Onnittelen nimimerkki Jawsia ja muita abiturientteja lukiourakan läpäisemisestä, eilenhän olivat penkkarit.
Toki kirjoituksien pääosa on vielä edessä, mutta muuten lienee monen vuoden vääntö jo taaksejäänyttä elämää. Pian ei enää muistakaan koko lukiosta kuin rippeitä. Ei opetuksesta, ei opiskelutovereista, ei aina opettajistakaan. Parhaimpien kavereiden kanssa voi jatkossa olla tekemisissä yhtä tiiviisti, osan voi häivyttää hyvänpäiväntutuiksi ja kusipäiden kanssa ei enää tarvitse edes teeskennellä olevansa missään väleissä tai muistella heitä myöhemminkään mitenkään hyvällä.
Hassu lakki tulee sitten (toivottavasti) päähän myöhemmin, se jää muistoksi kellastumaan vaatekomeron perimmäiseen nurkkaan laatikossaan, josta sitä ei jaksa ottaa juuri oikeastaan koskaan esille, ei taatusti ainakaan vappuna.