2) Haastatteluissa toistelee samoja kuluneita fraaseja "parhaat pelaajamme eivät olleet yhtä hyviä tänään kun vastustajan, emme voi antaa vastustajalle tätä ja tota, maalivahtimme pelasi hyvin..". Ei näytä minkään näköistä intohimoa tai kiinnostusta ainakaan ulospäin.
Niin. Kovinkaan moni ei ole ilmeisesti ymmärtänyt mikä ero on kanadalaisella ja suomalaisella valmentajalla.
Suomalainen valmentaja on perinteisesti pitkäjänteinen pelaajien ja joukkueen kehittäjä. Suomalainen valmentaja toimii pitkällä tähtäimellä. Hänen joukkueensa rakentuu junnuista ja keskinkertaisuuksista, joista hän kaivaa näiden parhaan potentiaalin esiin ja auttaa näitä kehittymään huippuunsa - jopa NHL:n asti, jos lahjoja riittää. Hän rakentaa joukkuettaan useamman vuoden tähtäimellä pyrkien luomaan joukkueelle rungon omista pojista. Lisäksi valmentaja luo pelityylin, ja kädestä pitäen tuhansien toistojen kautta opettaa pelaajia pelaamaan pelikirjaansa.
Loistavan suomalaisen valmentajan tunnistaa siitä, että hän on onnistunut vuosien saatossa rakentamaan ja valmentamaan joukkueen, jossa on kolme-neljä ratkaisuihin kykenevää kenttää (KJalosen Kärpät, JJalosen HPK, Jursinovin TPS, Aravirran jokerit ja Pelicans). Tämä on siis perinteinen suomalainen staili, joka toki on viime vuosina ollut muuttumassa, mutta valmentajakulttuurimme kumpuaa sieltä.
No, pohjois-amerikkalainen valmentaja, varsinkin mies joka on tehnyt pitkän uran NHL:ssä, ei ole mikään junioreiden hioja. Hän on ammattimies, joka valmentaa ammattisarjassa ammattilaisjoukkueita. Hän olettaa, että jokainen pelaaja on kunnianhimoinen, ts. valmis pistämään itsensä likoon niin treeneissä kuin peleissä jottei farmisarjat kutsu. Kanadalaisvalmentaja keskittyy voittamaan pelejä. Yksi kerrallaan. Hän ajattelee vain käynnissä olevaa peliä, käynnissä olevaa erää ja vaihtoa. Hän piiskaa miehiään voittamaan. Ei haittaa vaikka taulussa olisi 1-4 lukemat.
Hänen joukkueessaan on taitavia tähtipelaajia, jotka on ostettu joukkueeseen tekemään pisteitä. Hänen joukkueessaan on myös pelaajia joiden tehtävä on pelata nolla-nollaa. Ja sitten on tappelijoita jotka antavat tähtipelaajien pelata rauhassa ja järkyttävät vastustajan mielenrauhaa. Kanadalaisvalmentaja treenaa pelaajia vain siihen tarkoitukseen kuin tarvitsee heitä käynnissä olevalla kaudella. Häntä ei kiinnosta tuleeko jostain junnusta joskus tähti. Jos junnu haluaa tähdeksi, pistäköön kaikkensa likoon ja kehittäköön itseään, hän ajattelee. Ja miksi ajattelee? Koska amerikkalaista ammattivalmentajaa palkataan harvoin kehittämään organisaatiota. Hänet palkataan voittamaan se mestaruus juuri nyt, eikä tulevaisuuden tähtipelaajat auta häntä voittamaan mestaruutta tänä vuonna.
Baxter valotti itse joskus jossain haastattelussa pelikirjaoppiaan: "maailmassa on vain muutama tapa pelata jääkiekkoa, vaikka toisin yritetään väittää." Ja tottahan se on. Ero on vain siinä, että kun Baxter on toiminut apuvalmentajana NHL:ssä, niin niille joukkueille on voinut lyödä minkä tahansa taktiikan eteen ja tuplasti taitavammat ja kokeneemmat pelaajat ovat osanneet toteuttaa sitä tuplasti paremmin kuin kotiliigamme pelaajat.
Pitää muistaa, että Baxterin joukkue koostuu tällä hetkellä miehistä, jotka eivät ole mahtuneet Ruotsiin, Venäjälle, Sveitsiin eikä edes NHL:n farmijoukkueisiin. Baxter on toiminut apuvalmentajan NHL:ssä pitkälle yli toistakymmentä vuotta ja saanut toimia siellä maailman parhaiden pelaajien kanssa. Vesissä on eroja, sanotaan.
Kun Baxter sanoo "meidän parhaiden pelaajien täytyy olla vastustajan parhaita pelaajia parempia" kyseessä on vain kulttuurien törmäys. Suomalainen ajattelee, että onpa tyhmä mies kun ajattelee asioista noin yksinkertaisesti. Pohjois-Amerikassa tämä on itsestään selvyys. Pistemiehet on ostettu tekemään pisteitä. Niiden tehtävä on olla parempia kuin naapurin pistemiehet. Muuten ollaan kusessa.
Baxterin ja Sheddenin tekemisissä sekä lausunnoissa on paljon yhteistä. Ja toisaalta paljon eroa suomalaisten valmentajien tekemiseen.
Sanokaa minulle suomalainen valmentaja, jonka peluutuksessa 1-4 tappioasema playoffseissa olisi kääntynyt vielä voitoksi. Niin, itselleni ei tule mieleen ketään muuta Kjalonen. Nököhammas Toivolakin hävisi juuri tähtinipullaan Ilvekselle 1-0. Kyllä joukkueiden tahtotilassa on eroja, sanokaa.
Katsotaan mitä tapahtuu. Uskon että Baxter ja HIFK eivät Bluesille häviä helpolla. Itse asiassa uskon, etteivät ne häviä Bluesille laisinkaan vaan kokemus jyrää junnujen yli.
Itse olen syvällä sisimmässäni pro-Baxter miehiä. Muistelkaapa minkälaista oli elämä näiden "pojista miehiä 3 vuodessa" valmentajien kanssa muutama vuosi sitten. Oli Ikaa (joukkue sekaisin, peli sekaisin), oli Mälkiää (joukkue sekaisin, peli sekaisin), oli Alpoa (joukkue sekaisin, peli sekaisin), oli Aravirtaa (joukkue sekaisin, peli uomissa, tähdet sisään -> joukkue sekaisin, peli aivan sekaisin). Sitten tuli Shedden ja nähtiin iso joukkue ja isoa taistelua. Muistatteko, että myös Sheddenin kanssa hävittiin koko syksy, kunnes alkoi voittoputki talven kynnyksellä. Unohdetaan viiksi-Bob välistä ja tullaan suoraan Baxteriin. Mitä ollaan saatu? Joukkue joka on yhtenäinen, joukkue joka on voittanut viimeiset 7 ottelua, eikä ole suostunut häviämään kuin 4 ottelua viimeisestä 20 matsista. Ja kaiken lisäksi kääntää playoffs-matseja 1-4 tappiosta voittoon. Emmä nyt kauheasti valittaisi.
Ja vastaus kysymykseen. Onnistuuko Baxter? Tällä hetkellä tiedän vain, että ellemme pelaa finaalissa, mies itse on sitä mieltä että ei onnistunut. Itse en ole siitä ihan niin varma.