Justiinsa tuli soitto että olet saanut duunipaikan, työt alkaa maanantai aamuna. Johan tätä kotona istumista ja rahattomuutta kestikin yli kuukauden. Nyt on niin helpottunut olo.
Kohta pitäisi lähteä pelaamaan kavereiden kanssa hokia, kauden ekat ulkojääpelit tiedossa. Tätä onkin taas odotettu jo monta monta kuukautta.
Vittu, miksei kukaan ole kertonut minulle että on olemassa bändi nimeltä Testament. Aivan helvetin hyvää musaa. Return to Serenity rokkaa, stereoiden nupit kaakossa. Aina kun löytää jonkun "uuden vanhan" bändin on fiilis katossa.
Ja viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisempänä. Tänään näen tyttöystävää, tosin pikaisesti vain. Mutta huomenna on sitten luvassa "jotain kivaa", jaa mitäköhän se tarkottaa tytön suusta?
Kaikenlaista paskaa on tullut niskaan menneen viikon aikana. Voin rehellisesti sanoa sen olleen vaikein koko pienen ikäni aikana. Meinasin jo "katkennut koivu" ketjuun avautua, mutta aihe tuntui vieläkin liian kipeältä. Läheisten ihmisten painiminen vakavien ongelmien kanssa on pysäyttänyt elämän, mutta nyt kaikki näyttää olevan parempaan päin.
Tästä tulee paras viikonloppu ikinä!