Urheilu on jännä juttu. Vaikka sitä ei teekään työkseen, vaan kunnon vuoksi, siitä jää äärettömän ihana fiilis. Maanantaina sai puntilla kunnon draivin päälle, ja pohjia tauon jälkeen luotiin ihan tosissaan. Eilen oli luokan sählyhöntsyt klo 13 sekä "pappasählyhöntsyt" ehtoommalla, keski-iän lähennellessä nk. suuria ikäluokkia.
Oman luokan höntsyissä sai juosta kuin kaheli oman ikäisessä seurassa, mutta paljon ei vauhdista jääty illallakaan, kun oli riittävästi vaihtomiehiä. Onnistuminen tekee onnelliseksi, aikamoista filosofista pohdiskelua...
Ja onnellinen olen tänäänkin. Tuskin maltan odottaa iltaa, kun pääsen maaliin sählyssä oikein salibandytyyliin. Tai siis omintakeinen on torjuntatyyli, mutta salibandymoken vehkeillä. En tiedä olenko hullu, kuten muutkin maalivahdit, mutta se on järjettömän hienoa hommaa.