Organisaatioiden draftaustaidot

[Bunder]

Edmonton Oilers on paras draftaaja, sanoivat kritisoijat mitä tahansa. Turha mistään 7 kierrokselta etsiä oman elämänsä rouhijoita, kun voi ottaa vain parhaat päältä, ja jättää muut vikisemään.

Taylor Hall 2010
Ryan Nugent-Hopksins 2011
Nail Yakupov 2012
Leon Draisaitl 2014
Connor McDavid 2015
Jesse Puljujärvi 2016

 

[Duffeldof]

Eli vuosina 2005-10 viisi sellaista varausta, jotka ovat nyt kovia tekijöitä NHL-rintamalla. Ei se minusta kovin hyvältä saavutukselta kuulosta, vaikka toki Jamie Benn onkin erinomainen varaus.

Alex Chiasson väläytteli, mutta lähtökohtaisesti pelaa ensi kaudella Flamesin nelosessa, joten ei mikään iso tekijämies. Samoin Sceviour pelannee nelosessa Panthersissa ja nelosketjun miehiä löytyy jokaisen joukkueen varauslaatikosta. Patrik Nemeth ei ole vielä esittänyt NHL:ssä mitään, joten vaikea häntäkään kovin suurena varauksena vielä pitää.

En esimerkiksi Avalanchea pidä kovinkaan kummoisena varaajana, mutta onhan heilläkin tuolta ajalta Paul Stastny, Kevin Shattenkirk, Matt Duchene, Ryan O'Reilly ja Tyson Barrie. Sekä noita alemman korin pelaajia mm. Chris Stewart, Calvin Pickard ja Stefan Elliott.

Eipä taida sellasta organisaatiota löytyäkään joka tasaiseen tahtiin löytää 1-2 ketjun jätkiä enemmän kuin yhden vuodessa?

Hyvä dräftääminen on sitä, että löytää parempia pelaajia mitä pickeillä pitäisi keskimäärin löytyä joten pelkkiä nimiä tuijottelemalla ei tunnista hyvin draftaavaa organisaatiota. Esimerkkinä vaikka @Bunder in yllä mainitsema listaus. Kultaa löytää kun on ekana apajalla :)

 

[depre]

Niin no itse olisin ottanut näin jälkikäteen arvioituna Gaudreaun ennen Bärtschiä tai Granlundia. Tai Bennin ennen Sacchettia. Kuten sanottu, noilla kierroksilla ei ole varmoja osumia. On ihan tuurista kiinni, että pystyykö se kyseinen kaveri "voittamaan" esimerkiksi oman heikkoutensa. Kuten vaikka pienen koon.
Totta kai pitää aina poimia paras mahdollinen pelaaja ja scoutit ovat näitä kavereita nähneet. Eli on siellä tietoa takana. Mutta jos scoutit olisivat olleet niin varmoja, että Gaudreau tulee painamaan melkein piste/peli tahdilla NHL:ssä tai edes lähelle sitä, niin ihanko oikeasti Flames olisi jäänyt odottamaan neloskierrosta.

Itse en ainakaan anna Oilersin scouttaukselle ihan hirveästi kiitosta kymmenen vuoroa Gaudreauta myöhemmin varatusta Riederistä... toki paremmin scoutit sen vetivät kuin management myöhemmin.

Kun varataan 18-vuotiaita pelaajia, niin kukaan ei voi olla varma, että joku pelaaja varmasti onnistuu ja tulee pääsemään NHL:n*. Yksi tärkeä taito organisaatiolla on ottaa pelaajat oikeaan aikaan, jos on hajua että joku tietty pelaaja on toisenkin organisaation papereissa korkealla, niin se pelaaja haetaan. Jokaisessa draftissa on näitä taitavia pelaajia, jotka jostain syystä tippuvat listoilla ja joita ei juuri noteerata sellaisetkin pelaajat pitää pystyä ottamaan järkevässä vaiheessa. Ei ole mitään järkeä kiilata tuossa vaiheessa draftia, kun on tunnistettu joku ominaisuus, jonka takia pelaaja on kiinnostava, mutta saatavilla on joku korkeammalle rankattu lupaus, jolla on myös joku haluttu ominaisuus.

Tottakai jokainen organisaatio ottaisi ykköskierroksella Zetterbergin, Bennin ja Gaudreaun jos olisi varmuus siitä, että näistä pelaajista tulee tuon tason NHL pelaajia. Ykköskierroksen jälkeen suurin osa pelaajista on projektipickejä, eli jotain puutteita on ja pelaajia draftataan hyvin moninaisista syistä. Mielestäni tämä erottaa hyvän ja huonon organisaation. Tunnistetaan oikeanlainen potentiaali ja varataan se oikeaan aikaan. Jokaista Zetterbergiä kohti Red Wings on draftannut kymmeniä samanlaisia projektipickejä ja se on taitoa, että sinne joukkoon saadaan niitä osumia.

NHL draft on todella hankala, koska pitää arvioida sitä minkälaisia pelaajia 18-vuotiaista junioreista kehittyy seuraavien vuosien aikana. Aina löytyy näitä late bloomereita ja pelaajia, jotka syystä tai toisesta eivät varausvuonnaan onnistuneet maksimaalisesti. Hyvä scoutti pystyy tunnistaumaan potentiaaliset kehittyjä ja sen jälkeen niitä otetaan sopivissa väleissä. Tuurilla on iso merkitys, mutta ei noita 4-7 kierroksen pickejä voi ihan sillä perusteella laskea. Jo 1. kierroksen lopussa mennään osittain arvausten puolelle.

* Editoidaan ennen kuin joku saivartelee, eli kun puhutaan 18-vuotiaista ihan näiden ikäluokan huippujen ulkopuolelta ja kuten tuolla aiemmin mainittiin, niin jo jollain 7. vuorolla tulee aika todennäköisesti huti.

 

[teemu_s]

Tupsahtipa tämmönenkin esille.

Tulipa tuossa mieleeni että vuoden 1999 draftista Montreal Canadiensin varaamista pelaajista yksikään ei pelannut NHL:ää Montrealin paidassa. Ainoastaan Matt Carkner pelasi Isoa Liigaa. Ja lopetti muuten tällä viikolla peliuransa.

 

[subblex]

En tiedä, onko Columbuksen kolmikko Zherdev-Brule-Filatov jo mainittu.

Calgarylla oli myös hyviä ykkösvarauksia, kuten Greg Nemisz, Kris Chucko, Matt Pelech ja Leland Irving.

 

[Kyle]

Omasta mielestäni jos aletaan arvioimaan draftaamista (tai scouttaamista lähinnä), pitäisi keskittyä kahteen tai kolmeen ensimmäiseen kierrokseen. Sen jälkeen kyse on niin paljon tuurista, että vaikea nähdä taidolla olevan paljoa merkitystä. Onko esimerkiksi Benn vitoskierroksella poimittuna (tämä ihan esimerkkinä) hyvää vai huonoa varaamista?

Hyvin pitkälti samaa mieltä koko viestistäsi ja automaattisesti se että poimii Bennin vitoskierroksella, pelaajan X jälkeen ei kerro draftaus taidosta välttämättä mitään. Se kertoo myös siitä että Benn on tehnyt draft-vuoden jälkeen pelaajana paljon asioita oikein. Jotta saataisiin organisaatioiden välille eroa draftaus taidossa, niin mielestäni pitäisi ottaa tarkasteluun mainitsemasi kierrokset 1-3/4 (top 100) joita verrattaisiin kyseisen vuoden asiantuntijoiden/scouttien ennakko odotuksiin. Itsellä ei ole aikaa/kiinnostusta lähteä niputtamaan mitään listaa tältä pohjalta, mutta jotta perus idea tulisi selväksi niin otetaan esimerkiksi vuosi 2010 ja top 5 varaukset.
#1 Hall
#2 Seguin
#3 Gudbranson
#4 Johansen
#5 Niderreiter

Yleisesti Hall, Seguin ja Gudbranson olivat rankattu sijoille 1-3(mm.Holland, Morreales, Kimelman), joten näiden pohjalta ei voi sanoa että Edmonton, Boston ja Florida olisi taitavasti tai huonosti varannut. He ottivat todennäköisesti sen hetken kolme parasta/lupaavinta pelaajaa. Sen sijaan Columbus valitsi nelospickinä Johansenin joka oli yleisesti juuri ennen varsinaista draftia Mock-draftista sijoilla 8-11. Tätä voidaan siis pitää onnistuneena draftauksena. Vastaavasti Niderreiter oli mock draftissa yleisesti noin sijoilla 6-15 ja Islanders valitsi hänet numerolla #5 jota voidaan pitää siinä valossa epäonnistuneena, että mm. Kimelmanin listoilta olisi ollut tarjolla Tarasenko ja Fowler ennen Itävallan ihmettä.

 

[subblex]

Vastaavasti Niderreiter oli mock draftissa yleisesti noin sijoilla 6-15 ja Islanders valitsi hänet numerolla #5 jota voidaan pitää siinä valossa epäonnistuneena, että mm. Kimelmanin listoilta olisi ollut tarjolla Tarasenko ja Fowler ennen Itävallan ihmettä.

Nyt on pakko saivarrella, Niederreiter on Sveitsiläinen. ;)

 

[Ferris]

Nyt on pakko saivarrella, Niederreiter on Sveitsiläinen. ;)

Saivarrellaan lisää.... Niederreiter on sveitsiläinen ;)

 

[subblex]

Saivarrellaan lisää.... Niederreiter on sveitsiläinen ;)

Ai perkule kun tuli kielioppimoka, hävisin.

 

[heikkik]

Omasta mielestäni jos aletaan arvioimaan draftaamista (tai scouttaamista lähinnä), pitäisi keskittyä kahteen tai kolmeen ensimmäiseen kierrokseen. Sen jälkeen kyse on niin paljon tuurista, että vaikea nähdä taidolla olevan paljoa merkitystä.
...
Itse olen käyttänyt jonkinlaisena ohjenuorana tätä Scott Cullenin "asteikkoa" varausvuorojen onnistumistodennäköisyyksistä: Statistically Speaking: Expected value of NHL Draft picks

Niin no itse olisin ottanut näin jälkikäteen arvioituna Gaudreaun ennen Bärtschiä tai Granlundia. Tai Bennin ennen Sacchettia. Kuten sanottu, noilla kierroksilla ei ole varmoja osumia. On ihan tuurista kiinni, että pystyykö se kyseinen kaveri "voittamaan" esimerkiksi oman heikkoutensa. Kuten vaikka pienen koon.

Minä olen kyllä ihan eri mieltä. Se on nimenomaan sitä kykyjenetsijän ammattitaitoa, että pystyy erottamaan ketkä pelaajat pystyvät todennäköisimmin kehittymään ja voittamaan/korjaamaan omat heikkoutensa ja ketkä eivät. Jos organisaatiossa onnistutaan varaamaan ja kehittämään pelaajia Cullenin lukemia paremmin, niin seuran "amateur scouting staff" ja "player development staff" tekevät ammattitaitoista/hyvää työtä ja sitten toisessa ääripäässä onkin Edmonton Oilers ennen Bob Nicholsonia ja Peter Chiarellia.

Jos hyvin ja huonosti varaavia seuroja alkaisi oikein tarkasti arvioimaan, niin pitäisi ottaa huomioon ainakin se kuka on ollut seuran toimitusjohtajana ko. aikaan ja millaiset suuntaviivat hän on seuran kykyjenetsijöille antanut. Ja onko seura ollut rebuilding-vaiheessa vai contender-vaiheessa vai yrittänyt tehdä sukupolvenvaihdosta lennosssa. Ja kuinka paljon "amateur scouting staff" on vaihtunut tarkastelujakson aikana ja onko jonkin alueellisen skoutin vaihtuminen vaikuttanut ko. alueelta löydettyyn pelaaja-ainekseen. Jo pelkästään se, että jokin seura onnistuu varaamaan tietyltä alueelta erinomaisesti - kuten Detroit Euroopasta/Ruotsista - niin vaikuttaa siihen kuinka hyvin seuran katsotaan varanneen, vaikka muiden alueiden varaukset olisivat menneet aivan päin persettä.

Seurathan suosivat tiettyjä junnuliigoja. Esim. LA Kings varaa mielellään OHL:stä, mutta tuntuu karsastavan QMHJL:ää. Esim. vuonna 2014 Losilla oli kymmenen varausta, joista he käyttivät kuusi OHL-pelaajiin. Täsmälleen saman verran - siis kuusi varausta - Kings on käyttänyt koko Lombardin ajanjakson aikana eli kymmenenä viimeisenä vuotena (2007-2016) Quebecin junnuliigassa pelanneisiin nuoriin. Tosin ei se ole mikään ihme, että Losissa karsastetaan QMHJL-pelaajia, sillä yksikään näistä varauksista ei ole pelannut Kings-paidassa ainuttakaan ottelua. Kakkoskierroksen varauksista Valentin Zykov treidattiin Carolinaan ja Christopher Gibsonin kanssa ei tehty edes sopimusta (pelannut Islesissä neljässä ottelussa). Kolmannen kierroksen Nic Deslauriers myytiin Buffaloon (pelannut siellä 169 NHL-ottelua), neljännen kierroksen J-F Berube menetettiin waivereissä Islesille (pelannut siellä seitsemässä ottelussa). Kaksi muuta (Filler ja Hyka) olivat puhtaita huteja.

 

[Lico]

Mulle tuli osittain tuosta @heikkik :n viestistä mieleen yksi juttu. NHL:ssä jokaisella organisaatiolla on oma farmijoukkue, josta hyötyvät mitä ilmeisimmin molemmat tahot eli pelaajat, jotka eivät mahdu NHL-joukkueeseen pelaavat keskenään samassa farmijoukkueessa. Mutta miksi ei voisi jo juniorijoukkuetasolta lähtien (eli CHL, mahdollisesti yliopistojoukkueet) olla niin, että nopeasti esimerkkinä Chicago Blackhawksin varaamat pelaajat pelaisivat kaikki keskenään London Knightissa siihen nykyiseen määriteltyyn ikään asti ennen kuin voi mennä AHL-joukkueeseen tai jo aikaisemmin hypätä suoraan NHL:ään? En ole ikinä ymmärtänyt sitä miksi ei ole jokaisella joukkueella omaa kunnon junioritoimintaa sekoitettuna tuohon nykyiseen varausjärjestelmään.

Tuli varmaan aika sekava viesti, mutta toivottavasti joku ymmärsi edes osittain. Terkut Ruissista!

EDIT: tarkennetaan vielä, että junioritoiminnalla tarkoitin prospectien suhteen yhtenäistä toimintaa, niin kuin aikaisemmin esimerkilläni koitin kirjoittaa.

 

[heikkik]

Mulle tuli osittain tuosta @heikkik :n viestistä mieleen yksi juttu. NHL:ssä jokaisella organisaatiolla on oma farmijoukkue, josta hyötyvät mitä ilmeisimmin molemmat tahot eli pelaajat, jotka eivät mahdu NHL-joukkueeseen pelaavat keskenään samassa farmijoukkueessa. Mutta miksi ei voisi jo juniorijoukkuetasolta lähtien (eli CHL, mahdollisesti yliopistojoukkueet) olla niin, että nopeasti esimerkkinä Chicago Blackhawksin varaamat pelaajat pelaisivat kaikki keskenään London Knightissa siihen nykyiseen määriteltyyn ikään asti ennen kuin voi mennä AHL-joukkueeseen tai jo aikaisemmin hypätä suoraan NHL:ään? En ole ikinä ymmärtänyt sitä miksi ei ole jokaisella joukkueella omaa kunnon junioritoimintaa sekoitettuna tuohon nykyiseen varausjärjestelmään.

Tuli varmaan aika sekava viesti, mutta toivottavasti joku ymmärsi edes osittain. Terkut Ruissista!

EDIT: tarkennetaan vielä, että junioritoiminnalla tarkoitin prospectien suhteen yhtenäistä toimintaa, niin kuin aikaisemmin esimerkilläni koitin kirjoittaa.

En ole kyllä varma, mutta minusta NHL-seurat eivät saa omistaa CHL-joukkueita. Joskus historian hämärissä (original six-aikaan) taisivat omistaa ja olikohan jokaisella joukkueella oma alueensa, joista pelaajat siirtyivät määrättyyn emo-organisaatioon. Quebecin junnut taisivat siirtyä vain Montrealiin, mikä tietenkin antoi Canadiensille melkoisen etulyönnin. Enkä oikein usko, että NCAA:an säännöt antaisivat mahdollisuuksia siirrellä NHL-joukkueen varauksia yliopistosta toiseen. Yliopistomaailmassahan on tosi tiukat amatöörisäännöt ja tuntuisi kummalliselta, jos ammatilaisjoukkue pääsisi vaikuttamaan pelaajistoon tuolla tavalla.

 

[Lico]

En ole kyllä varma, mutta minusta NHL-seurat eivät saa omistaa CHL-joukkueita. Joskus historian hämärissä (original six-aikaan) taisivat omistaa ja olikohan jokaisella joukkueella oma alueensa, joista pelaajat siirtyivät määrättyyn emo-organisaatioon. Quebecin junnut taisivat siirtyä vain Montrealiin, mikä tietenkin antoi Canadiensille melkoisen etulyönnin. Enkä oikein usko, että NCAA:an säännöt antaisivat mahdollisuuksia siirrellä NHL-joukkueen varauksia yliopistosta toiseen. Yliopistomaailmassahan on tosi tiukat amatöörisäännöt ja tuntuisi kummalliselta, jos ammatilaisjoukkue pääsisi vaikuttamaan pelaajistoon tuolla tavalla.

Tokikaan nykyisellä joukkuejaolla ja systeemillä tämä ei toimisi sekä yliopistokin on täysin oma lukunsa, kiitos kuitenkin lisäinformaatiosta. Jos tuossa olisi joku oikeasti järkevä systeemi, niin voisin kuvitella, että se palvelisi ns. emo-organisaatioita, mutta voisiko yhtenä syynä systeemin puuttumiselle olla se, että jotkut juniori- tai yliopistojoukkueet pitävät nykyistä systeemiä hyvänä bisneksenä? En yhtään ole tutustunut minkälaista bisnestä tuolla tehdään jääkiekolla, jos ollenkaan. Olen kuitenkin käsityksessä, että varsinkin yliopistokiekko on aika suosittua katsojienkin kesken ja junioriotteluissakin tuntuu käyvän mukavasti yleisöä. Se saattaa ja varmasti vaikeuttaakin tämän "haaveilemani" systeemin sisäänajoa. Tuohon bisnespuoleen olisi kuitenkin kiva saada jonkunlainen vastaus, ei välttämättä lainaamaltani käyttäjältä.

Olisihan se kuitenkin aika siistiä nähdä oman joukkueen prospectit mittelemässä muiden joukkueiden prospecteja vastaan, yhtenäinen pelityyli ja ehkä sitä kautta sujuvampi suunta kohti parrasvaloja. En tiedä onko tuossa potentiaalia, jos nykyinen systeemikin on päättäjien ja kaikkien muidenkin osapuolten kannalta kannattava.

 

[Aunt Wang]

Tuohon bisnespuoleen olisi kuitenkin kiva saada jonkunlainen vastaus, ei välttämättä lainaamaltani käyttäjältä.

CHL franchises, worth millions - TSN.

 

[Ollakseni]

Niin, esim. London Knights on varmaan tuottoisampi kuin noin puolet NHL-joukkueista. Ja varmaan monet muutkin vääntävät ihan mukavaa tuottoa kun pelaajille ei tarvitse maksaa käytännössä mitään. Eli CHL olisi varmasti tuollaista vastaan.

 

[Kyle]

Minä olen kyllä ihan eri mieltä. Se on nimenomaan sitä kykyjenetsijän ammattitaitoa, että pystyy erottamaan ketkä pelaajat pystyvät todennäköisimmin kehittymään ja voittamaan/korjaamaan omat heikkoutensa ja ketkä eivät. Jos organisaatiossa onnistutaan varaamaan ja kehittämään pelaajia Cullenin lukemia paremmin, niin seuran "amateur scouting staff" ja "player development staff" tekevät ammattitaitoista/hyvää työtä ja sitten toisessa ääripäässä onkin Edmonton Oilers ennen Bob Nicholsonia ja Peter Chiarellia.

Mutta onko kierroksilla 5-7 yksittäiset napakympit sitten enemmän hakuammuntaa ja hyvää tuuria, kuin kykyjenetsijöiden ammattitaitoa oli alkuperäinen pohdinta. Noilla loppupään kierroksilla tulee (mutulla) varattua 2-5 pelaajaa per kierros, jotka tekevät pääsääntöisen uran NHL:ssä, kuitenkin lähes kaikki varattavat pelaajat ovat kuitenkin jonkin suuruisia lahjakkuuksia. Ainoa kuka voisi vedenpitävän vastauksen kysymykseen antaa, olisi henkilöt jotka omistavat seurojen draft-listat.

Jos otetaan esimerkiksi juuri tuo Jamie Benn, niin Dallas varasi kyseisenä vuonna ennen Benniä neljä varausta kierroksilla 2-5, joista ainoastaan Sceviour on Bennin lisäksi päässyt pelaamaan NHL:ssä, hajanaisia kausia tosin. Pickillä #128 Dallas valitsi Ässistä tutun Austin Smithin ja seuraavalla pickillä #129 Jamie Bennin. Aina kun seuralla on peräkkäiset vuorot, on mahdollista leikkiä sillä missä järjestyksessä pelaajat ottaa, mutta jos Dallasin listoilla Smith oli korkeammalla kuin Benn, niin voidaanko Bennin valintaa pitää tuurina vai ammattitaitona? Mitä jos Dallasilla olisi ollutkin vaikka parempi pick kuin #129, vaikka #115 oltaisiinko valittu omilta listoilta esim. Luceniuksen tai Santorellin(WHL:sta kuten Bennkin) kyseisellä pickillä, jos hän niillä paikkeilla olisi ollut Dallasin listoilla ja #128 pickillä Smith. Pelkkää jossitteluahan tämä on ja Dallasissa ei ikinä tulla myöntämään mitään, vaan otetaan niin paljon creditejä vastaan harmaaseen tulevaisuuteen asti kapteenin varauksessa käytetystä taidosta. Fakta on kuitenkin se että jos Dallas tiesi Bennin potentiaalin kasvaa supertähdeksi, niin silti he varasivat Benniin nähden neljä kierrosta pelkkää paskaa.

Toki esimerkiksi tuo Detroit-Ruotsi on loistava esimerkki kuinka alemmilla kierroksilla pystytään panostamaan tiettyyn alueeseen ja sen avulla poimia sieltä silloin tällöin joku täysosuma, mutta esimerkiksi Kanadan junioriliigat on niin läpi-scoutattuja, että vaikea kuvitella että siellä joukkueiden väliset rankingit eroavat pelaajien parhausjärjestyksessä juuri ollenkaan paitsi pelipaikkojen osalta.

 

[Fernando]

Noin viidennestä varauksesta viimeiseen ollaan aina vähän jännän äärellä sen suhteen että mitä varatuille pelaajille tapahtuu. Joillekin se on kohtaloa ja osalle näyttöpaikka sekä mahdollisuus pelata isona änäriä, suuremmalle osalle vain niinsanottu tähdenlento, vartti kuuluisuutta. Moni varmasti katsoi varaustilaisuutta ja näki kuinka todella suurta osaa pelaajista hehkutettiin maasta taivaisiin vaikka vasta kymmenen vuoden päästä tiedämme tarkalleen "osuiko" varaukset.

Kyllä ihan pomminvarmasti suurin osa pelaajista on joukkueilla tärkeysjärjestyksessä ja nykyaikana heistä kaikki olennainen tiedetään eli se mitä varataan eikä satunnaisesti vain arvota. Silti kuten alussa kirjoitin niin näille nuorille se on ehkä kohtaloa, runsasta työntekoa ja ripaus tuuria, miten heille loppujen lopuksi isossa kuvassa käy. En usko, että "draftaustaitoja" voidaan mittailla millään skaaloilla. Se joukkue mikä eniten koko drafting-kokonaisuuteen panostaa on todennäköisin löytämään helmiä. Siltikin helmet voi osoittautua kissankullaksi ja päinvastoin.

Saas nährä.

 

[Ollakseni]

Draftausta myöhemmiltä kierroksilta voi parhaiten mitata sillä kuinka usein tulee näitä osumia. Yksittäisiä osumia tulee mille tahansa joukkueelle. Toki pitää katsoa myös kuinka paljon niitä vuoroja on ylipäätään ollut ja missä vaiheessa.

 

[larzzon]

Jonkun Jamie Bennin löytämisen laittaminen organisaation draftauksen piikkiin on vähän kuin "ansaittu" lottovoitto. Ihmisillä on tarve yrittää rationalisoida asioita, joissa kyse on joko pääasiassa tai ainoastaan tuurista ja sattumasta.

Ylipäänsä ottaen noista alakierrosten varauksista voisi sanoa, että seurojen onnistumista niissä on vaikea arvioida tilastollisesti juuri siksi, että varauksia on määrällisesti vähän ja osuminen on vaikeaa, eli jtn parin prosentin luokkaa. Lisäksi aika harvassa organisaatiossa drafteista vastaava porukka pysyy viittä vuotta samana. Eli vaihtoehdoksi jää suunnilleen todeta, ettei kannata edes yrittää arvioida tai sitten antaa jamiebenneistä ansiotonta kunniaa kupongin täyttäneille.

 

[Ck]

Minä olen kyllä ihan eri mieltä. Se on nimenomaan sitä kykyjenetsijän ammattitaitoa, että pystyy erottamaan ketkä pelaajat pystyvät todennäköisimmin kehittymään ja voittamaan/korjaamaan omat heikkoutensa ja ketkä eivät. Jos organisaatiossa onnistutaan varaamaan ja kehittämään pelaajia Cullenin lukemia paremmin, niin seuran "amateur scouting staff" ja "player development staff" tekevät ammattitaitoista/hyvää työtä ja sitten toisessa ääripäässä onkin Edmonton Oilers ennen Bob Nicholsonia ja Peter Chiarellia.

Jos hyvin ja huonosti varaavia seuroja alkaisi oikein tarkasti arvioimaan, niin pitäisi ottaa huomioon ainakin se kuka on ollut seuran toimitusjohtajana ko. aikaan ja millaiset suuntaviivat hän on seuran kykyjenetsijöille antanut. Ja onko seura ollut rebuilding-vaiheessa vai contender-vaiheessa vai yrittänyt tehdä sukupolvenvaihdosta lennosssa. Ja kuinka paljon "amateur scouting staff" on vaihtunut tarkastelujakson aikana ja onko jonkin alueellisen skoutin vaihtuminen vaikuttanut ko. alueelta löydettyyn pelaaja-ainekseen. Jo pelkästään se, että jokin seura onnistuu varaamaan tietyltä alueelta erinomaisesti - kuten Detroit Euroopasta/Ruotsista - niin vaikuttaa siihen kuinka hyvin seuran katsotaan varanneen, vaikka muiden alueiden varaukset olisivat menneet aivan päin persettä.

Seurathan suosivat tiettyjä junnuliigoja. Esim. LA Kings varaa mielellään OHL:stä, mutta tuntuu karsastavan QMHJL:ää. Esim. vuonna 2014 Losilla oli kymmenen varausta, joista he käyttivät kuusi OHL-pelaajiin. Täsmälleen saman verran - siis kuusi varausta - Kings on käyttänyt koko Lombardin ajanjakson aikana eli kymmenenä viimeisenä vuotena (2007-2016) Quebecin junnuliigassa pelanneisiin nuoriin. Tosin ei se ole mikään ihme, että Losissa karsastetaan QMHJL-pelaajia, sillä yksikään näistä varauksista ei ole pelannut Kings-paidassa ainuttakaan ottelua. Kakkoskierroksen varauksista Valentin Zykov treidattiin Carolinaan ja Christopher Gibsonin kanssa ei tehty edes sopimusta (pelannut Islesissä neljässä ottelussa). Kolmannen kierroksen Nic Deslauriers myytiin Buffaloon (pelannut siellä 169 NHL-ottelua), neljännen kierroksen J-F Berube menetettiin waivereissä Islesille (pelannut siellä seitsemässä ottelussa). Kaksi muuta (Filler ja Hyka) olivat puhtaita huteja.

Loistava kirjoitus ja todella hyviä pointteja. On niin monta liikkuvaa tekijää noiden varauksien kanssa ja monesti on tunnustettu tiettyjen scouttien hyvyys kun vuodesta toiseen onnistuvat puhumaan joukkueensa varaamaan tiettyjä pelaajia. Esimerkkinä vaikka Detroit, Hookkan ja ruotsalaiset. Samoin kun Shanahan räjäytti pakan uusiksi ja hommasi joukkueeseen Hunterin, Loun jättivät silti Bergmanin ja Ladyginin jatkamaan scoutteina sekä hommasivat Ari Vuoren Euroopan scouttauksesta vastaavaksi (hänellä ei ehkä niin suurta arvostusta, mutta pitkä ura ja mielestäni hyvä tuolle paikalle, saa olla erimieltä). Nyt scouttaus on aivan eri tasolla, Hunter vetää kelkkaa ja on tehnyt kimpassa seurassa tietyt suuntaviivat ja todella hyvän oloisia hakuja nyt parina vuotena. Luotto on niin sanotusti kova tuohon porukkaan.

Sitten vielä joukkueiden AHL farmijengit, osa joukkueista hyödyntää farmiaan parhaiten, eli kehittää pelaajia paremmin kuin toiset organisaatiot sekä heillä on selkeä sapluuna, miten farmijengi pelaa, eli samantyylistä lätkää jota ajetaan NHL joukkueessa myöskin. Tässä mm. Babcock on tehnyt ison muutoksen Torontossa. Samoin ainakin aikaisemmin ja tietääkseni vieläkin esim. Detroitilla ja NJD:llä on samanlainen systeemi. Kun on oikeat jätkät hommissa, niin hyviä asioita tapahtuu nopeasti, mutta toki Toronton homma nähdään parhaiten 2-3 vuoden kuluttua tai vähän sen jälkeen. Sitten on esim. Sweeneyn porukka, joka tuntuu olevan todella kujalla, kauheita reachejä, napataan pelaajia joita saisi myöhemmin jne. toki jos on paljon pickejä, niin osumiakin tulee ja ehkä Sweeney on vaan niin paljon parempi master mind, että emme tajua, mutta epäilen.

 

[bebeto]

Dallas Stars

Täällä on ollut puhetta noista alakierrosten helmistä ja Jamie Bennistä. Linkin takana juttua hänen scouttaamisestaan tuolta BCHL:sta joka ei ole ollenkaan niin scoutattu sarja kuin OHL, WHL tai QMJHL. Victoria Grizzlies pelaa Vancouverin saarella joten sinne ei vahingossa eksy. Krediitit Bennin löytämisestä menevät Dennis Hollandille jonka aluetta tuo British Columbia oli.

 

[steierwrass]

Yksittäisen pelaajan osumisessa alemmilla kierroksilla on tuuria. Kun taas sitten aletaan katsella, että paljonko osumia tulee ja jos erityisesti useita samantyylisiä osumia, niin se alkaa jo osoittaa suuremmalla todennäköisyydellä taitoa. Jos esimerkiksi Bennin osumista pitää pelkkänä hyvyytenä, niin sitten pitää todeta, että onpa ollut tyhmä organisaatio, ettei ottanut aiemmin tai todella hyvä vakoilutaidoiltaan, kun tiesi, etteivät muut vie ennen sitä.

 

[heikkik]

Loistava kirjoitus ja todella hyviä pointteja. On niin monta liikkuvaa tekijää noiden varauksien kanssa ja monesti on tunnustettu tiettyjen scouttien hyvyys kun vuodesta toiseen onnistuvat puhumaan joukkueensa varaamaan tiettyjä pelaajia. Esimerkkinä vaikka Detroit, Hookkan ja ruotsalaiset. Samoin kun Shanahan räjäytti pakan uusiksi ja hommasi joukkueeseen Hunterin, Loun jättivät silti Bergmanin ja Ladyginin jatkamaan scoutteina sekä hommasivat Ari Vuoren Euroopan scouttauksesta vastaavaksi (hänellä ei ehkä niin suurta arvostusta, mutta pitkä ura ja mielestäni hyvä tuolle paikalle, saa olla erimieltä). Nyt scouttaus on aivan eri tasolla, Hunter vetää kelkkaa ja on tehnyt kimpassa seurassa tietyt suuntaviivat ja todella hyvän oloisia hakuja nyt parina vuotena. Luotto on niin sanotusti kova tuohon porukkaan.

Kiitoksia vaan. Minä olen ihmeissäni Toronton varauslinjan kanssa ja niin on varmaan Don Cherrykin. Maple Leafs on mennyt viime vuodet taito edellä ja varannut yllättävän paljon ei-kanadalaisia ja ei-ontariolaisia pelaajia. Tänä vuonna poimivat toisen kierroksen alkuun yllättäen venäläisen Korshkovin - joka oli oma suosikkilaiturini Venäjän U20-maajoukkueessa - ja yli-ikäisistä pisterohmut Brooksin ja Walkerin. Mielenkiintoista että Shanahan ja Hunter, jotka eivät peliurallaan todellakaan olleet mitään pehmopoikia, ovat valinneet linjaksi noin vahvasti speed/skill-suunnan.

Bostonin/Sweeneyn mielettömyydestä on paha sanoa mitään, mutta en yhtään yllättyisi vaikka Bruins saisi paremmat pelaajat viime vuoden kolmesta kakkoskierroksen varauksestaan kuin kolmesta ykköskierroksen varauksestaan. Itse tykkäsin nuorten kisoissa kovasti sekä USA:n Carlosta että Ruotsin Forsbacka-Karlssonista.

 

[Artturenos]

Tutkin hieman silmämääräisesti asiaa miten nämä draftaustaidot ovat heijastuneet menestykseen, ja löysin hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä draftissa onnistumisen ja joukkueen menestyksen välillä. Tuolta kun katsoo niin lähes jokaisella joukkueella jotka esimerkiksi Stanleyn ovat vieneet on edeltävänä 2-5 vuoden aikana aivan loistavia hakuja, ja ei todellakaan pelkkiä loistavia 1-10 vuoroilla varattuja varmoja tapauksia, vain tuntuu olevan juuri nuo myöhempien vuorojen onnistumiset avain menestykseen. Daftissa jackpot ja yhdeltä vuodelta useampi laadukasta NHL-pelaaja, niin näyttäisi konkretisoituvan menestyksenä 2-5 vuoden akselilla tulevaisuuteen aika hyvin.

Edellinen Stanley Cup finaali Chicagon ja Tampan välillä oli aikalailla oiva esimerkki tästä. Tampan Vuodet 2011 ja 2012 olivat aivan jäätävän kovia suorituksia drafteissa, ja Chicagolla aikalailla sama homma. Melkeinpä voisin sanoa että Stanley Cup ratkaistiin 2015 vuosilla 2011-2012 parhaiten nimiä huutaneiden joukkueiden kesken. Tuo finaali oli nyt vain paras esimerkki, mutta samankaltainen kaava näyttäisi olevan enemmän sääntö kuin poikkeus muillakin.

 

[Henkka]

Onhan se hämmästyttävää. Ehkä tärkeämpi kysymys olisi, että mikä on viimeisin Stanley Cup -voittaja, jonka runko ei ole ollut itse draftattu?