Onhan tässä taas syytä olla niin onnellinen, että siitä tännekin pitää mainita.
Takana mukava viikonloppu perheen ja ystävien parissa. Lauantaina ns. keittiöväkenä eräissä juhlissa, josta ihan mukava palkka kaiken muun kivan lisäksi.
Ja eilen pääsin pitkästä aikaa kummityttöä ja hänen sisaruksiaan tapaamaan. Edellisestä näkemistä onkin jo reilu neljä kuukautta vierähtänyt. (Asuvat Espoossa, niin ei niin usein ole mahdollisuuksia.) Nyt puhelimen takakuoressa on söpösti kimalteleva prinsessatarra, jonka kummilikka halusi minulle antaa. Että se on ihana ipana. Kuten myös muutkin siinä perheessä.
Tästä viiden viikon kesälomasijaisuudesta alkoi neljäs mukavissa merkeissä myös. Sopivan hiljaista töitten suhteen, mutta silti sain kehuja eräästä viime viikolla hoitamastani jutusta.
Yksitoista viikkoa on (taas kerran) laskettu pisteitä ja painoa on pudonnut kilon viikkokeskiarvolla. Jos tämä nyt jäisi viimeiseksi isoksi projektiksi tällä saralla. Nyt ollaan ensimmäinen kolmannes urakasta taitettu ja toistaiseksi intoa riittää kovasti.
Ja pakkohan tähänkin viestiin raha on tunkea. Erittäin ihanaa, kun ei ihan joka senttiä tarvi laskea, vaikka aika tiukkaa tässä vielä onkin. Mutta parempaan päin mennään.