Hieno talvinen maisema pitkästä aikaa, tuore työtehtävä paremmalla liksalla ja aivan uskomattoman upean naisen muuttaminen vihdoin viralliseksi avopuolisokseni nostavat fiiliksen korkealle. Väitän, että asiani eivät ole koskaan olleet näin mallillaan ja tunne on sen mukainen.
Lisäksi loppukesästä pitkälle alkutalveen kaikki touhut pilannut sydänongelmakin on nyt reilun kuukauden päivät ollut täysin taaksejäänyttä elämää, ja riittävällä panostuksella alan hiljalleen olemaan fyysisesti ja sitä myötä myös henkisesti huomattavasti paremmassa kunnossa. Viime viikolla kuutisenkymmentä juoksukilometriä melkoisella sykkeellä ja hieman punttia päälle, eikä jalkojen lihaksisto tai hengityselimistö vittuillut lainkaan, ts. nyt on sellainen olo että tekee mieli antaa palaa vaan joka suuntaan. Pakko vaan malttaa välillä levätä ettei pumppu laita hommia taas läskiksi.
Kaiken kukkuraksi annoin äsken poran laulaa kurkoillessani pari kinkkistä lamppua kattoon sekä peilin eteisen seinälle, onpahan nekin hommat vihdoin tehty ja kämppä on entistä enemmän kodin tuntuinen.
Hyvä että joskus edes hymyilyttää, suurin kiitos luonnollisesti elämäni rakkaudelle joka ansaitsisi todennäköisesti jotain paljon parempaa kuin mitä pystyn tarjoamaan, mutta näillä mennään ja hyvältä tuntuu.