Tuli vaihdettua työpaikkaa pari kuukautta takaperin. Ensimmäisen päivän ja ensimmäisen liksan välillä oli niin lyhyt aika, ettei verokortilla ollut mitään jakoa ehtiä HR:ään. Noh, eipä sitten muistanut toimittaa toiseenkaan palkkaan ajoissa, pääkallopaikalla kun tuli käytyä niin harvoin. Pari kertaa 60% verot alkoi jo tuntua sen verran, että piti tässä ynnäillä miten rahat riittävät ja ostetaanko kaupasta maitoa vai munia. Opinnot kun tuli virallisesti lopetettua vajaa kuukausi takaperin ja ennen noita paria liksaa tulot olivat olleet mallia osa-aikaduuni+opiskelijoiden tuet, niin säästöt olivat kirjaimellisesti vähissä.
Noh, duunista tullessa kotona odotti Tapiolan kirje. Kelailin kotivakuutuksen maksuja ja kirosin jo mielessäni taas uutta maksuerää. Noh, toisin kävi. Kyseessä oli ilmoitus vanhan onnettomuuden vakuutusmaksuista. Kyllä kelpasi saada odottamatta ja hyvään aikaan "mukava" summa rahaa. Tarkkaa onnettomuutta tai summaa ei huvita edes anonyymisti kertoa, mutta summa vastaa käytännössä kolmen kuukauden bruttopalkkaa. Ei vielä töitä lopeteta tuon takia, mutta kyllä lämmitti mieltä. Ja helvetin hyvällä ajoituksellakin tuli, ei tarvitse nyt miettiä seuraavaan liksaan asti mihin on varaa ja mihin ei.
Ja duunissakin oli aivan loisto päivä. Tuli muuan rouvaa palveltua ennen kuin hän asioi henkilökohtaisen neuvojansa kanssa. Kahvitauolla sitten sain kuulla, että rouva oli ikionnellisena kertonut saamastaan palvelusta. Kyllä lämmitti mieltä kuulla kollegan suusta, kuinka asiakas oli antanut tuollaista palautetta.