Näin eläkeläisenä elämä on ihan yhtälailla "sitä samaa" kuin työssäkäyvänäkin. Meillä ihmisillä on aina omat tavat ja rutiinimme, ja me myös luomme aina uudet tavat ja rutiinit, jos olosuhteet ja tilanteet jotenkin muuttuvat. Eli minullakin on nyt eläkkeellä muodostunut uudenlainen oravanpyörä, mutta se ei välttämättä ole sellainen mitä moni muu haluaisi kokea. Tai he voisivat helposti ajatella, ettei kyse ole lainkaan oravanpyörästä, kun ei ole tarkkoja ja pakonomaisia aikatauluja tai menoja. On sitä vapautta, mutta se ei ole välttämättä jonkun mielestä oravanpyörä, vaikka se on käytännössä ihan vertailukelpoinen siihen mitä aiemminkin on ollut, koska aurinko nousee idästä joku aamu. Niinkin voi ajatella, että pyörimistä ei tässä maailmankaikkeudessa pääse koskaan karkuun, mutta onko se vähän liian henkevää? :)
Arnold Schwarzeneggeriltä kysyttiin jossain vaiheessa, että miksi hän käy vielä salilla, kun ei enää tarvitsisi. Hän vastasi, että no siitä samasta syystä kuin syö joka aamu aamupalankin ja niin edelleen. Miksi pitäisi lopettaa jokin elämänmalli jos tulee jotain muutoksia yleistilanteeseen kuten ikää? Samalla tavalla sitä elämää pitää jatkaa joka aamu kuin nuorenakin.
Aika paljonhan ihmiset valittavat elinaikanaan siitä, että on paljon töitä, työt ei huvittaisi tai ei jaksaisi mennä töihin, mutta kuitenkin se työ ja se työelämän oravanpyörä on se mitä oikeasti ja aidosti halutaan sekä kaivataan. On rahaa vähintään, joka auttaa mielekkyyden ylläpitämisessä, mutta en näe, että se oikeasti on kaikille ainoa syy duuniin. Sitten kun se eläke viimein uhkaa tai koittaa, niin aika ei kulukaan ja tämä työssä koettu oravanpyörä nähdään huomattavasti mielekkäämpänä vaihtoehtona, vaikka sitä ennen olisi valitettu vuosikymmeniä siitä, ettei kiinnosta. Ihminen tuskailee kammottavan ajan elämästään kaikenlaisen suorittamisen kanssa, mutta tosiasiassa muuta se ei halua tehdäkään.
Tiedän ihmisiä, joilla ei vaan aika kulu kotona tai sohvalla, eikä kulu eläkkeelläkään. No, tuossa voi sitten miettiä onko kyse oravanpyörästä laisinkaan, jos siinä pyöriminen on mielekästä. Vai voidaanko tosiaan puhua niin, että oravanpyörässä oleminen ei katso lainkaan sitä, että miten on elämässään valinnut tai mitä siinä pyörimisestä on todellisuudessa mieltä. Minun tämänhetkinen oravanpyöräni on ihan jees, mutta luulen, että väistämättä jossain vaiheessa tulee sitä ihmisille tyypillistä leipääntymistä ja jotain muutoksia on jälleen tapahduttava. Ehkä kaikki eivät halua mitään muutosta, vaikka sekin houkuttelee monesti hyvässäkin elämäntilanteessa.