Mä pääsen huomenna hotelliin NUKKUMAAN! Kolmen vuoden ja kahden lapsen univelat pukkaa niin rankasti päälle, että jotain konkreettista oli pakko keksiä. Mies sitten varasi mulle hotellin! Ehkä yhdellä käyn, jos siltä tuntuu, mutta muuten aion todellakin olla keskenäni ja räkiä kattoon. Kummasti viimeiset pari päivää on mennyt kuin siivillä. Ja tietysti HIFK-Kärpät peliin ennen kuin laitan itseni lataukseen.
Olen siis onnellinen tulevasta omasta seurastani. Ja miehestäni, joka näyttää vihdoinkin ihan oikeasti sisäistäneen, kuinka väsynyt olen, kun en ole kohta kolmeen vuoteen nukkunut kuin n. 10 yötä kunnolla. Ja siitä, että mieheni ei taida aavistaa, kuinka kaikki voi huomenna olla toisin. Siis hänellä, kotona lasten kanssa. Nimittäin jos tietäisi, olisi jäänyt tämäkin reissu multa tekemättä. Kaikki on tosin heille valmiiksi tehty, että eipä se todellisuus iske oikeana siltikään. Mutta entäs sitten. Lapsistakin olen onnellinen, varsinkin nyt, kun pääsen niistä eroon vähäksi aikaa :). Ei vaan, ikävä niitä tulee. Mutta olen siitäkin onnellinen, että pääsen ikävöimään niitä. Täällä kotona, kun ei paljon ehdi ikävöidä, kun ollaan jatkuvasti kylki kyljessä.
Mä saan nukkua!!! Yksin!!! Ihanaa!!!
