Ekonyymi kirjoitti:
Kisoissa oli kaksi materiaaliltaan ylivertaista joukkuetta, Venäjä ja Kanada. Kun Suomi pystyi nousemaan hopealle, oli se ihmesuoritus, joka on mahdollista kerrasta poikki-systeemissä. Venäjä-voitto Moskovassa on yksi Suomen kiekkohistorian isoimpia ja komeimpia saavutuksia.
On jotenkin kummallista, että me täällä Suomessa, IS Veikkaja, Tami sun me muutkin, aina kuvittelemme, että Suomi on suuri voittajasuosikki. Näin oli vielä ehkä Aravirran aikaan, mutta Westerlund joutui tekemään tulosta suhteellisesti ottaen paljon huonommalla aineksella. Siitä huolimatta Westerlundin johdolla noukkittiin mitaleja ja näin säilyi usko suomalaiseen kiekkoon.
Totta puhut, suurelle yleisölle annetaan tarkoituksellisesti ja lööppien myymisen takia sellainen mielikuva, että Suomi olisi lähes millä kokoonpanolla tahansa ennakkosuosikki ja lähes varma mitalisti. Tämän jälkeen tehdään päävalmentajan elämästä helvettiä, jos joku alkusarjan peli tai harkkapeli tökkii, hyvät saavutukset pistetään pelkästään pelaajien yksilösuorituksien piikkiin ja vähätellään valmentajaa - ja sitten kun tulee tappio, niin kaikki kaadetaan taas kerran pelkästään valmentajan niskaan.
Altavastaajana Torinoon maailman kovimpien kiekkotähtien keskelle: tuloksena hopeaa legendaarisen välieräsuorituksen ja piinaavan tasaisen finaalin jälkeen. Riian kisoista pronssia ja Kanada nollille. Altavastaajana Moskovasta hopeaa ainutkertaisen välieräsuorituksen jälkeen (Venäjä ei ollut aikaisemmin hävinnyt aiemmissa Moskovan kisoissa tai näissä kisoissa yhtään ainutta peliä), häviö erinomaiselle ja tasokkaalle Kanadalle, joka ei hävinnyt kenellekään näissä kisoissa. Neljät turnaukset päävalmentajana: kaksi finaalipaikkaa, yksi pronssimitali ja yksi rankkarikisaan päättynyt puolivälierätappio.
Petterisihvosten ja "kiekkopoliisien" (jääkiekkomaailman vastine rokkipoliiseille) tuomio: Erkka on kyvytön maanpetturi, joka juonittelee suomalaista jääkiekkoa, yhteiskuntaa ja varmaan myös maailmanrauhaa vastaan, mies joka ei tiedä mistään mitään ja joka ei kykene valmentamaan, ja joka hyödyntää vain Summasen oppeja (joita hän oli itse kehittämässä Summasen kanssa). Mies, joka on "petturi" sen takia, että hänen edeltäjänsä riiteli itsensä ulos joukkueesta eikä Westerlund jättänyt Leijonia totaaliseen kaaokseen ja pulaan sillä oikeutetulla perusteella, että "erosopimus" koski vain erottamista pelillisistä syistä.
Kritiikki on toki aina aiheellista, mutta vain jos se perustuu tosiasioihin, realistisiin tilannearvioihin ja ennakko-odotuksiin sekä Suomen senhetkiseen lähtötasoon verrattuna vastustajaan. Tosivalmentaja olisi varmaan ihmeparantanut loukkaantuneet NHL-tähdet, nostattanut kuolleet haudoista pelaamaan Leijonapaidassa sekä muuttanut ennen finaalia Kanadan joukkueen vesipullojen sisällön viiniksi ennen kuin olisi uhrannut henkensä ristillä Leijonien edestä ja lunastanut suomalaisille voiton kuolemanpeleistä ikuisiksi ajoiksi.
En suoraan sanottuna ihmettele, että Westerlund hakeutui Vierumäen rehtorin tehtäviin, jossa hän voi kehittää rauhassa suomalaisen jääkiekon suurempia kuvioita taustalla, eikä hänen tarvitse joka viikko lukea populistisista aviiseista tai kuulla kabinettijuonitteluissa, kuinka huono ja halveksittava hän on sekä ammatissaan että myös siviilissä. Historiankirjoihin Erkka kuitenkin jää kaikkien aikojen toiseksi menestyksekkäimpänä suomalaisena maajoukkueen päävalmentajana.