Onnellisuusketju

[Midnight Rambler]

Olet vissiin käynyt siellä?

Suomi voi ollakin maailman onnellisin maa, suomalaiset eivät vaan tajua sitä itse.

Onko Suomi sinusta maailman onnellisin maa? Ja ei, en ole käynyt Kongossa. Valokuvien ja videoiden perusteella ei tarvitse käydäkään.

 

[Freddie Freeloader]

Onko Suomi sinusta maailman onnellisin maa? Ja ei, en ole käynyt Kongossa. Valokuvien ja videoiden perusteella ei tarvitse käydäkään.

Vaikea sanoa, kun en ole missään muussa maassa asunut yhtäjaksoisesti kahta viikkoa kauempaa. Siksipä luotankin ennemmin tällaiseen tutkimukseen, jossa pyritään vertailemaan edes jossakin määrin yhteismitallisia asioita.

Voipi olla nimittäin niinkin, että niissä muissa maissa ne asiat ovat vielä surkeammin kuin Suomessa.

 

[Evil]

Kongolaisella pakolaisleirilläkin näkee enemmän hymyä, kuin suomalaisessa katukuvassa.

Hymyileminen on hölmön näköistä ja epäilyttävää. Lisäksi se on kasvolihaksia ajatellen äärimmäisen epäluontevaa ihmiselle. Suomalaiset ovat tajunneet tämän kiitettävän hyvin.

 

[Snakster]

Olen pitkään miettinyt itse lähtöä ulkomaille, vaatisi kyllä toisen osapuolen myös. Yksin olisi turhan raju veto lähteä ihan äkkiseltään.

No höpsistä nyt sentään. Kun nuori mies lähtee yksin ulkomaille, niin siinä ei juuri ehdi kissaa sanoa, kun kissa onkin jo kainalossa. Itse tein ratkaisun lähteä ulkomaille 24-vuotiaana vuonna -99 ja oliskohan siinä puolisentoista kuukautta suhailtu sinkkuna. Naimisissa oloa tuli viime kesänä 10 vuotta täyteen, ja ihan hyvin pyyhkii edelleen. Että suosittelen.

Ja onnellisuusketjussa kun ollaan, niin on kai syytä mainita, että eipä tässä isompaa valittamista ole oikein millään osa-alueella. Ei siis mainittavia heikkouksia elämässä tällä haavaa.

 

[-OO-]

Kongolaisella pakolaisleirilläkin näkee enemmän hymyä, kuin suomalaisessa katukuvassa.

Minä koen olevani aika onnellinen, mutta enpä muista koska olisin viimeksi hymyillyt kadulla kävellessäni.

 

[Evil]

Minä koen olevani aika onnellinen, mutta enpä muista koska olisin viimeksi hymyillyt kadulla kävellessäni.

Pitkäänhän sellaista tulee katsottua, joka kadulla hymy naamalla kulkee. Varsinkin jos tulee kohti tai yrittää jutella. Joko se vittuilee tai yrittää kusettaa jotenkin. Tai sitten se tyrkyttää Jumalaa. Hyi hyi hymynaamat, pois!

 

[Freddie Freeloader]

Pitkäänhän sellaista tulee katsottua, joka kadulla hymy naamalla kulkee. Varsinkin jos tulee kohti tai yrittää jutella. Joko se vittuilee tai yrittää kusettaa jotenkin. Tai sitten se tyrkyttää Jumalaa. Hyi hyi hymynaamat, pois!

Ne, jotka hymyilee tuntemattomille ilman mitään näkyvää syytä, on yleensä homoja, jotka yrittää iskeä.

 

[scholl]

Tanskan voin vielä ymmärtää, mutta Suomea en. Kongolaisella pakolaisleirilläkin näkee enemmän hymyä, kuin suomalaisessa katukuvassa.

Ehkä se vaatii tietyn älyn tason, että osaa verrata asioita ja tajuaa kuinka paska maa esim. Suomi on, eikä sitten enää hymyilytä. Totta on nimittäin se, että ambomaissa naureskellaan ja hymyillään, vaikka asiat olisivat kuinka päin helvettiä.

Mutta katsokaapa ulos ikkunasta, on huhtikuu, tulee snögee ja on ihan saatanan kylmä. Sen lisäksi kaduilla on todella kuraista, jolloin kengät ja joskus jopa lahkeet likaantuvat, auto tulee käsittämättömän kuraiseksi ja sen lisäksi kaikki ihmiset ovat kuten aiemmin tässä ketjussa mainittua vittuuntuneita. Suomalaiset ovat sisäänpäin kääntyneitä tyyppejä muutenkin. Kellekään ei puhuta mitään ja kyräillään vain katkeroituneina tai ainakin kateellisina. Jossakin muissa maissa lyhyen tuttavuuden jälkeen kutsuvat syntymäpäiväjuhlille ja siellä tutustuu uusiin ihmisiin koko ajan. Siitä sosiaalisuudesta tulee sellaisia onnellisuuden fiiliksiä ihmisille, kun on maita, joissa oikeasti ihmisiä kiinnostaa, kuinka toisilla menee ja kysyvät kuulumisia ja kertovat itsestään. Täällä saat kököttää vaikka koko päivän ilman, että vaihdat sanaakaan kenenkään kanssa. Tämä on oikeasti jotenkin sairas kulttuuri Suomessa, enkä ainakaan itse ole koko ikänäni siihen sopeutunut.

Tulokset ovat siis virheellisiä. Suomi ei voi kuulua onnellisten maiden joukkoon, itse en ainakaan tiedä ketään täällä onnellista ihmistä. Kaikki kiroavat koko maan ja maalaiset, demarit jne. porukat alimpaan helvettiin. Ainoa hyvä homma Suomessa on luonto ja sellainen todellisen pahisluokan pieni määrä eli voidaan olla aika turvassa, mutta ei se mitään onnellisuutta tuo. Tanskan itsekin ymmärrän. Heillä on se ruligaanimeininki jalkapallokatsomoissakin.

 

[scholl]

Ne, jotka hymyilee tuntemattomille ilman mitään näkyvää syytä, on yleensä homoja, jotka yrittää iskeä.

Onneksi mulle ei ole tullut homot vähään aikaan kyllä ottamaan yhteyttä. Viimeinen taisi olla se, joka veti kädellä mun hiuksien päältä tammikuussa sen jälkeen, kun olin vetänyt tuolin sen alta, kun se oli pöllinyt mun tuolin. Epäilin sitä kyllä homoksi.

Mä en ole ikinä hymyillyt kellekään ihmiselle, mutta olen joskus hymyillyt ihan muuten vaan. Siis hymyilyä ei ole pakko kohdentaa. Siis jos on esimerkiksi hauskaa itsellään niin voi hymyillä. Jotenkin teennäistä meininkiä hymyillä jollekin tyypille. Tosin en lähde muutenkaan väittämään, että tässä maassa usein hymyilyttäisi, mutta välillä niin tapahtuu eli jotkut joutuvat ehkä sitten teeskentelemään hymyä.

 

[Midnight Rambler]

Ehkä se vaatii tietyn älyn tason, että osaa verrata asioita ja tajuaa kuinka paska maa esim. Suomi on, eikä sitten enää hymyilytä. Totta on nimittäin se, että ambomaissa naureskellaan ja hymyillään, vaikka asiat olisivat kuinka päin helvettiä.

Mutta katsokaapa ulos ikkunasta, on huhtikuu, tulee snögee ja on ihan saatanan kylmä. Sen lisäksi kaduilla on todella kuraista, jolloin kengät ja joskus jopa lahkeet likaantuvat, auto tulee käsittämättömän kuraiseksi ja sen lisäksi kaikki ihmiset ovat kuten aiemmin tässä ketjussa mainittua vittuuntuneita. Suomalaiset ovat sisäänpäin kääntyneitä tyyppejä muutenkin. Kellekään ei puhuta mitään ja kyräillään vain katkeroituneina tai ainakin kateellisina. Jossakin muissa maissa lyhyen tuttavuuden jälkeen kutsuvat syntymäpäiväjuhlille ja siellä tutustuu uusiin ihmisiin koko ajan. Siitä sosiaalisuudesta tulee sellaisia onnellisuuden fiiliksiä ihmisille, kun on maita, joissa oikeasti ihmisiä kiinnostaa, kuinka toisilla menee ja kysyvät kuulumisia ja kertovat itsestään. Täällä saat kököttää vaikka koko päivän ilman, että vaihdat sanaakaan kenenkään kanssa. Tämä on oikeasti jotenkin sairas kulttuuri Suomessa, enkä ainakaan itse ole koko ikänäni siihen sopeutunut.

Tulokset ovat siis virheellisiä. Suomi ei voi kuulua onnellisten maiden joukkoon, itse en ainakaan tiedä ketään täällä onnellista ihmistä. Kaikki kiroavat koko maan ja maalaiset, demarit jne. porukat alimpaan helvettiin. Ainoa hyvä homma Suomessa on luonto ja sellainen todellisen pahisluokan pieni määrä eli voidaan olla aika turvassa, mutta ei se mitään onnellisuutta tuo. Tanskan itsekin ymmärrän. Heillä on se ruligaanimeininki jalkapallokatsomoissakin.

Heh, paljon asiaa. Yksi asia mikä Suomessa vituttaa on se, että tavallisen kansalaisen ja valtion välinen suhde on totaalisen epäterve. Suomi ei ole sen enempää vähäosaisista kunnolla huolehtiva hyvinvointivaltio, kuin yrittäjyyteen rohkaiseva sanotaanko "menestysvaltiokaan". Meillä korostuvat lähinnä molempien ääripäiden huonot puolet, kun vasemmisto ei ole vasemmistolaista ja oikeistokin kunnostautuu lähinnä verojen nostamisessa. Ei oikein tiedä itsekään, että mitä täällä pitäisi olla ja miten päin. Esimerkiksi jos vertaa itselle tuttuihin maihin Hollantiin ja juuri Tanskaan, niin täällä ei tunne olevansa vapaa. Hankala ehkä kuvailla sitä fiilistä, mutta Suomessa tuntuu siltä, kuin olisi olemassa vain epäselvää järjestelmää varten ja jokainen on valtiovallan edessä systeemin kusettaja ennen kuin toisin todistetaan. Joko tienaat liikaa tai liian vähän ja mitään luottamusta ihmisen harkintakykyyn ei ole. Vähemmästäkin masentuu, jos on masentuakseen. Listaa voisi kätevästi jatkaa suomalaisella medialla, joka ei ainakaan ruoki kenenkään tulevaisuuden uskoa täällä, mutta eiköhän kaikki tajua mistä puhutaan.

Tulipas muuten ikävä Kööpenhaminan kevättä, kun tätä kirjoitteli.

 

[Midnight Rambler]

Hymyileminen on hölmön näköistä ja epäilyttävää. Lisäksi se on kasvolihaksia ajatellen äärimmäisen epäluontevaa ihmiselle. Suomalaiset ovat tajunneet tämän kiitettävän hyvin.

En ehkä niin hakenut sitä hymyilyn määrää, mutta kyllä se jotain elämänasenteesta kuitenkin kertoo. Schollia lainaten siellä "ambomaissa" todellakin tuntuu löytyvän olosuhteisiin nähden valtavan paljon enemmän hyvää mieltä, kuin Suomessa, jossa joka toinen tuntuu hautovan itsemurhaa. Ilmeisesti hyvinvointi ei luo onnellisuutta?

 

[Freddie Freeloader]

Onnellisuuden suhteellisuudesta kertoo tarina, jonka kuulin opiskeluaikaiselta kaveriltani. Hän oli ollut työkomennuksella Intiassa ja ajautunut paikallisen kollegansa kanssa puheisiin perhe-elämästään ja asumisestaan Suomessa jotakuinkin näin:

-Miten sinä asut?
-Omassa talossani.
-Asuvatko vanhempasi luonasi?
-Eivät, heillä on oma talo.
-Entä sisaruksesi?
-Eivät, heilläkin on kaikilla omat talonsa ja he asuvat eri paikkakunnilla.
-Miksi?
-Koska heillä on siellä työnsä.
-Voi miten onneton tilanne. Eikö asialle ole mitään tehtävissä? Kuule, minä olen säästänyt rahaa lasteni opiskelua varten, enkä tarvitse niitä rahoja vielä vähään aikaan. Voin lainata ne sinulle, jotta voit ostaa niin ison talon, että mahdutte kaikki siihen asumaan, eikä teidän tarvitse olla erossa toisistanne.

Voisin kuvitella, että suomalaisessa normiomakotitalossa mahtuisi intialaisen mittapuun mukaan asumaan vähintään 20 henkeä. Suhteellista on hyvinvointi ja onnellisuus.

 

[Midnight Rambler]

...

Voisi myös kuvitella, että minkälainen ahdistus iskisi suomalaiseen, jos joutuisi asumaan ~20 ihmisen kanssa samoissa tiloissa. Armeija on tietysti luku erikseen eikä pysyvä olotila, mutta koko suvun valittavien vanhusten ja lökäpöksyjen kanssa asuminen saattaisi ainakin itselläni saada katseen kääntymään ensin jatkojohtoon ja sen jälkeen kattopalkkiin. Yksityisyys on sellainen luksus mistä ei ihan vähällä länsimainen ihminen luovu. Tai suomalainen ainakaan.

 

[Freddie Freeloader]

...Yksityisyys on sellainen luksus mistä ei ihan vähällä länsimainen ihminen luovu. Tai suomalainen ainakaan.

Tässä piilenee selitys siihenkin, miksi täällä ei juuri hymyillä. Ei suomalainen ole tottunut kanssakäymiseen toisen ihmisen kanssa ja toisen ihmisen kohtaaminen koetaan täällä lähinnä häiriötekijäksi ja yksityisyyttä loukkaavaksi.

Tämän näkee hyvin juuri esimerkiksi kiekkokatsomoissa. Jos katsomossa on kaksi katsojaa, nämä asettuvat istumaan siten, että ovat mahdollisimman kaukana toisistaan. Kolmas paikalle tullut asettuu sitten siten, että on mahdollsimman kaukana näistä kahdesta muusta. Näin jatkuu, kunnes paikalle tulee katsoja, jonka on aivan pakko istua jonkun toisen viereen.

Jossain muualla maailmassa nämä kaksi katsojaa istuvat heti vierekkäin ja alkavat vilkkaasti keskustella pelin kulusta.

 

[Midnight Rambler]

Tässä piilenee selitys siihenkin, miksi täällä ei juuri hymyillä. Ei suomalainen ole tottunut kanssakäymiseen toisen ihmisen kanssa ja toisen ihmisen kohtaaminen koetaan täällä lähinnä häiriötekijäksi ja yksityisyyttä loukkaavaksi.

Tämän näkee hyvin juuri esimerkiksi kiekkokatsomoissa. Jos katsomossa on kaksi katsojaa, nämä asettuvat istumaan siten, että ovat mahdollisimman kaukana toisistaan. Kolmas paikalle tullut asettuu sitten siten, että on mahdollsimman kaukana näistä kahdesta muusta. Näin jatkuu, kunnes paikalle tulee katsoja, jonka on aivan pakko istua jonkun toisen viereen.

Jossain muualla maailmassa nämä kaksi katsojaa istuvat heti vierekkäin ja alkavat vilkkaasti keskustella pelin kulusta.

Olet varmasti oikeilla jäljillä, mutta en silti vetäisi mutkia aivan noin suoraksi. Kyllähän muualla länsimaissa ihmiset osaavat olla sosiaalisia ja toiset huomioon ottavia, mutta silti pitävät oman kotinsa yksityisenä alueenaan. Suomessa touhu on taas viety siinä mielessä pidemmälle, että se yksityinen tila täytyy ottaa mukaan myös julkisille paikoille. Jos joku keksisi sellaisen sarjakuvista tutun kuplan, jonka sisällä voisi rullata menemään kuulematta muita ja olemalla muutenkaan kosketuksissa kehenkään, niin täällä olisi huikeat markkinat tarjolla. Etenkin vielä sellaisille malleille, jotka olisi tummennettu jotenkin täysin anonyymeiksi.

Oma teoriani on se, että suomalaiset eivät mielellään kohtaa muita, koska pelkäävät sairaalloisesti olevansa huonompia. On mukavampaa katkeroitua kotona ja yksin, kuin joutua kohtaamaan se tilanne, että jollain menee itseään paremmin. Sama asetelma sitten vastaavasti näyttäytyy julmuutena itseään heikompia kohtaan, koska heidän suhteen suomalainen topitavallinen voi kerrankin tuntea olevansa päätä pidempi. Ei ihme, että kiusaamisella on tasapäämaassa pitkät perinteet. Suomessa kaiken ihailun tilalla on katkeruus ja kateus. On tärkeämpää, ettei Ruotsi voita MM-kultaa, kuin että leijonat voittaa.

 

[scholl]

Ehkä tuo onnellisuustutkimus on tehty silloin, kun Niinistö valittiin presidentiksi tai silloin, kun Halosen kausi loppui tai eilen illalla, kun A-Studiossa näytettiin Halosen kuvan silppuaminen puolustusvoimien ohjesäännön mukaisesti. Silppurissa luki muuten saksalaisen täsmällisesti normi DIN-A4.

Tuli muuten mieleen se, että onnellisuutta sikana rajoittava tekijä on tietoisuus siitä, että maassamme on vaikka kuinka paljon niitä kusipäitä, jotka äänestivät Halosta. Se ei ole tule ikinä unohtumaan. Siis ei koskaan. Käräytän niitä vielä 50 vuodenkin päästä.

 

[Individual]

Vali vali..

Mutta kerta tämä on onnellisuusketju, niin kerrotaan, että itse olen aika iloinen siitä, että omaan harrastukseen käytetty aika, raha ja effortti alkaa pikku hiljaa tuottamaan tulosta ja eri asiat ruokkimaan toisiaan.

Onhan Suomi nyt kyllä tällä hetkellä sen luokan kvartaalitaloushelvetti ja suoritusyhteiskunta, että en syytä jos maassamme ei ole onnellinen.

 

[Ted Raikas]

Tämä on oikeasti jotenkin sairas kulttuuri Suomessa, enkä ainakaan itse ole koko ikänäni siihen sopeutunut.

Kas kun et ole vielä muuttanut pois? Luulisi sinulla olevan siihen varaa?

Kaikki kiroavat koko maan ja maalaiset, demarit jne. porukat alimpaan helvettiin.

Joo, tuo on kyllä huomattu, mm. erään sellaisen nimimerkin kuin scholl taholta. En tiedä oletko lukenut miehen kirjoituksia.

***

Itse olen onnellinen, että saan torstaina rahaa ja voin ostaa kaljaa. Jos nyt jotenkin tapahtuukin, että rahaa ei tule, niin siirryn kirjoittamaan vitutusketjuun.

 

[Musta Nuoli]

Ehkä se vaatii tietyn älyn tason, että osaa verrata asioita ja tajuaa kuinka paska maa esim. Suomi on, eikä sitten enää hymyilytä. Totta on nimittäin se, että ambomaissa naureskellaan ja hymyillään, vaikka asiat olisivat kuinka päin helvettiä.

Asiaa on tutkittu, ja näinhän se menee. Hesari uutisoi Cornellin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan tyhmä on liian tyhmä tajutakseen asian itse:

"Tyhmyys voi olla myös siunaus. Monien tutkimusten mukaan epäpätevyys ei juuri haittaa ihmisiä, sillä he ovat liian tietämättömiä ymmärtääkseen, miten epäpäteviä he todellisuudessa ovat."

Loppuosa jutusta tiivistää asiaa lisää:

Tulokset ovat aina samanlaisia: vaikka ihmiset pärjäisivät testeissä hyvinkin huonosti, he uskovat pärjänneensä keskitasoa paremmin.
Samanlaisia tuloksia on saatu huumorintajututkimuksissa. Vaikka ihmisellä ei olisi lainkaan huumorintajua, hän luulee olevansa keskimääräistä huumorintajuisempi.
Dunningin mukaan kyse ei ole vain siitä, että ihmiset olisivat optimistisia, vaan siitä, ettei heillä ole riittävää asiantuntemusta arvioida omaa tietämystään.

Tieto lisää tuskaa. Jos tietää tilanteensa ja omat kykynsä, ei todennäköisesti ole onnellinen. Jos taas on jossain ambomaalla kurjuuden keskellä ja silti hymyilyttää, niin silloin ei vain tajua tilannettaan.

 

[Evil]

Samanlaisia tuloksia on saatu huumorintajututkimuksissa. Vaikka ihmisellä ei olisi lainkaan huumorintajua, hän luulee olevansa keskimääräistä huumorintajuisempi.

Sama pätee autoiluun. Etenkin miesautoilijoista varmaankin reilut 90 prosenttia luulee olevansa keskitasoa parempia kuskeja.

Minä en luule, vaan tiedän.

 

[Tadu]

Sama pätee autoiluun. Etenkin miesautoilijoista varmaankin reilut 90 prosenttia luulee olevansa keskitasoa parempia kuskeja.

Minä en luule, vaan tiedän.

Itseasiassa tästä oli ihan tutkimuskin, missä sukupuoleen katsomatta 95 % kaikista kuljettajista oli tuota mieltä.

 

[sampio]

Minä voin kyllä rehellisesti olla sitä mieltä, että olen aika keskivertoautoilija. Perushommat on hallussa ja opiskeluaikaisen duunin peruina on monille niin vaikea taskuparkki hyvin hallussa, mutta ajotaito noin yleisesti ottaen... peruskauraa. Välillä ajelen liian lähellä edelläajavaa, välillä unohdun jurnuttamaan alinopeutta ajatuksissani, isoissa kaupungeissa ajamista inhoan ja suuntavaisto on huono. Viime talvena viimeksi löysin itseni ojasta liian suuren tilannenopeuden vuoksi. Hiukan on kyllä meno rauhoittunut, kun tässä iän myötä on viisastunut ja tajunnut omat heikkoutensa tässä tapauksessa liikenteessä. Olen onnellinen siitä.

Niin, olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että onnellisia ovat riittävän yksinkertaiset, koska he eivät tajua tilannettaan. Itseäni pidän juuri sen verran älykkäänä, että tajuan sen, etten ole mitenkään poikkeuksellisen älykäs. Riittävän älykäs tajuamaan monia asioita, mutta en riittävän lahjakas omaksumaan niitä ilman kovaa duunia. Vähän hyvä kaikessa, mutta en tolkuttoman lahjakas missään. Toisaalta sanotaan, että onnellisia ovat vanhemmat, joilla on pisaran verran keskivertoa älykkäämpiä lapsia. Liika älykkyys kun saattaa eriyttää sosiaalisesti ja toisaalta tyhmyys ei liene toivottavaa ylipäätään. Joten ehkä mun pitäisi olla onnellisia vanhempieni onnellisuuden puolesta. Ja näyttäisi siltä, vaikka vähän varhaista vielä onkin, että myös omien lapsieni puolesta. Vaan ymmärränkö itse sitä?

 

[Freddie Freeloader]

Onnellisia ovat puupäät, sillä tulvan sattuessa he pysyvät pinnalla.

 

[benicio]

Ja näyttäisi siltä, vaikka vähän varhaista vielä onkin, että myös omien lapsieni puolesta. Vaan ymmärränkö itse sitä?

Koulumatkakeskustelun perusteella: Kyllä ja et.

 

[sampio]

Saatoin tänään tyttäreni koulumatkan alkuun, eikä hän ainakaan vielä ole tullut takaisin.