Kummituksista
Ehkä minä olen sitten jossain määrin omituinen ihminen, kun saan pidettyä entiset seurustelukumppanit ystävinä ja vieläpä todella hyvinä sellaisina. Olen jotenkin ajatellut sen asian niin, että jos joku ihminen on ollut minulle niin tärkeä, että olen hänen kanssaan seurustellut, on typerää lopettaa yhteydenpito pakollisen joulukortin lähettämiseen. Ihminen on ollut tärkeä ja hyvä tyyppi jostain tietystä syystä, eikä se mihinkään katoa, vaikka tiet eroaisivatkin. Siksi tämä kyseessä oleva pariskunta on ystäviä niin minun, kuin myös edellisen poikaystäväni kanssa. Sen ihmeemmin minun ja tämän tulevan äidin suhteeseen puuttumatta, se, että miun sormi on joskus neljä vuotta sitten ollut kyseisen ihmisen emättimessä, ei vähennä tai muuta sitä ystävyyttä millään tavalla. Käsittääkseni myöskään sillä lyhyellä seurustelulla ei ollut mitään tekemistä kummiuden kanssa. Minulle riittää se, että tuleva isä hyväksyy tilanteen, niinkuin hän on tehnyt. Ehkä minusta sitten tulee huono kummi ja sen lapsen elämä on pilalla ja kaikki menee päin persettä. Tohdin kuitenkin epäillä.
Seuraava paheksuja/ihmettelijä/päänaukoja voi varmaankin avata aiheelle oman ketjun, tai laittaa yksityisviestiä? Ei nimittäin taida saada aihetta enää kovin helposti linkitettyä onnellisuuteen.