsessään on tylsää kuunneltavaa. Noista ihailtavista jutuista huolimatta en tahdo jaksaa kuunnella edes biisejä kokonaan läpi, kerta kaikkiaan vain kyllästyminen iskee. Pelkästään tuollaisen täysin taukoamattoman nakuttavan rummutuksen (virtuoosimaisesta soitosta huolimatta) kuunteleminen alkaa rasittaa aika nopeasti.. mutta kuten todettua, tämä ongelma minulla on kaiken sellaisen raskaan musiikin kanssa, jonka nimessä on sana "core"
 

Fiftie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku
Lorna Shoren neljäs albumi Pain Remains ilmestyi eilen. Jo parin kuuntelun perusteella uskallan julistaa tämän vuoden levyksi vaikken edes pidä deathcoresta. Levy saanut täydet pisteet mm. Imperiumin, Soundin ja Kaaoszinen arvioissa. Alla pari näytettä:



Mahtavaa päästä näkemään ensi kesänä Tuskassa.


Itseä häiritsee tässä bändissä nimenomana vokaalit ja sitten nuo breakdownit on jotenkin rasittavan geneerisiä. Tämä nyt toki vaan mun mielipide. No oonkin vaan perinteisemmän meiningin miehiä.




 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Mutta tämä kaikki ei poista sitä perusongelmaa, joka minulla on tällaisen genren kanssa: kun se musiikki itsessään on tylsää kuunneltavaa. Noista ihailtavista jutuista huolimatta en tahdo jaksaa kuunnella edes biisejä kokonaan läpi, kerta kaikkiaan vain kyllästyminen iskee. Pelkästään tuollaisen täysin taukoamattoman nakuttavan rummutuksen (virtuoosimaisesta soitosta huolimatta) kuunteleminen alkaa rasittaa aika nopeasti.. mutta kuten todettua, tämä ongelma minulla on kaiken sellaisen raskaan musiikin kanssa, jonka nimessä on sana "core"
Samoja mietteitä. Tämä on sekä tuotannollisesti että soitannollisesti niin täyteen ahdattua tavaraa että kuuntelukokemus käy todella puuduttavaksi.

Olen huomannut, että jos hardcore punkia ei lasketa, niin kaikki musiikkityylit mitä kuvataan core-päätteellä, ei vaan itselleni toimi. Joku mathcore nyt kaikista kauhein hirvitys.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
@PataJaska kanssa samoilla linjoilla. Lorna Shore ja kaltaisensa on sellaista kakofoniaa, ettei vaan millään pysty kuuntelemaan, vaikka väkisin yrittäisi

Samoja mietteitä. Tämä on sekä tuotannollisesti että soitannollisesti niin täyteen ahdattua tavaraa että kuuntelukokemus käy todella puuduttavaksi
Lorna Shore on totta tosiaan myös hyvin kakofonista kuunneltavaa. Mutta ristiriitaista tälle tai ei, niin minulle se ongelma on tosiaan tuon kaman tylsyys. Tai tuo ehkä tuo puuduttavuus on vielä parempi sana, biisejä ei tosiaan jaksa oikein edes kuunnella läpi, kun kaikki on aivan samanlaista yksitoikkoista tatinaa..

Mutta eipä tuosta nyt vuonna 2022 mitään bändiä voi syyttää, jos tekevät yksitoikkoista kamaa. Se on sama jos menisi sanomaan AC/DC:n äijille, että "oletteko huomanneet koskaan, että teidän biisit ovat aika samanlaisia keskenään.. ai mitä.. ai niin te olette myyneet 200 miljoonaa levyä.. noh, kunhan nyt sanoin jos ette ole huomanneet"
 
Suosikkijoukkue
Änärin suomalaiset
Suomessa industrial metal -käsitteestä tulee useimmiten mieleen Turmion Kätilöt. Vaan on sitä osaamista muuallakin. Yksi omiin korviin hienoimpia kotimaisia konemetallin tekijöitä on joensuulainen Scorngrain. Bändiltä löytyy julkaistuna 3 levyä, joista uusin on tosin vuodelta 2010 eikä uudesta materiaalista ole tietoa. Harmi, sillä kyseessä on melko uniikki industrial metal -bändi, joka yhdistelee koneääniin thrash metallia. Eli ihan erilaista menoa (lue: konemaisempaa) kuin vaikkapa Turmareilla.

Linkkaan tähän nyt kaksi biisiä. Übermensch on varmaankin yksi bändin tunnetuimpia biisejä ja omia suosikkeja. Linkkaan sen jälkeen myös bändin viimeisimmäksi jääneen levyn päätösbiisin koska se on myös aivan hyvä ja siitä huomaa että bändi lähti tekemään ehkä hitusen elektronisempaa menoa.








Suosittelen jos industrial metal iskee. Tulisipa uutta musiikkia, toivottavasti eivät ole lopettaneet kuitenkaan. Ei mitään hajua bändin nykytilanteesta.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC
Suosittelen jos industrial metal iskee. Tulisipa uutta musiikkia, toivottavasti eivät ole lopettaneet kuitenkaan. Ei mitään hajua bändin nykytilanteesta.

Hieno nosto ja omia suosikkeja ko. bändi myös aikanaan. Molemmat kaverit jo pitkään täällä Turun seudulla asuneet ja tuttuja ovat. Mitään pienintäkään vihjettä ei ole tullut että uutta musiikkia tulisi ja olen kyllä painottanut että meikä sitten hoitaa comeback-keikan, heh. Mutta joo, aika epäilevä olen että jatkoa tulisi milläänlailla. Siis Scorngrainin kanssa, molemmat ovat olleet kuitenkin aktiivisia muissa bändeissä.

Pistetään myös yksi oma suosikki.



 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Mitä enemmän Epican tuotantoon tutustuu, sitä tasapainoisemmalta ja laadukkaammalta se vaikuttaa verrattuna vaikkapa Nightwishiin. Yksi syy siihen on Simone Simonsin pysyminen bändin solistina vuodesta toiseen. Myös tuotanto tuntuu pysyvän enimmäkseen todella hyvänä ja tunnistettavana.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Jos jotain kiinnostaa mennä katsomaan Oranssia Pazuzua tänään, niin voi laittaa yksäriä ja saa linkin LiputOn palveluun (tai mennä etsimään sieltä lipun itselleen). Itse nappasin jossain kohtaa viimeistä viikkoa jonkun taudin itselleni ja nyt en sitten sinne keikalle pääse.

EDIT: Lippu meni.



 
Viimeksi muokattu:

MT Corso

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Suomessa industrial metal -käsitteestä tulee useimmiten mieleen Turmion Kätilöt. Vaan on sitä osaamista muuallakin. Yksi omiin korviin hienoimpia kotimaisia konemetallin tekijöitä on joensuulainen Scorngrain. Bändiltä löytyy julkaistuna 3 levyä, joista uusin on tosin vuodelta 2010 eikä uudesta materiaalista ole tietoa. Harmi, sillä kyseessä on melko uniikki industrial metal -bändi, joka yhdistelee koneääniin thrash metallia. Eli ihan erilaista menoa (lue: konemaisempaa) kuin vaikkapa Turmareilla.

Linkkaan tähän nyt kaksi biisiä. Übermensch on varmaankin yksi bändin tunnetuimpia biisejä ja omia suosikkeja. Linkkaan sen jälkeen myös bändin viimeisimmäksi jääneen levyn päätösbiisin koska se on myös aivan hyvä ja siitä huomaa että bändi lähti tekemään ehkä hitusen elektronisempaa menoa.








Suosittelen jos industrial metal iskee. Tulisipa uutta musiikkia, toivottavasti eivät ole lopettaneet kuitenkaan. Ei mitään hajua bändin nykytilanteesta.

Scorngrain on kyllä loistava, yksi parhaista kotimaisista omaan makuun. Harmillista, että bändi tosiaan vaipunut hiljaiseloon.

Kannattaa tsekata myöskin tämä kotimainen bändi, jos ei ole ennestään tuttu. Menee sinne Scorngrainin ja Kätilöiden välimaastoon.



 
Suosikkijoukkue
Änärin suomalaiset
Scorngrain on kyllä loistava, yksi parhaista kotimaisista omaan makuun. Harmillista, että bändi tosiaan vaipunut hiljaiseloon.

Kannattaa tsekata myöskin tämä kotimainen bändi, jos ei ole ennestään tuttu. Menee sinne Scorngrainin ja Kätilöiden välimaastoon.



Tuttu bändi! Tykkään. Mutta täytyy myöntää että tuota uudempaa tuotantoa en ole kuullutkaan, pitääpä laittaa kuunteluun. Alla oma lemppari Diablerieltä.



 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Piti jo aiemmin laittaa

Vaasalainen neoklassinen melodödö pumppu Clamoris on bändi, jos luultavasti kukaan täällä ei ole kuullut, eikä luultavasti kovinkaan moni tule kuulemaankaan. Debyyttilevy ilmestyi viikko sitten, ja onpahan jälleen todiste siitä, ettei voi kuin suu auki hämmästellä millaisia bändejä tähän maahan mahtaakaan olla piilotettuna, tämän bändin pitäisi nimittäin soittaa jo isoja keikkoja. Sen sijaan bändi on niin pieni, että levyä ei edes saa mistään muualta kuin bändiltä itseltään tilaamalla :D

Tässä puhutaan sekä mielettömästä musiikillisesta tyylitajusta, että aivan epäinhimillisestä soittotaidoista. Tyylillisesti mennään sinne 90-luvun CoB:n tunnelmiin (juuri neoklassisuuden ansiosta), ja siis kyllä: nyt ihan oikeasti mennään. Kitaristien soitto aivan huikaisevaa kuultavaa, tässä puhutaan täysin aleksilaiho tason soittajista.. ihan uskomatonta miten jotkut aivan "noubadit" voivat soittaa noin. Samoin kiipparisti hoitaa hommansa tavalla joka kuulostaa siltä, kuin Janne Wirman ja Jens Johansson olisivat saaneet keskenään pojan. Pitkähköjen ja polveilevien biisien soolo-osuuksia oikein odottaa kieli pitkällä. Kirsikkana kakussa vokalisti jopa kuulostaa alkuaikojen Laiholta (tosin bändin jäsenet eivät siis ihan nuoria enää ole). Tuosta kuunteluun


 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tietenkään syksyn mahdollista keikkaa ei voitaisi ilmoittaa ennenkuin edellinen on vedetty
No ei tullut Soilwork nyt syksyllä Suomeen, mutta huhtikuussa 2023 ne vetävät oikein kiertueen 4.-8.4. Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Joensuu ja Lahti
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös