Osaatko uida?

[seisnauraa]

Kaikkiahan ei tietenkään voi pakottaa opetellemaan uimaan, ymmärrän myös uimiseen liittyvät pelot, vaikka itse osaankin uida hyvin. Mutta sanottavaa on, että jos halua löytyy niin vähänkin suuremmissa käupungeissa järjestetään varmasti "uimakouluja" myös aikuisille. Tietenkin se vaatii rohkeutta lähteä mukaan uimakouluun aikuisena, mutta kehottaisin ainakin jokaista isää tai äitiä hankkimaan itselleen tyydyttävän uimataidon. Se voi meinaan olla aika ikävä tunne, jos joutuu rannalta katsomaan, kuinka oma tai jonkun muun lapsi joutuu hätään eikä yksinkertaisesti uimataidottomana pysty pelastamaan lasta.

vlad.

Itsellä ei tuo uiminen onnistu sitten millään. Yhteen pötköön ennätykseni on 50m ja sen jälkeen olin aivan puhki. Huonosta kunnosta se ei ole kiinni, kun harrastan paljon lenkkeilyä ja nuorempana kilpailin kestävyysjuoksussa. Pienenä kävin samat uimakoulut joka kesä, joissa muutkin sisarukseni kävivät. Muut meillä oppi uimaan, minä en.

Nyt sitten viime talvena menin ennen ensimmäisen lapsen syntymää uimakouluun, että oppisi vähän uimista, juurikin tuosta syystä mitä tuossa yllä kirjoitat. Ei se uimataito sieltä matkaan tarttunut.

Itselle onkin tullut sellainen olo, että miten joku voi osata uida. Tiedän paljon huonokuntoisia plösöjä, jotka jaksavat uida vaikka kuinka pitkästi ja itse väsähdän heti alkuunsa. Vettä en ole ikinä pelännyt, joten siitäkään se ei ole kiinni.

Kaiken järjen mukaan mulle on tekniikassa aivan käsittämättömän suuria ongelmia. Ei ole siis väliä, uinko selällään vai oikein päin. Ehkä selällään tarvii sätkiä vähän vähemmän, pysyäkseen pinnalla.

 

[Merovingi]

Osannut jo alle kouluikäisestä saakka. Kiitos äidin, joka vei uimakouluun.

Hyvä uimari olen, sillä olen saanut koulun uimatunneilla kehuja opettajalta hyvän uimataidon ansiosta. Tekniikka on hyvin hallussa.

 

[Jomppa_Koo]

Koskaan en ole osannut uida kunnolla. En ole edes halunnut yrittää oppia, koska silloin pikkupoikana jo pelkkä ajatus uimisesta sai kammon aikaan. Täytyy kuitenkin sanoa sen verran tyytyväisenä, että kun tämä kesä oli ennätyksellisen lämmin, niin ei tuota raikasta järvivettä vaan voinut vastustaa millään. Pakko oli käydä viileässä vedessä lähes joka päivä. Siinä samalla sitten yritin rohkeasti jotain uintiliikkeitä ja kyllä minä jumaliste sanon, että muutaman metrin pääsin eteenpäin ihan oikealla uintityylillä! Se on jo hyvä juttu ja se riittää minulle ainakin toistaiseksi.

 

[penkinlämmittäjä]

En virallisesti, mutta pinnalla pysyn kyllä jonkin aikaa. Uskallan kyllä mennä yksin järveen ilman pelkoa, että kävisi huonosti. Kuitenkin mulla on aika kovat traumat jääneet sen jälkeen, kun sisko melkein hukkui. Esim armeijassa sain tästä syystä myös vapautuksen uimisesta. Järvessä käyn vain harvoin. Tänä kesänä kävin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Ainoastaan silloin käyn uimassa, mikäli ei ole muuta mahdollisuutta peseytyä saunan jälkeen mökillä. Uimahallissa olen viimeksi uinut joskus ala-asteella varmaan.

Näin tiivistetysti, niin kammoan vettä, mutta pinnalla pysyn. Varsinkin selälläni pystyn uimaan pidempiäkin matkoja. Johtunee siitä, että sitä vettä ei näe silloin. Mene ja tiedä.

Jos haluan kastua, niin menen suihkuun.

 

[TQoFE]

Kymmenkunta vuotta sitten tuli vedettyä järven poikki t-paita päällä ja farkut jalassa, matkaa pari kilometriä. Sittemmin ei ole tuollaista tempausta tullut kokeiltua, mutta uskoisin olevani edelleen virallisestikin uimataitoinen.

 

[Baldrick]

Alle kouluikäisenä osasin jo uida ja alkeita oppi jo pienenä, kun uimaranta lähellä, missä sai päivittäin polskia. Näiden alkeiden ansiosta jylläsin uimakoulussakin ja hyvin opin uimaankin. Vesipalloakin tullut parisen vuotta joskus pelattua.

Nyt kävin kesällä aika paljon uiskentelemassa ja kyllä sitä huomasi, että peruskunto ja lihaskunto on aika retuperällä, kun ala-asteella jaksoi uida pidempiä matkoja. Kyllä sitä nyttenkin kilometrin taittaa vähintään.

 

[Deke]

Osaan uida hyvin! Jo ala-asteella voitin erilaisia koulujen välisiä uimamestaruuksia. Yläasteella sitten olinkin jo sm-tasolla. Nykyään uin lähinnä huvikseni hehe. On hauska uida välillä kilpaa mutta myös rauhassa vähän.
XD

 

[Blue J]

Tänne kun on muitakin suht kelvottomia uimareita näemmä ilmoittautunut, niin voin todeta kuuluvani joukkoon. Se perusalkeellinen taito on siis sentään, jotta nyt pinnalla pysyy jonkun tovin ja eteenpäin räpiköintikin onnistuu, mutta johonkin 25 metriin se varmaan jää. En tiedä kun en ole vuosiin uiskennellut.

Mutta en voi omakohtaisesti mistään vesikammosta sinänsä puhua, enemmänkin on vedessä ollessa semmoinen olo, että ei tämä ole oikein minun paikkani, olen maaeläin. Ja siksi uiminen ei kiinnosta - en vaan tykkää vedessä olemisesta. Minkäs sille teen?

 

[JHOL]

Uimaan opin jo 5-6-vuotiaana, ja mulle uinti on kuin pyöräilyä - kun sen kerran opin, on lähes turha edes yrittää olla uimatta, kun pinnalla pysyn kuitenkin. Pienestä pitäen perheen kanssa mökkeilty, ja faijan kanssa sitä tuli reenailtua. Uskoisin, että tässä kunnossa - eli "kunnosta" on turha puhua - menisi varmaan joku kilometri.

Mun on vaikeuksia käsittää sitä, miten joku ei osaa uida. Miten ei muka pysty pysymään pinnalla/liikkumaan vedessä? Toki ymmärrän, jos kyse on jostain vesipelosta tms, että ihan heti ei tee mieli lähteä edes yrittämään, mutta luulisi, että ihmisillä olisi enemmän haluja opetella, kyse on kuitenkin aika tärkeästä taidosta. Ja vielä täsmentääkseni, kysymykseni ei ollut retorinen, vaan ihan tosissaan esitetty mielenkiinnosta. Jos jaloilla potkii ja käsillä kauhoo sammakkoa, eikö siinä väkisinkin pysy pinnalla?

 

[Neely#8]

Vastaus otsikkoon; Osaan.
Äitee vei jo 5 vuotiaana uimakouluun,ja siitä asti on vesi ollut mun elementti.
Nykyään jo siinä määrin,että myös laitesukellus on tullut elämääni jäädäkseen!

 

[puuha-pete]

Osaan uida ihan kohtalaisen hyvin. En nyt puhdasta kroolia vetele, mutta omalla tyylillä melko pitkiäkin matkoja onnistuu polskia kohtalaisella nopeudellakin. Ainostaan sukeltelu tuottaa ongelmia, en osaa sukeltaa pitämättä nenästä kiinni. Joka ainoa kerta menee vettä nenään jos sukellan ilman varotoimia. Ai että oli pikkupoikana mökillä hulppeaa kun sai sellaiset sukelluslasit, millä näki pohjaan ja kaiken kukkuraksi lasit peittivät myös nenän, joten pohjassa jopa pystyi uimaan.

 

[Ted Raikas]

Enpä nyt millään hyvällä uimataidolla voi kehuskella, mutta pysyn kuitenkin pinnalla ja pääsen aika lailla sekatekniikalla eteenpäin. Mitään erityistä uintityyliä en taida kunnolla hallita.

Luultavasti tuo 200 metriä (selkäuinteineen) voisi taittua, etenkin jos on pakko, mutta varmaan olisin aika puhki jo sen jälkeen. Etenkin jos aallokkoisessa järvessä joutuisi menemään eteenpäin.

 

[hemmo_1973]

Vastaus kysymykseen; en osaa kunnolla. Aivan hemmetin vaikea käsittää, mikä siinä on niin vaikeeta mutta ei luonnistu. Kaikkea muuta urheilua tulee harrastettua ja yleiskunto hyvä, mutta uinti ei koskaan sujunut. On semmoista hätäistä räpellystä, jolla pääsee eteenpäin ehkä 7-9 metriä. En tykkää olla myöskään missään pienissä kiikkerissä paateissa, ainakaan ilman pelastusliivejä ja uimataitoni huomioiden voikin olla ihan fiksua pysytellä lähellä maata.

Monta kertaa ajatellut mennä sellaiseen aikuisten uimakouluun -> ketjua lukiessa kynnys pieneni ainakin hiukan.

 

[Fox]

Osaan. Parisataa metriä sisältäen selällään uimiset menee kevyesti. Harvemmin nykyään tulee mitään pitempiä uimisia harrastettua, mutta uimahallissa joskus voin reippaan kilometrin käydä yhteen menoon uimassa.

 

[Squit]

Osaan joten kuten. Tykkään olla vedessä, spesiaalina kelluminen ja sukelteleminen. Varsinkin ilmapatjan kanssa järvellä makoilu on poikaa. En kumminkaan diggaile uimisesta ja tiedän että tekniikkani on huono ja varmasti myös tyhmän näköistä räpeltämistä. En luota uimataitooni, eli en lähde kauhean pitkälle rannasta, enkä osallistu uhkarohkeisiin vedonlyönteihin jossa uidaan pitkälle. Kännissä en ui ollenkaan, se on periaate. Pari kertaa on uimahallissa iskenyt suonenveto, se pistää miettimään ja nöyräksi. Hukkuminen on aika yleinen kuolinsyy kumminkin ja aina joskus joku läheltäkin tipahtaa pois kun on jäänyt Ahdin syleilyyn. Joten silloin tällöin taputan itseäni selkään terveestä asenteestani. Suurin osa hukkuneista on kuitenkin manan mailla omaa tyhmyyttään. Järki vesillä pojat!

 

[Jeepeli]

Osaanhan minä, opin uimaan kuulemma vajaa nelivuotiaana. Ja kuulemma pakkokin oli oppia kun mieluummin olisin vedessä elänyt kuin maalla. Kesällä järvestä oli väkisin pitänyt huulet sinisenä hakea. Siis pentuna ja teininäkin vielä tuli uitua paljon, tosin teininä taisi pääasia olla se hyppiminen sinne veteen.

Koskaan en vettä ole arastellut vaan kokenut sen mukavana ja rentouttavana elementtinä. Ja pennut näyttää tulleen isäukkoonsa, ihan hyvä vain.

Meillä muuten yläasteella sai valita uiko vai juokseeko Cooperin, joka kerta uin ja otin sen helpon kympin. Suurin osa silloin taisi kuitenkin juosta, mitä aina ihmettelin. Voiko olla mahdollista, että n.600 metrin tuloksella olisi kympin napannut uinti Cooperissa, vai muistanko väärin. Vai oliko tuo joku meidän erikoisuus, vai ihan virallinen systeemi?

 

[ms.qvist]

Meillä muuten yläasteella sai valita uiko vai juokseeko Cooperin, joka kerta uin ja otin sen helpon kympin. Suurin osa silloin taisi kuitenkin juosta, mitä aina ihmettelin. Voiko olla mahdollista, että n.600 metrin tuloksella olisi kympin napannut uinti Cooperissa, vai muistanko väärin. Vai oliko tuo joku meidän erikoisuus, vai ihan virallinen systeemi?

Meillä oli yläasteella pakko juosta Cooper sekä uida 6 minuutin uintitesti. Seiskalla opettaja ei meinannut uskoa minun ja erään luokkakaverini tuloksia. Minä uin vaille 500 metriä ja hän vähän yli.

vlad.