Alkuviikosta tuli möläytettyä 3v-tyttärelle, että "Mennäänkö katsomaan jääkiekkoa?". Neiti pamautti vastauksen bälittömästi, että "Joo". Ajattelin, että tuo unohtuu pian, mutta katinkontit. Seuraavan iltana tuli muistutus, että on menossa isin kanssa katsomaan jääkiekkoa. Torstaiaamuna aamupalapöydässä neiti oli jo säveltänyt ja sanoittanut ihan oman laulun: "Me mennään isin kanssa katsomaan jääkiekkoa", joten pakkohan se oli hommat lippu tämän illan matsiin.
Tänään pikkuihminen ei sitten malttanut nukkua edes kunnon päiväunia, kun jääkiekkomatsi jänniti niin hirveästi. Matsiin ehdittiin juuri ennen aloituskiekon pudottamista ja vaikka neiti ei kauheesti jaksanut itse peliä seuratakaan, niin tuntui pieni ihminen olevan aika fiiliksissä.
Erätauolla käytiin hakemassa jokeripaita ja se tuntui kruunaavan neidin matsin. Tokalla erätauolla meinasi uni tulla silmään, mutta lupasi vielä tsempata yhden erän. Soitettiin kyyti siis kolmannen erän lopuksi ja silloin sitten lähdetiin kotimatkalle.
Neiti suorastaan juoksi silmät kiiluen esittelemään paitaa äidille. Vaikka pari minuuttia varsinaisen peliajan lopusta ja jatkoaika jäi näkemättä on isäukon fiilis nyt kotimatkalla aika pirun onnellinen.
PS: nukkumatti ehti paikalle paljon ennen Hardtin maalia, joten takapenkillä vetelee hirsiä uusi jokerikannattaja.