Oravanpyörä – kun elämä on yhtä ja samaa

[Patarouva]

Ymmärrän kyllä pointtisi. Ihmisiä on erilaisia, ja ehkä omalla kohdallani olen saanut tarpeeksi omaa aikaa kun sain pitkään viettää sinkkuelämää ja senkin jälkeen lapsetonta elämää melkein nelikymppiseksi asti. Jossain 35-ikävuoden kohdalla se pelkkä oma aika alkoi kuitenkin tuntua tyhjältä, merkityksettömältä ja turhanpäiväiseltä. Sain elää sitä vaihetta kaiketi liiankin pitkään, eikä nyt haittaa vaikka oma aika on vähissä. Nyt vietän enemmän kuin mieluusti lähes aikani perheeni kanssa. Välillä väsyttää kyllä hurjasti, mutta onhan tässä toisenlainen merkityksen tunne kuin sinkkuna ollessa.

Mä olisin varmaan nuorempana tottunut tarvittaessa lapsiperhearkeen. Nyt olen huomannut, että kuormitun ja väsyn, jos joudun olemaan liikaa muiden ihmisten kanssa eli tavallaan koko kroppa huutaa, kunpa pääsisin omaan rauhallisen tilaan. Ehkä tein aikoinaan oikeita ratkaisuja edes ymmärtämättä, miksi niitä tiedostamattani tein tai asiat vain tavallaan menivät niin.

 

[Bob Rambo]

Mulle perusarki on aina ollut aika lailla aina aivan helvetin tylsää pakkopullaa, josta en rehellisesti saa yhtään mitään tyydytystä. Vakiintuneet rutiinit turhauttaa ja monet asiat arjessa suorastaan ahdistaa. Sama työmatka, samat maisemat, samat reitit, samat hommat, kaikki samaa. Ei saatana. Hieman erikoisesti kuitenkaan esim. lasten kanssa touhuaminen ei aiheuta ahdistusta, vaan niiden kanssa jaksaa kyllä touhuta samoja juttuja viikosta toiseen. Kai se on sitä, etten koe lasten rajoittavan elämää, kuten koen esim. samalla paikkakunnalla jumittamisen tekevän.

Hieman nihkeänä puolena on se, että puolisoni saa turvaa juurikin noista asioista, jotka itseäni ahdistaa. Itse olen varsin miellyttämishaluinen ihminen ja myöntynyt sitoutumaan moniin semmosiinkin asioihin, joihin ei ehkä olisi kannattanut. Aion kuitenkin näistä asioista myös vastuuni kantaa loppuun asti, enkä lähde syyttelemään ketään itse tekemistäni ratkaisuista. Tulevaisuudessa taas täytyy olla jämäkämpi, ettei suostu mihinkään, mitä ei halua, koska se ei ole loppupeleissä reilua ketään kohtaan.

 

[godspeed]

Pääsin tavallaan irti siitä oravanpyörästä, jota suurin osa ihmisistä kiertää ja josta saa tässäkin ketjussa lukea. Sen sijaan olo on joka päivä aina vähän sairas, joten tavallaan tässä on vaan vaihtunut yksi ihmisen lukuisista sairaista tiloista toiseen. Arpapeliä mihin niistä. Emme mielestäni elä mitenkään terveellisesti yleisellä tasolla. Mutta jos elämä on jollekulle ihan tiedostettuna normaalia ja hyvää, niin pitäkää kiinni siitä. On se sitten tällainen tavallinen oravanpyörä tai ei. Harva kuitenkaan jaksaa kotonakaan istua toimettomana ikään kuin se olisi jotenkin se tavoiteltavin tila. En usko siihen pidemmän päälle, sillä ei se sovi minullekaan, joka on aika väsynyt tyyppi yhteiskunnan loputtomissa rattaissa. Ehkä saan päättää sentään sen, että kuinka lujaa tämä oma pyörä pyörii.

 

[finnjewel]

Olisipa mielenkiintoista, jos joku kertoisi millainen elämä on vastakohta oravanpyörälle. Elämä, joka ei ole yhtä ja samaa.
Ehkä useat muutot niin kotimaassa kuin ulkomailla asuessa ovat hälventäneet omaa oravanpyöräkokemusta, vaikka työnantaja ja puoliso ovat pysyneet samoina.

 

[Patarouva]

Olisipa mielenkiintoista, jos joku kertoisi millainen elämä on vastakohta oravanpyörälle. Elämä, joka ei ole yhtä ja samaa.
Ehkä useat muutot niin kotimaassa kuin ulkomailla asuessa ovat hälventäneet omaa oravanpyöräkokemusta, vaikka työnantaja ja puoliso ovat pysyneet samoina.

Toisaalta sama se on, minkälaista elämä on, kun se loppuu silti kuolemaan (jos joku ei usko johonkin muuhun) pyörii elämänsä minkälaisessa vempeleessä tahansa. Mukavinta minusta on jos elämä on edes jossakin mielessä tyydyttävää ja ihminen pystyy hyväksymään itsensä valintoineen.

 

[godspeed]

Olisipa mielenkiintoista, jos joku kertoisi millainen elämä on vastakohta oravanpyörälle. Elämä, joka ei ole yhtä ja samaa.

Kai se on ammattisidonnaista. Eli kun puhutaan, että ei ole samanlaista päivää. Mutta varmaan hait jotain ylätasoa tällä kysymyksellä, jossa kaikki on oravanpyörästä irtaantuneenakin sitä samaa kaiken aikaa?

 

[finnjewel]

Kai se on ammattisidonnaista. Eli kun puhutaan, että ei ole samanlaista päivää. Mutta varmaan hait jotain ylätasoa tällä kysymyksellä, jossa kaikki on oravanpyörästä irtaantuneenakin sitä samaa kaiken aikaa?

Oletan, että ammatinvalinta ja työelämä eivät ole edellytys oravanpyörästä irtautumiselle.
Se päivä, joka jonkun mielestä oli samanlainen, kuin aina ennenkin on jonkun toisen mielestä voinut olla harvinaisen kiva.
Eli kuten @Patarouva kirjoitti, riittää, että on tyytyväinen itseensä ja valintoihinsa.

 

[godspeed]

Oletan, että ammatinvalinta ja työelämä eivät ole edellytys oravanpyörästä irtautumiselle.
Se päivä, joka jonkun mielestä oli samanlainen, kuin aina ennenkin on jonkun toisen mielestä voinut olla harvinaisen kiva.
Eli kuten @Patarouva kirjoitti, riittää, että on tyytyväinen itseensä ja valintoihinsa.

Joo, toki tämäkin asia on hyvin subjektiivinen ja ihmiset ovat keskenään miljardeissa erilaisissa tilanteissa. Usein vaan kuulee valitettavan siitä ja tästä, mutta sitten kuitenkaan ei oikein muuta ratkaisua elämäntilanteeseen ole, eikä usein oikein mitään ongelmaakaan. Miksi siis valittaa? Ihan vaan sen ilosta?

Muoks: Ei ole tarkoitus vängätä, mutta itselläni piisaa kaikenlaisia ongelmia asian kanssa, niin siksi se kiinnostaa :)

 

[Creed Bratton]

Olisipa mielenkiintoista, jos joku kertoisi millainen elämä on vastakohta oravanpyörälle. Elämä, joka ei ole yhtä ja samaa.
Ehkä useat muutot niin kotimaassa kuin ulkomailla asuessa ovat hälventäneet omaa oravanpyöräkokemusta, vaikka työnantaja ja puoliso ovat pysyneet samoina.

Tää on kyllä totta. Aika monet vauhdikasta elämää, esim viihteellä viettäneet, tai vaikka duunin puolesta paljon matkustaneet osaavat arvostaa sitä rauhallista samanlaista arkea eri tavalla.

Varsinkin lasten osalta moni tuntuu katuneen myöhemmin jos ovat missannut lasten nuoruusvuodet. Toisaalta itse olen aika aktiivisesti viettänyt aikaa omien tyttöjen kanssa, mutta silti surettaa kuinka nopeasti sitä unohtaa minkälaista se elämä esimerkiksi 1,5 vuotiaan lapsen kanssa oli.

 

[K.A.H]

Mä olisin varmaan nuorempana tottunut tarvittaessa lapsiperhearkeen. Nyt olen huomannut, että kuormitun ja väsyn, jos joudun olemaan liikaa muiden ihmisten kanssa eli tavallaan koko kroppa huutaa, kunpa pääsisin omaan rauhallisen tilaan. Ehkä tein aikoinaan oikeita ratkaisuja edes ymmärtämättä, miksi niitä tiedostamattani tein tai asiat vain tavallaan menivät niin.

Luulen tietäväni, mistä puhut. Minulla on ihan sama ollut lapsesta asti. En työpäivän jälkeen jaksa välttämättä yhden ainutta ylimääräistä ihmiskontaktia, kuten en koulussa jaksanut kavereita koulupäivän jälkeen. Usein lapsena jouduin keksimään jonkun hätävalheen, kun joku koulussa kysyi haluanko "olla" koulun jälkeen, koska halusin vain olla yksin. Vaikka usein koko viikonlopun. Ja nykyään on ihan sama työviikon jälkeen. Mutta, tämä ei koske omaa perhettäni. Avopuolison ja tyttären seurasta en rasitu millään tavalla, ja olen vain tyytyväinen jos he ovat kotona kun tulen töistä kotiin.

 

[Rod Weary]

Tasapaino on hyvä tässäkin asiassa. Täböillä elämistä jaksan maksimissaan kaksi päivää putkeen. Reissut tuovat kivaa vastapainoa arkeen ja niiden odottelu on ihan vänkää. Mutta viikon reissu on kaikessa hauskuudessaan omalla tavallaan raskasta sekin, ja kotiinpaluu on juhlaa.

Mun työ on onnekseni aika mielenkiintoista. Duuniin meno ei ole mitään pakkopullaa. Lisäksi oma työnkuva on aika itseohjautuvaa mallia. Nyt siihen tuo kivan piristyksen kesäjannu, jota mentoroin tarvittaessa. Jos ei huvita mennä konttorille, teen etäpäivää. Työteho paranee, kun kukaan ei töni pitämään pausseja. Luulitte, että lusmuilen!

Harrastuksiakin on. Niiden nivoutuminen normiarkeen ei tuota isompaa tuskaa. Tässä iässä ei jaksa joka päivä suorittaa ja rauhalliset koti-illat ovat asia, mitä oppii arvostamaan aika pirusti enemmän kuin täböllä elämistä.

Eli mikä ihmeen oravanpyörä? Mä määrään vauhdin ja suunnan!

 

[Sonny Burnett]

Edellä oleva aika tavalla omasta kynästä. Harrastukset fiiliksen ja vuodenaikojen mukaan. Talvella on kiva lähteä hiihtämään ihan ex-tempore arki-iltana. Valaistut, hoidetut ladut lähtee 300 metrin päästä koti-ovelta. Muutaman kerran talvessa kaivan lumilaudan ja käyn jossain etelän laskettelukeskuksessa. Pohjoisessakin aina silloin tällöin isommalla porukalla. Kesällä viihdyn golf-kentällä. Arki-iltana 9 reiän kierros klo 19-21 on mulle kevään/kesän parasta piristettä. Skootteriajelut myös. Syksyiset kalareissut ei enää nappaa. Ehkä taas joskus innostun. Mikäs tässä, velkaa ei ole, pinkka kunnossa, muksut saatettu maailmalle.

 

[Czescku]

Velkaa on, pinkka ei ole kunnossa ja lapset vielä teinejä, mutta muuten samoilla linjoilla edellisten kanssa.

En ole ikinä kokenut olevani oravanpyörässä. Tykkään työstäni todella paljon varsinkin kun on mahdollista reissata silloin kun huvittaa. Nyt Lontoossa lasteni kanssa ihan lomalla, mutta pari kuukautta sitten onnistui työnteko Espanjasta käsin ihan hyvin parin viikon ajan.

 

[JYP#44]

Hauskaa miten ihmiset näkevät ja kokevat termit eri tavoin. Minä en näe oravanpyörässä "yhtä ja samaa" yhtä suurena ongelmana, kun taas mitä muut näkevät. Minulle oravanpyörä toimii pikemminkin päinvastoin, eli se pyörii lujaa vauhtia ja sen takia siitä ei noin vain hypätä pois.

Kuvitelkaa itsenne juoksemassa pyörässä täyttä vauhtia. Voimanne alkavat vähenemään, mutta pyörä pyörii hullua vauhtia, minkä takia olette pattitilanteessa. Pysähtyä ei voi, koska silloin mitä todennäköisemmin kompuroisit kivuliaasti. Tästä tuleekin se, mitä tarkoittaa "olla oravanpyörässä". Voimat ovat loppu ja mielesi tekee ulos, mutta ulospääsyä ei ole, jotenon pakko jatkaa vielä tovi juoksemista.

Minulle henkilökohtaisesti ei ole ongelma se, että arki on yhtä ja samaa. Itse asiassa pidän siitä. Koronapandemiasta alkanut etätyöaikakausi on ollut pelkkää voittoa, saa nukkua noin tunnin pidempään ja kaikkiin palavereihin valmistautuminen hoituu kotoa käsin kaikista helpoiten. Häiriötekijöitä ei ole samalla tavalla kuin toimistolla. Sen sijaan jatkuva reissaaminen töiden vuoksi olisi sitä pahinta oravanpyörää, kaikki aika menee matkustamiseen ja jatkuvasti vieraissa paikoissa saa olla vähän varuillaan, sekä asioiden järjestäminen tai aikatauluttaminen vie kaikki mehut.

 

[godspeed]

Näin eläkeläisenä elämä on ihan yhtälailla "sitä samaa" kuin työssäkäyvänäkin. Meillä ihmisillä on aina omat tavat ja rutiinimme, ja me myös luomme aina uudet tavat ja rutiinit, jos olosuhteet ja tilanteet jotenkin muuttuvat. Eli minullakin on nyt eläkkeellä muodostunut uudenlainen oravanpyörä, mutta se ei välttämättä ole sellainen mitä moni muu haluaisi kokea. Tai he voisivat helposti ajatella, ettei kyse ole lainkaan oravanpyörästä, kun ei ole tarkkoja ja pakonomaisia aikatauluja tai menoja. On sitä vapautta, mutta se ei ole välttämättä jonkun mielestä oravanpyörä, vaikka se on käytännössä ihan vertailukelpoinen siihen mitä aiemminkin on ollut, koska aurinko nousee idästä joku aamu. Niinkin voi ajatella, että pyörimistä ei tässä maailmankaikkeudessa pääse koskaan karkuun, mutta onko se vähän liian henkevää? :)

Arnold Schwarzeneggeriltä kysyttiin jossain vaiheessa, että miksi hän käy vielä salilla, kun ei enää tarvitsisi. Hän vastasi, että no siitä samasta syystä kuin syö joka aamu aamupalankin ja niin edelleen. Miksi pitäisi lopettaa jokin elämänmalli jos tulee jotain muutoksia yleistilanteeseen kuten ikää? Samalla tavalla sitä elämää pitää jatkaa joka aamu kuin nuorenakin.

Aika paljonhan ihmiset valittavat elinaikanaan siitä, että on paljon töitä, työt ei huvittaisi tai ei jaksaisi mennä töihin, mutta kuitenkin se työ ja se työelämän oravanpyörä on se mitä oikeasti ja aidosti halutaan sekä kaivataan. On rahaa vähintään, joka auttaa mielekkyyden ylläpitämisessä, mutta en näe, että se oikeasti on kaikille ainoa syy duuniin. Sitten kun se eläke viimein uhkaa tai koittaa, niin aika ei kulukaan ja tämä työssä koettu oravanpyörä nähdään huomattavasti mielekkäämpänä vaihtoehtona, vaikka sitä ennen olisi valitettu vuosikymmeniä siitä, ettei kiinnosta. Ihminen tuskailee kammottavan ajan elämästään kaikenlaisen suorittamisen kanssa, mutta tosiasiassa muuta se ei halua tehdäkään.

Tiedän ihmisiä, joilla ei vaan aika kulu kotona tai sohvalla, eikä kulu eläkkeelläkään. No, tuossa voi sitten miettiä onko kyse oravanpyörästä laisinkaan, jos siinä pyöriminen on mielekästä. Vai voidaanko tosiaan puhua niin, että oravanpyörässä oleminen ei katso lainkaan sitä, että miten on elämässään valinnut tai mitä siinä pyörimisestä on todellisuudessa mieltä. Minun tämänhetkinen oravanpyöräni on ihan jees, mutta luulen, että väistämättä jossain vaiheessa tulee sitä ihmisille tyypillistä leipääntymistä ja jotain muutoksia on jälleen tapahduttava. Ehkä kaikki eivät halua mitään muutosta, vaikka sekin houkuttelee monesti hyvässäkin elämäntilanteessa.

 

[Stonewall]

Elämässä asiat eivät ole niin kuin ne ovat, vaan ne ovat niin kuin ne tuntuvat olevan. Jos elämä tuntuu paskalta, niin se on paskaa. Tähän sitten guru neuvoo, että opettele muuttamaan paska lannaksi ja käytä sitä kasvuvoimana. Joopa joo.

Kuitenkin kyllähän yksi asia mikä erottaa ihmiset eläimistä on kyky pohtia voisiko tällä taaperruksella olla jotain merkitystä. Mietin tätä itsekin. Tai olen pohtinut vaihtelevan paljon eri elämänvaiheissa.

Nyt täytyy kuitenkin tunnustaa, että ruuhkavuodet ja oravanpyörä on kyllä vienyt suurimmat pohdinnat. Elämä on päivä kerrallaan toimimista. Parhaillaan ihan jees.
Tästä pääsen tuohon alun ajatukseen. Riittääkö se, että elämä on ihan jees, vai pitääkö sen olla enemmän. Ja voiko elämä edes olla kovin mukavaa tai onnellista? Tässä kun nuorimmainen kasvaa ja muuttaa pesästä voisi ehkä taas olla aikaa pohtia elämän perusasioita. Syyllistyn tässä toki pahaan sitten, kun -ajatteluun, joka on oravanpyörän ohella yksi helpompia ansoja mihin jäädä.

Ehkäpä pitää yrittää ottaa näistä latteuksilta vaikuttavista ohjeista kiinni. Siis näistä: elämä on tässä ja nyt jne.

Ottaisin mieluusti vastaan, jos jollain täällä olisi joku kuningasajatus (ettei tarvitsisi itse vaivaantua asiaa pohtimaan). Mistä löydätte merkitystä elämään?

 

[godspeed]

Ottaisin mieluusti vastaan, jos jollain täällä olisi joku kuningasajatus (ettei tarvitsisi itse vaivaantua asiaa pohtimaan). Mistä löydätte merkitystä elämään?

Omalla kohdalla pitää vaan vaalia sitä terveyttä niin paljon, kun se on enää mahdollista, vaikka olenkin peruuttamattomasti sairas. Elämää on kuitenkin mahdollista vielä elää ihan mallikkaasti ja löytää ihan ITSE niitä merkityksiä, koska kukaan ei koskaan niitä valmiina tarjoa. Oikeastaan siitä kaiken pitää lähteä, mutta tietysti ihminen on älyllisesti sen verran laiska otus, että vasta kun jotain menettää (kuten terveyden), alkaa sille kertyä arvoa. Latteuksien toistamista toki sinällään nämäkin jutut, mutta usein niissä piilee ainakin jonkinlaisen viisauden siemen.

 

[Czescku]

Ottaisin mieluusti vastaan, jos jollain täällä olisi joku kuningasajatus (ettei tarvitsisi itse vaivaantua asiaa pohtimaan). Mistä löydätte merkitystä elämään?

Minä kokeilin tavata mahdollisimman monta jatkislaista. Toimi. Sitten tapasin naisen. Toimii vielä paremmin.

 

[Creed Bratton]

Omalla kohdalla pitää vaan vaalia sitä terveyttä niin paljon, kun se on enää mahdollista, vaikka olenkin peruuttamattomasti sairas. Elämää on kuitenkin mahdollista vielä elää ihan mallikkaasti ja löytää ihan ITSE niitä merkityksiä, koska kukaan ei koskaan niitä valmiina tarjoa. Oikeastaan siitä kaiken pitää lähteä, mutta tietysti ihminen on älyllisesti sen verran laiska otus, että vasta kun jotain menettää (kuten terveyden), alkaa sille kertyä arvoa. Latteuksien toistamista toki sinällään nämäkin jutut, mutta usein niissä piilee ainakin jonkinlaisen viisauden siemen.

Mun mielestä tässä on nimenomaan viisautta. Terveyden ottaa usein itsestään selvänä kunnes koittaa se hetki, että sairastut / makaat sairaalassa kivuliaana tietämättä mikä vaivaa. Siellä sairaalasängyssä ne työmurheet tuntuivat todella pieniltä.

Itsellä tuo jälkimmäinen oli se herättävä hetki, kun 2016 keväällä vietin 11 päivää sairaalassa suolistotulehduksen takia. 2019 elokuussa umppari tulehtui ja Jorvissa leikkausta odottaessa avasin vaimon pakkaaman repun ja tuolloin kuukautta vaille 1 vuotiaan tyttären kuva tuli ensimmäisenä vastaan, niin kyllä se herkäksi veti, koska halu olla tuon pienen ihmisen elämässä oli suuri. Umpparin poisto nyt on hyvin perusleikkaus, mutta silti veti herkäksi ja vakavaksi.

 

[MegaForce]

Olisipa mielenkiintoista, jos joku kertoisi millainen elämä on vastakohta oravanpyörälle. Elämä, joka ei ole yhtä ja samaa.
Ehkä useat muutot niin kotimaassa kuin ulkomailla asuessa ovat hälventäneet omaa oravanpyöräkokemusta, vaikka työnantaja ja puoliso ovat pysyneet samoina.

Mielestäni oravanpyörän vastakohta ei ole mikään huoleton paratiisi kaukomailla, jossa arjen velvoitteet ja rutiinit puuttuvat kokonaan. Sen sijaan vastakohtana pidän hyvää arkea – sellaista, joka on pääosin mieluisaa ja merkityksellistä elämistä.

Siellä palmun katveessa tai suuressa maailman metropolissa on samanlaiset liikenneruuhkat, kassajonot, lääkäri- ja virastokäynnit. Siihen oravanpyörään ajautuu sielläkin muutaman kuherruskuukauden jälkeen.

En kuitenkaan sano, etteikö irtiotto tekisi välillä hyvää, ja maailman näkeminen todella mielenkiintoista. Tänään itse palasin lomilta töihin. Takaisin klo 8-16 väliseen aikataulutettuun oravanpyörään.