Viime marraskuussa taantuma puraisi, ja sain lomautusilmoituksen. Roikuin löysässä hirressä huhtikuulle, jolloin tuli irtisanominen. Pientä lohtua tarjosi kuukauden mittainen pätkätyö toukokuussa, mutta muuten jo reilusti yli puoli vuotta joutunut kituuttamaan Kelan tuilla (mitättömät).
Muutenhan tämä olisi vitutusketjukamaa, MUTTA viime viikon tiistaina vihdoin tärppäsi! Päihitin varmaan pari sataa muuta hakijaa ISON kauppaketjun liikkeeseen huonekalukasaajaksi/reklamaatioiden hoitajaksi/asiakaspalvelijaksi. Vielä lähes viikon joutui jännittämään, keskiviikkona oli terveystarkastus, josta reilun vuoden takaisen selkäleikkauksen takia pompautettiin lääkärintarkastukseen perjantaille, josta työttömyysaikana kertyneiden liikakilojen takia pompautettiin kuntotestiin fysioterapeutille tälle aamulle. Mutta nyt on kaikki kunnossa, ja työt aloitan vielä tällä viikolla!
Kaupan alalta vakituinen työpaikka täysillä viikkotunneilla, isossa konsernissa, jossa ei tarvitse ruveta jännittämään työpaikan menettämistä heti kun talous rupeaa taantumaan. Tulevaisuus on turvattu, kunhan terveys kestää (toimenpiteitä kunnon kohottamiseksi ruvetaan miettimään hoitajan kanssa jo ensi viikolla). Juuri nyt on erittäinkin onnellinen olo, vielä kun löytäisi edullisen vuokrakämpän lähempänä työpaikkaa niin paljoa enempää ei tarvitsisi pyytääkään.