Ajat muuttuvat mutta yksi on vakio, opiskelijoiden itkuvirsi. Omien opintojen päättymisestä on aikaa kymmenisen vuotta, enkä voi väittää kovinkaan sympaattisesti suhtautuvani nykypolven rutkutukseen. Käytännössähän itkun ydin on se, että koko opiskelu yritetään saada täysin ilmaiseksi, kituuttamalla opintorahan ja asumilisän varassa. Tuo osuushan oli vielä jokin aika sitten tuessa varsin vähäinen ja suurin osa tuesta oli lainaa. Sittemmin suhdetta muutettiin hieman, vaikka edelleen oli tarkoitus, että osa elämiskustannuksista rahoitettaisiin lainalla. Se vain arvioitiin väärin, lainahalukkuus romahti, ja historiallisen suuren opintorahan saajat jatkoivat valitusvirttään! Itselleni kertyi opintojen aikana n. 55 000 mk lainaa, jonka takaisinmaksu-urakka alkaa olla loppusuoralla. Korkojen yhteissumma taitaa olla toiset 50 000 mk tuon pääoman päälle. Tunsin kavereita, jotka ottivat tuollaiset 70-80 000 mk.
Joten, kaikki nälkää näkevät nykyopiskelijat, mars sinne omaan pankkiisi. Pyydä sieltä opintolainatarjous, näytä sitä naapuripankin virkailijalle ja kysäise halvempaa. Ei sitä tarvitse järkyttävää määrää ottaa, pienelläkin saa jo laihisjuustoa ja näkkäriä iltapalaksi.
Lisäksi fakta, jota porukoissa on usein ihmetelty: kaikesta huolimatta, minulla ei ole koskaan ollut niin paljon "ylimääräistä" rahaa käytössä, kuin opiskeluaikana. Saattoi huoletta käydä elokuvissa pari kertaa viikossa ja oluella joka viikko, divareita penkomassa jne. Nykyisin palkkaorjana kaikki mikä tulee, pitää tarkkaan laskea, että riittää kaikkiin menoihin. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.