Jokeriarska kirjoitti:Ihmetellä voi sitä, missä on tämän maan kunnianhimo, kun vuosi sittenkin JUHLITAAN olympialaisten hopeaa. Suomessa ollaan aina tyytyväisiä siihen mitä saadaan. Silitellään päätä, että parempi voitti, ei voi mitään, aina ei voi voittaa, pääasia että yrittää parhaansa jne. Toki tämä vuosi on rinnastettavissa esimerkiksi vuoden 98 hopeaan, joka tuli aika usealla ensikertalaisella, mutta ei se vaan siitä kullaksi muutu, vaikka kuinka hiot. Hopea hävitään, sitä ei voiteta, koska kuka finaaliin lähtee häviämään.
Meillä alkaa olla liikaa näitä "hopea-sankaritarinoita" ja pahaa tekee joka kerta enemmän ja enemmän.. Noh, ensi vuonna taas uusi yritys.
Tuosta ei voi kun olla samaa mieltä. "Hoppee ei oo häppee" on jo niin kulunut fraasi että pahaa tekee. Toki hopeakin oli tuolla joukkueella saavutus mutta kyseenalaista sen tavan jolla se tuli. Taaskaan ei oltu valmiita finaalipeliin!! Maila tärisi lähes joka jätkällä kuin 100-vuotiaalla mummolla. Kaksinkamppailut hävittiin järjestäen kuin myös aloitukset. Paineettomassa 3-0 tilanteessa sitten alkoi peli luistaa pikkasen paremmin.
Ja mitä tulee Mertarannan perään kuuluttamaan tuuriin niin se on juuri sellasta tuuria joka luodaan itse omalla tekemisellä. Ei sellaista jossa oltaisiin esimerkisi lauottu 10 kertaa tolppaan yms.