Onko Teoston ahneudella rajaa?

[Roger Moore]

Toki tämän voi kiertää nauhoittamalla levyn itse esim. olohuoneessa tai tekemällä sen omakustanteena. Tapa jota isommat bändit voivat harjoittaa, koska heillä on resursseja levyn tuottamiseen. Nightwish kuulostaisi melko valjulta, jos Tuomas Holopainen äänittäisi sen Kiteellä omakotitalossa.

Niin no, bändin viimeisin Endless Forms Most Beautiful -levy nauhoitettiin bändin osalta jossain leirikeskuksessa keskellä metsää. Ei kai se hirveästi eroa omakotitalossa äänittämisestä.

Nojoo, orkesterit toki tehtiin Lontoossa mutta kunhan mainitsin tuosta.

 

[DarkTower]

Niin no, bändin viimeisin Endless Forms Most Beautiful -levy nauhoitettiin bändin osalta jossain leirikeskuksessa keskellä metsää. Ei kai se hirveästi eroa omakotitalossa äänittämisestä.

Depre kompastelee esimerkillään ja todella paljon koska Nightwishin musiikki on aina nimeenomaan tehty ihan huisin nevadassa, ja tarkoituksella. Plus että Holopaisella on kotonaan Kiteellä sellainen studio, jossa voi nauhoittaa ihan mitä vain. Helsingissä on sitten miksattu ja masteroitu jne. Mutta muuten kaikki levyt on tehty ihan muualla. Ai mistä tiedän? Olen lukenut Holopaisen ja Nightwishin kommentteja ja juttuja, esim kyseisen bändin kirjan, jossa Holopainen nimenomaan kertoo, että haluaa tehdä musiikin ihan muualla kuin Helsingissä.

 

[Roger Moore]

Depre kompastelee esimerkillään ja todella paljon koska Nightwishin musiikki on aina nimeenomaan tehty ihan huisin nevadassa, ja tarkoituksella. Plus että Holopaisella on kotonaan Kiteellä sellainen studio, jossa voi nauhoittaa ihan mitä vain. Helsingissä on sitten miksattu ja masteroitu jne. Mutta muuten kaikki levyt on tehty ihan muualla. Ai mistä tiedän? Olen lukenut Holopaisen ja Nightwishin kommentteja ja juttuja, esim kyseisen bändin kirjan, jossa Holopainen nimenomaan kertoo, että haluaa tehdä musiikin ihan muualla kuin Helsingissä.

Joo ja viimeisimmän levyn teostahan on tuo dokkarikin olemassa, videoita löytyy Youtubesta ja tuli aikanaan telkkaristakin, siinä on myös mainintaa tuosta. Ei se mikään salaisuus tosiaan ole.

 

[depre]

Niin no, bändin viimeisin Endless Forms Most Beautiful -levy nauhoitettiin bändin osalta jossain leirikeskuksessa keskellä metsää. Ei kai se hirveästi eroa omakotitalossa äänittämisestä.

Nojoo, orkesterit toki tehtiin Lontoossa mutta kunhan mainitsin tuosta.

Hyvä täydennys ja oikeilla laitteilla ja tietotaidolla nauhalle saa toki bassot, kitarat ja laulunkin pystyy varmasti äänittämään muuallakin kuin studiossa. Rummut vaativat studion ja orkesteri on sitten oma tarinansa. Kyllähän nykyään voi paljon oikaista, jos tietää mitä tekee ja on oikeanlaiset välineet. Yleensä tuo tietotaito ja kokemus pitää hankkia, että sitä voi hyödyntää. Tuottaja maksaa väistämättä ja asioiden opettelu ei myöskään ole ilmaista, koska aika on rahaa. Tätä kohtihan bändit menevät ja se samalla tappaa studioita. Siinä menevät työt myös äänittäjiltä ja tuottajilta. Miksaajia ja masteroijia vielä tarvitaan.

Depre kompastelee esimerkillään ja todella paljon koska Nightwishin musiikki on aina nimeenomaan tehty ihan huisin nevadassa, ja tarkoituksella. Plus että Holopaisella on kotonaan Kiteellä sellainen studio, jossa voi nauhoittaa ihan mitä vain. Helsingissä on sitten miksattu ja masteroitu jne. Mutta muuten kaikki levyt on tehty ihan muualla. Ai mistä tiedän? Olen lukenut Holopaisen ja Nightwishin kommentteja ja juttuja, esim kyseisen bändin kirjan, jossa Holopainen nimenomaan kertoo, että haluaa tehdä musiikin ihan muualla kuin Helsingissä.

Itse en tainnut käyttää Nightwishia esimerkkinä missään vaiheessa? Poets Of The Fall on äänittänyt ensimmäisestä levystään lähtien kaikki levynsä pääosin ihan muualla kuin studiossa. Toisaalta näiltäkin kavereilta löytyy tarvittava tietotaito tähän ja kun bändin nokkamies on mainosalan ammattilainen, niin aika moni muukin asia hoituu ns. omin neuvoin.

Jos nyt otetaan urheilumaailmasta esimerkki, niin voiko valmentaja toimia oman potentiaalinsa rajoilla jos samalla pitää olla rahastonhoitaja, manageri ja huoltaja? Tuomas Holopainen on aika äärimmäinen esimerkki suomalaisesta musiikkimaailmasta, koska tuon tason kavereita ei kovin montaa sukupolveen mahdu. Lisäksi kannukset, omaisuus ja osaaminen on hankittu silloin kun alan lainalaisuudet olivat aivan erilaiset.

 

[depre]

Tätä asiaa perusteellaan aika paljon yksittäisillä esimerkeillä. Youtube toimii koska Gagnam Stylea on katsottu Youtubessa 3 miljardia kertaa. Yö yhtyeen konserttiliput ovat kalliimpia kuin koskaan ja Nightwish äänittää omat levynsä Kiteen metsissä. Levy-yhtiöt ovat edellee pystyssä, Spotify on loistava esimerkki uuden ajan palvelusta ja silti muusikot ovat ahtaammalla kuin koskaan. Viimeksi mainitut kuitenkin loppu viimein mahdollistavat myös kahden ensimmäisen menestyksen.

 

[Mazaa]

Nightwish kuulostaisi melko valjulta, jos Tuomas Holopainen äänittäisi sen Kiteellä omakotitalossa. Bändi on kasvanut sen verran suureksi, että sen kohdalla tuo bisnesmalli toimii edelleen mainiosti. Uuden bändin kohdalla tämä on hankalampaa, varsinkin kun näkyvyys pitää ostaa rahalla ja isot levy-yhtiöt satsaavat tällä hetkellä pääosin helposti myytäviin "tuotteisiin".

Itse en tainnut käyttää Nightwishia esimerkkinä missään vaiheessa? Poets Of The Fall on äänittänyt ensimmäisestä levystään lähtien kaikki levynsä pääosin ihan muualla kuin studiossa. Toisaalta näiltäkin kavereilta löytyy tarvittava tietotaito tähän ja kun bändin nokkamies on mainosalan ammattilainen, niin aika moni muukin asia hoituu ns. omin neuvoin.

Jotenkin kummasti näen Nightwishin tuossa ensimmäisessä viestissä.

Nigthwish tekee musiikkiaan periferioissa omakotitaloissa eikä kuulosta vieläkään valjulta.

 

[depre]

Jotenkin kummasti näen Nightwishin tuossa ensimmäisessä viestissä.

Nigthwish tekee musiikkiaan periferioissa omakotitaloissa eikä kuulosta vieläkään valjulta.

No tuossa suhteessa seison korjattuna, mutta toisaalta kuten sanottua niin orkestraatiot on äänitetty mm. Abbey Roadilla. Asia jota ei voi tehdä Kiteellä omakotitalossa. Nightwishin erottaa aika monesta muusta bändistä tuo uniikki äänimaailma, joka kumpuaa pitkälti tuosta elementistä. Holopainen yhtyeineen on ehkä huonoin mahdollinen esimerkki tässä keskustelussa, kun puhutaan yleisesti musiikkimaailmasta. Holopainen on auteur, jos termiä haluaa musiikkimaailmassa käyttää. Se on tuonut bändille sen verran resursseja, että heillä on ollut vara tuottaa hieman vähemmän menestyksekäs elokuva levyn kuvitukseksi. Luulen että niillä resursseilla ei äänityskalusto ole sitä ihan halvinta mahdollista.

Nykyään näppärä kaveri pystyy tekemään levyn varmaan aika pitkälti Macbook Pro:n avulla, mutta en silti yleistäisi sitä koko alan standardiksi jonka mukaan kaikkien pitäisi elää.

Tässä mennään aika kauas itse aiheesta, joka oli se että ihmiset närkästyivät koska eivät voineet kuluttaa musiikkia ilmaiseksi haluamallaan tavalla. Tavalla johon ovat tottuneet, koska musiikista on tullut meidän kaikkien yhteistä omaisuutta yhteisöpalveluiden kautta. Harmi että sen tuottaminen ei ole vieläkään täysin ilmaista, ehkä siinä vaiheessa musiikintekijät maksavat meille sen kuuntelemisesta.

 

[heavy]

Tätä asiaa perusteellaan aika paljon yksittäisillä esimerkeillä. Youtube toimii koska Gagnam Stylea on katsottu Youtubessa 3 miljardia kertaa. Yö yhtyeen konserttiliput ovat kalliimpia kuin koskaan ja Nightwish äänittää omat levynsä Kiteen metsissä. Levy-yhtiöt ovat edellee pystyssä, Spotify on loistava esimerkki uuden ajan palvelusta ja silti muusikot ovat ahtaammalla kuin koskaan. Viimeksi mainitut kuitenkin loppu viimein mahdollistavat myös kahden ensimmäisen menestyksen.

Tiedätkö ollenkaan mistä puhut? Mikä sinusta on Spotifyn "menestys"? Koko olemasso-olonsa ajan taloudellista tappiota tuottanut firma ja kilpailijoita markkinoille ilmestyy jatkuvasti lisää...

Ja noista esimerkeistä vielä, voitko itse kaivaa jotain niitä kumoavia esimerkkejä jostain? Kuinka paljon muusikoita oli "ahtaalla" vaikka 80-luvulla ja kuinka paljon nyt? Oma veikkaukseni on että musiikkiaan julkaisevien artistien lukumäärä on lisääntynyt noista ajoista, koska kaikki sen tuottamiseen liittyvät kustannukset ovat romahtaneet. Samalla potentiaalinen yleisö on segmentoitunut entistä enemmän eri musiikkityylien mukaan, jonka huomaa vaikka siinä että esim. Helsingissä järjestetään tiettyihin musiikkityyleihin erikoistuneita festareita kuten Tuska ja Flow, kun ennen kaikki artistit esiintyivät yksillä yleisfestareilla.

Myös festareiden määrä eli esiintymismahdollisuudet suurille yleisöille ovat omasta nuoruudestani moninkertaistuneet. Aikoinaan oli nämä Ruis-, Provinssi- ja Kuusrockit, nyt festareita löytyy jakaisesta pienemmästä kaupungistakin sekä lisäksi sotkamoiden ja karkkiloiden kaltaisista käpykylistä.

Helsingissä asuvana ainakaan ei muutenkaan keikkapaikkojen vähäisyydestä sanoa mitään, jatkuvasti joutuu tekemään valintoja sen suhteen minkä keikan menee katsomaan toisen keikan kustannuksella. Esim. eilen piti valita velibändien Firetriben ja Von Hertzenin väliltä...

Tavalla johon ovat tottuneet, koska musiikista on tullut meidän kaikkien yhteistä omaisuutta yhteisöpalveluiden kautta. Harmi että sen tuottaminen ei ole vieläkään täysin ilmaista, ehkä siinä vaiheessa musiikintekijät maksavat meille sen kuuntelemisesta.

Ei se YouTuben kehittäminen ja ylläpitokaan ole ilmaista, silti sinne kuka tahansa artisti saa laittaa koko maailman tavoitettavaksi oman tuotoksena. Ilmaiseksi.

Tämä sama digitaalisuus ei ole pelkästään muusikoiden ongelma, kyllä saman murroksen kokevat vielä kaikki muutkin ammattikunnat, jotka sitä eivät vielä ole kokoneet.

 

[depre]

Tiedätkö ollenkaan mistä puhut? Mikä sinusta on Spotifyn "menestys"? Koko olemasso-olonsa ajan taloudellista tappiota tuottanut firma ja kilpailijoita markkinoille ilmestyy jatkuvasti lisää...

Ja noista esimerkeistä vielä, voitko itse kaivaa jotain niitä kumoavia esimerkkejä jostain? Kuinka paljon muusikoita oli "ahtaalla" vaikka 80-luvulla ja kuinka paljon nyt? Oma veikkaukseni on että musiikkiaan julkaisevien artistien lukumäärä on lisääntynyt noista ajoista, koska kaikki sen tuottamiseen liittyvät kustannukset ovat romahtaneet. Samalla potentiaalinen yleisö on segmentoitunut entistä enemmän eri musiikkityylien mukaan, jonka huomaa vaikka siinä että esim. Helsingissä järjestetään tiettyihin musiikkityyleihin erikoistuneita festareita kuten Tuska ja Flow, kun ennen kaikki artistit esiintyivät yksillä yleisfestareilla.

Myös festareiden määrä eli esiintymismahdollisuudet suurille yleisöille ovat omasta nuoruudestani moninkertaistuneet. Aikoinaan oli nämä Ruis-, Provinssi- ja Kuusrockit, nyt festareita löytyy jakaisesta pienemmästä kaupungistakin sekä lisäksi sotkamoiden ja karkkiloiden kaltaisista käpykylistä.

Helsingissä asuvana ainakaan ei muutenkaan keikkapaikkojen vähäisyydestä sanoa mitään, jatkuvasti joutuu tekemään valintoja sen suhteen minkä keikan menee katsomaan toisen keikan kustannuksella. Esim. eilen piti valita velibändien Firetriben ja Von Hertzenin väliltä...


Ei se YouTuben kehittäminen ja ylläpitokaan ole ilmaista, silti sinne kuka tahansa artisti saa laittaa koko maailman tavoitettavaksi oman tuotoksena. Ilmaiseksi.

Tämä sama digitaalisuus ei ole pelkästään muusikoiden ongelma, kyllä saman murroksen kokevat vielä kaikki muutkin ammattikunnat, jotka sitä eivät vielä ole kokoneet.

Mikä on Spotifyn menestys? 140 miljoonaa käyttäjää, joista 50 miljoonaa maksavia tilaajia. Tappiotahan yhtiö tekee, mutta ilmeisesti tarkoituksena on kasvattaa palvelua ja bisnesmallia. Voisi olettaa että yhtiö ja sijoittajat uskovat alan kasvun myötä toiminnan kääntyvän voitolliseksi, kunhan käsissä alan vahvin brändi. Spotify on käsite, jota nämä Deezerit ja Apple Musicit koittavat haastaa. Käyttäjämäärät kasvavat koko ajan, mutta periaatteessahan Spotifylla on sama ongelma kuin muusikoilla. Ihmiset eivät ole valmiita maksamaan musiikista, koska sitä on totuttu kuluttamaan ilmaiseksi. Välissä levy-yhtiöt elävät leveästi. Itse koen edelleen oudoksi sen, että muusikot jotka tuottavat arvon koko ketjuun ovat ahtaalla. Musiikki pitäisi nähdä ilmaisena markkinointina, jolla myydään keikkoja ja paitoja. Itse näen sen musiikin tärkeimpänä osana kokonaisuudesta. Toki voidaan ihan aiheellisesti kysyä, että mitä sitten?

Turhaa tuuleen huutamistahan tämä on. Maailma on muuttunut pysyvästi ja nykyään muusikon on hankala hallita tarjontaa, koska musiikki on aina saatavilla jotain kautta. Arvo pitää kaivaa jostain muualta. Tämä malli vain tekee sen muusikoille hankalaksi. Levyjen tuottaminen on helpompaa kuin 80-luvulla, se on toki totta. Huvittaa vain tämä puhe siitä että muusikot saisivat olla onnellisia siitä ettei heidän tarvitse maksaa markkinoinnista. Jos Youtube tai Spotify kaatuisi, niin näitä musiikkia ilmaiseksi soittavia palveluita kyllä nousisi tilalle. Heidän arvonsa on siinä että he tarjoavat alustan muiden tuottamalle sisällölle, jonka kylkeen he myyvät mainoksia. Ilman kiinnostavaa sisältöä ei ole käyttäjiä tai mainospaikkoja mitä myydä. Netflix tajusi tämän videopuolella ja alkoi myös tuotantoyhtiöksi.

Tuo alan pirstaloituminen eri alakulttuureihin on totta. Samoin kuin festareiden nouseminen, joka on osin seurausta siitä että ihmiset sijoittavat rahansa levyjen sijaan festareihin ja keikkoihin. Tämän livemarkkinan lukuihin olisi mielenkiintoista porautua, mutta en tiedä onko tuosta kuinka kattavia tilastoja. Täällä edellä mainitut esimerkit ovat kaikki hieman vanhempia bändejä esimerkiksi esimerkkisi "velibändit". Itse en ole näistä bändeistä niin huolissani, vaan siitä miten tämän tyyliset nyt aloittavat bändit pystyvät nousemaan sieltä autotallista ja olohuoneesta festareiden päälavoille. Kauanko sitä kitaraa jaksaa rämpyttää, jos musiikilla ei tienaa ja kun keikoista saa 50 euroa ja limukorin?

Musiikin tekeminen ei ole ilmaista, mutta silti se pitäisi käytännössä tuottaa ja jaella ilmaiseksi. Toiveena se että myyt keikkoja ja t-paitoja, joku tässä mättää? Paljonko Tuomas Holopainen käyttää aikaa yhden levyllisen säveltämiseen?

 

[JypFabu]

Helsingissä asuvana ainakaan ei muutenkaan keikkapaikkojen vähäisyydestä sanoa mitään, jatkuvasti joutuu tekemään valintoja sen suhteen minkä keikan menee katsomaan toisen keikan kustannuksella. Esim. eilen piti valita velibändien Firetriben ja Von Hertzenin väliltä...

Asia on varmaan näin sen kuluttajan kannalta. Otappa huvikses kuitenkin selvää, minkä verran keskiverto bändi/esiintyjä kuittaa näistä Helsingin klubikeikoista. Tiliä sillä voi tehdä ainoastaan kourallinen artisteista ja vielä kun levymyynti tai tuotteen myynti on totaalisti flopannut, varsinkin tekijöiden osalta, aika harva musiikillaan kykenee elämään. Ymmärrän kyllä, että ilmaista keittoa ryystäessään nakkaa paskat alan tulevaisuudesta ja siitä kasvaako enää musiikintekijäsukupolvia, joilla on oikeasti mitään substanssia alallaan. Siksi tietysti myös levy - yhtiöt haluavat viedä musiikkia siihen suuntaan, jossa rytmikone pumppaa tasajakoa, joku pesee hampaitaan(scrätsää), ja yksi horisee kvasiälyllistä diibadaabaa puhuen, kun laulaa ei osaa, kertsin käy sitten joku muskaritäti luikauttamassa viraabelinä kaveripohjalta ilmatteeks. kaiken tietenkin kruunaa se, että muzakkibisneksen voitot maksimoidaan lööppikohuilla ja krääsämyynnillä. Parin vuoden välein sitten vaihdetaan uusiin alaikäisiin halpoihin ja ymmärtämättömiin riistettäviin, kun entinen luulee itsestään liikoja ja vaatii parempaa palkkaa duunistaan, paletissa tuottoja saa ainoastaan ne, jotka musiikista eivät mitään ymmärrä ja vielä vähemmän siitä välittävät.

Kohta, itseasiassa jo pian, on edessä se hetki, että itse soittimilla soittavien bändien aika on ohi, koska genreä ei pidä pystyssä ja elinvoimaisena pelkkä soitosta saatu mielihyvä, eikä niitä sen vuoksi synny uusia. Harrastelu ei myöskään tuota riittävän osaavia ja lahjakkaita bändejä/artisteja alalle, kun elääkseen on keskityttävä ihan muuhun tekemiseen ja jokaisen kuitenkin pitää elää.

Moni ehkä pitää konemusiikkia jonakin tulevaisuutena, mutta merkittävää silläkin saralla saa aikaan vain ne, joilla on jo vahva musiikillinen pohja ja osaaminen ollut hankittuna ennen koneisiin tarttumista. Tämä oikein korostui viiltävästi, kun tuossa kesän lopulla jossakin naapurustossa pidettiin tämmöinen viikonlopun kestävä konemusiikki festivaali, vissiin jo toisen kerran putkeen. Sisällyksetön konejumputus oli raskas rasti, kun sitä oli viikonloppu pakko kuulla kotonaan. Kuunnellun perusteella koko homma on hoidettavissa siten, että perjantaina joku käy näppäämässä loopin päälle ja käy sunnuntaina laittamassa vermeet kiinni, koska mitään ei koko viikonlopun aikaan musiikillisesti tapahdu, ei vaihdu rytmilajit, tempo, sävellaji, rakenne, ei tietoakaan modulaatioista tai yleensäkään musiikin lainalaisuuksista.

Tuota saa puolestani toki halukkaat vapaasti kuluttaa, itse suostun siihen vain pakotettuna, jos ei pakotietä löydy, enkä edes kidutettuna suostu sitä musiikiksi kutsumaan, paalauskone on musikaalisempaa kuunneltavaa, kun tämä ns. konemusiikki, ehkäpä se on toiminut jopa innoittajana tälle saagalle, silloin joskushan sen nimi oli industrial, kun videopelit sanoi vielä plip plop.

Maailma siis lienee muuttunut pysyvästi, mutta muusikko ei koskaan ole hallinnut tarjontaa, silti ilman muusikkoja sitä tarjontaa vaan ei enää ole, vaan eipä näytä olevan väliksikään, onhan kopiokoneet keksitty ja samaa sontaa voi pyörittää eetteriin loputtomasti vain nimiä ja kasvoja vaihtamalla ilman turhaa kuluerää säveltäjistä, sovittajista soittajista ja muista turhista kulueristä bisneksen ympärillä. Krääsä riittää, ääni on vain tapettia myynnin edistämiseksi.

 

[heavy]

Tiliä sillä voi tehdä ainoastaan kourallinen artisteista ja vielä kun levymyynti tai tuotteen myynti on totaalisti flopannut, varsinkin tekijöiden osalta, aika harva musiikillaan kykenee elämään.

Näinhän se on kaikilla muillakin elämänalueilla, jos esim. itse tekisin softaa, jota kukaan ei halua suorittaa, niin lappu pitäisi laittaa sille luukulle ja keksiä joku toinen elinkeino.

Ymmärrän kyllä, että ilmaista keittoa ryystäessään nakkaa paskat alan tulevaisuudesta ja siitä kasvaako enää musiikintekijäsukupolvia, joilla on oikeasti mitään substanssia alallaan.

No laskin tuossa nopeasti että käynyt tänä vuonna katsomassa tässä vaiheessa yli kaksikymmentä keikkaa, parit festarit ja ostanut melkein 50 cd-levyä. Plus maksanut kympin kuussa Spotifyn käytöstä. Eli sille sektorille olen kuluttanut rahaa jotain 1500-2000 euroa, niinpä en ymmärrä väitettä "ilmaisen keiton ryystämisestä" lainkaan.

 

[JypFabu]

Näinhän se on kaikilla muillakin elämänalueilla, jos esim. itse tekisin softaa, jota kukaan ei halua suorittaa, niin lappu pitäisi laittaa sille luukulle ja keksiä joku toinen elinkeino.

Mietippä asiaa näiden parin tosielämän esimerkin kautta: kahdeksan jäseninen yhtye kieltäytyi klubikeikasta, kun pyydetty 500 euron palkkio oli muka liikaa, vaikka tähän sisältyi bändin itse maksama backlinen kuljetus ja toive muutaman kympin jakamisesta palkkana. Bändi joutui kieltäytymään erään fiinimmän rock paikan keikasta, josta vielä itse kysyivät tulemaan, josta ei luvattu palkkaa, mutta ruokaakaan ei ollut muka varaa kustantaa kuin kolmelle jäsenistä, kun kustansi liikaa jne. näitä tarinoita riittäisi pilvin pimein, mutta ajatuksen saanet noistakin. Kipupiste bändeillä menee siinä nykyään, ettei sentään ruveta maksamaan, että pääsee ihmisille soittamaan. On hienoa, että käyt aktiivisti kuuntelemassa elävää musiikkia, mutta älä kuvittele, että sillä rahallasi suurestikaan niitä bändejä/artisteja tuet, muihin taskuihin ne rahat valuu. Taputan karvaisia käsiäni myös sille, että kulutat rahaasi ilmeisesti pitämääsi musiikkiin, voi kun kaltaisiasi olisi enemmän, en minäkään täällä paasaisi huolestani, mihin kaikki tämä vielä johtaakaan.

Softavertauksesi ontuu kyllä siinä mielessä, että lapun joutuu luukulle laittamaan monikin, jolla kuulijoita riittäisi, tulot vaan ei kertakaikkiaan riitä jatkamaan. perkaamista alan käytännöissä ja asenteissa riittäisi pitkälle tulevaisuuteen, jotta terve ja oikeudenmukainen tulonjako olisi todellisuutta. Toinen asia sitten on myös se musa bisneksen indoktrinaatio eli musiikkimaun muokkaus tiettyyn halpaan muottiin, sillä eihän ihminen osaa kysyä sitä, mistä mitään ei tiedä, sille softallesi kun saattaisi löytyä oikeaa käyttoä ja tilausta, jos joku siitä tietäisi ja pääsisi testaamaan, marginaalista ilman pr - budjetteja on hankala tulla tiedetyksi, siellä juutuubissakin lottovoitto osuu vain hyvin harvoille, mutta se on toisen debatin paikka.

 

[Useful Idiot]

Kipupiste bändeillä menee siinä nykyään, ettei sentään ruveta maksamaan, että pääsee ihmisille soittamaan.

Tekstisi on täyttä asiaa ja valitettavasti tuohon lainaamaani kohtaan tiedän tapauksia, jossa orkesterille on tullut huomattavaa persnettoa yhdestä soitetusta keikasta. Joskaan ei suoraan bändi maksa käteistä järjestäjälle kädestä käteen, mutta onhan nykyään levyarvostelijoitakin (ei toistaiseksi Suomessa) mihin orkesterin pitää maksaa tietty, kuitenkin vielä onneksi pieni summa arvostelijalle. Siihen toki jokainen artisti voi vaikuttaa, mihin nimensä pistää ja teoksensa lähettää, mutta "saatte ehkä nimeä" yms. loputtomalla markkinoinnilla ei sitä leipää tosiaan tietyllä, jopa isommallakin tasolla osteta.

 

[heavy]

en minäkään täällä paasaisi huolestani, mihin kaikki tämä vielä johtaakaan.

Ymmärrän ja jopa jaankin huolesi. Se ajatus mitä en ehkä osta on se että asiat olisivat jotenkin huonommin kuin ennen sen osalta kuinka vaikea on tavoittaa yleisöään ja saada toimeentulo musiikkia tekemällä.

Jos peilaan omaan nuoruuteen 80-luvulla niin rockmuusikot saavat tuotoksiaan esille aivan erinomaisesti kuin silloin. Esim. radiosta tuli Rockradion lähetys kolme kertaa viikossa, maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina kello 15-17. Tiistaisin tuli aamulla Rokkivekkari, olisiko kestänyt kokonaisen tunnin ja torstai-iltaisin Kovan päivän ilta, se taisi kestää sen tunnin tai kaksi. Ja bonuksena viikonloppuna Nuorten sävellahja. Eli popmusiikkia oli mahdollisuus kuulla noin kymmenen tuntia viikossa ja näistä piti sitten itselle kasata musiikkia nauhoittamalla hyviä biisejä c-kaseteille, ja löytää uusia suosikkeja... No, toki musiikkilehdet auttoivat silloin tosi paljon löytämään kiinnostavaa musiikkia.

Eli tarjoaahan nämä internetin mahdollistamat YouTubet ja Spotifyt aivan uskomattoman pohjan artisteille saada itseään esille verrattuna mitä maailma oli 20-40 vuotta sitten. Ja samoin artistien menestymismahdollisuudet ovat aivan erilaiset vaikka toki kilpailu on myös hirveän paljon kovempaa.

 

[JypFabu]

Jos peilaan omaan nuoruuteen 80-luvulla niin rockmuusikot saavat tuotoksiaan esille aivan erinomaisesti kuin silloin.

No, mulla on tuonkin parissa enempi vähempi vierähtänyt viisi vuosikymmentä. 60 - lukua en tähän laske, koska silloin vasta vakavammin aloittelin, vaikka tien päällä ei oltukaan. Silloin ei tosiaankaan ollut näitä väyliä tuotoksiensa julkituonnille, mutta maailma muusikolle oli isosti parempi. kesällä tanssilava löytyi joka niemestä ja notkosta ja muistan, kuinka kevätvirreltä mentiin suoraan kleinbussiin ja kiertämään ja keikkaa riitti niin paljon kuin jaksoi tehdä. Ala oli toki varsinaista merirosvobisnestä, mutta keikoista sai liksan, vaikkei se kummempi ollutkaan. Talvisin sitten konventti perinne toi työtä ja keikkoja bändeille, joten ehkäpä entisajan musadikkarit koki ja näki uutta musiikkia vitusti paremmin, kun kämäset juutuubi videot surkealla äänentoistolla, festarit kierrättää samaa tuubia ja silti niilläkin soittavilla on vähemmän keikkaa, kun meillä sillon ennen ja soittajan kannalta, keikkapäivä on juhlapäivä. Tätäkään juutuubin tosiasiaa ei juuri kuule keskusteluissa edes havaittavan, mikä on mielestäni ihme, jos nyt musiikkiin on vihkiytynyt. Se on totta, ettei sen ajan rokkibändillä ollut juuri toiveita levytyssopimuksesta, ellei sattunut olemaan stadista tai tampereelta, eikä helposti silloinkaan, alaa kun hallitsivat iskelmää ymmärtävät tangomaahiset ja rock eli nuorisomusiikki oli niille joku ohimenevä mielenhäiriö, mutta keikoilla soitettiin jo 70 - luvulla omaa matskua, eikä se ollut sen ajan yleisölle mitenkään hankalaa. No pohjanmaata ei muistele lämmöllä, aina siellä oli helapäät lavan reunalla pystyssä ja suvun vanhin tuli bäkkärille ilmoittamaan, että meidän Raineri laulaa sitten hopeisen kuun ja metsäkukat. No, kokemuksia on vaikka minkälaisia, toiset hyvä, toiset huonoja, moni unohtumattomia.

Tuo vertailu entisaikoihin tietysti ontuu niiltä osin, että vaikka sellaista mahdollisuutta äänittämiseen ei sen ajan bändeillä ollut, niin toisaalta roipetta piti kasata paljon enemmän kun nykyään ja siihen upottaa rahaa. Siinä missä nykyään bändi liikkuu pelkän back linen kanssa, piti olla myös omat laulukamat ja sen ajan liksoihin se oli niin iso satsaus, että kimpassa ne oli hommattava, niiden omien soittimien ja vahvistimien lisäksi, mutta kun keikkaa oli, niistä sai omansa pois ja vähän ekstraakin ajan kanssa. Itse myös rakennettiin kaikki mahdollinen laulukaapeista kuljetuskeisseihin, kun rahaa ei kaikkeen riittänyt. Siinä, missä nykyään haasteet on studiotekniikoissa ihan nyrkkipajatasollakin, silloin ennen mentiin mitä eriskummallisimmassa tiloissa laulukamoilla ilman monitoreja, joten mikkitekniikoista lähtien piti oppia kaikki vippaskonstit, kun marshallit huuti persuuksiin kympillä joka tapauksessa. Vasta kahdeksankymmenluvulla pa: t yleistyivät niin, että niitä oli keikkapaikoissa valmiina ja sai jonkunlaisen monitoroinninkin elämää helpottamaan.

Voisin omana mielipiteenä sanoa, että live musaa kuuli silloin niin paljon, ettei radiosta oikeastaan kaivannutkaan kuin niitä uusia juttuja maailmalta, 60 - luvullahan se oli joka toinen viikko lista ja joka toinen viikko kaleidoskooppi, jossa kuuli jotain muuta, kuin niitä metsien miehiä ja Kauko Käyhkön ahti suo antejaan, vaikka nykyään arvostankin, mutta kaikkihan me silloin kuunneltiin radio luxemburgia ja muita merirosvoradioita, jotta perässä pysyttiin siinä, mitä maailmalla meni ja kaikki liikenevä meni sitten levykauppoihin. Mulla tietenkin on vissiin semmonen pioneerin perspektiivi asiaan, mutta vanhemmiten aina merkittävämmäksi on tullut osaamisen ja kokemuksen siirtäminen eteenpäin ja huoli siitä, että pärjäävät, sillä mustalaisen polku ei ole niitä helpoimpia tai hohdokkaampia. Silti ne kiksit lavalla on vaan se juttu koko soittamisessa ja syy jaksaa, studiossa nykertäminen menee siinä sivussa, mutta ei pärjää tässä ja nyt hetkelle, sen verran sitä pelimanne henkeä sitten vissiin on.

 

[Prof. Puck]

Hienoa taustoitusta monelta kirjoittajalta. Minä lopettelin soittamisen/keikkailun kymmenisen vuotta sitten, ilmeisen hyvään aikaan. No, ei se mulle koskaan muuta ollutkaan kuin rakas harrastus ja ne kiksit, niin lavalla kuin keikan jälkeenkin olivat tietenkin se homman suola. Siihen aikaan soittamalla tienasi tällainen harrastelija-bändi siten, että kaikki mitä sai myös meni, mutta eipä tarvinnut itse ainakaan rahoittaa soittamista ja pääsi näkemään/tapaamaan mielenkiintoisia paikkoja ja ihmisiä. Onhan noita soittimia ja muita härpäkkeitä tietenkin jäänyt "palkkioksi" nurkkaan lojumaan joidenkin tonnien edestä, jos ne myydä pois haluaisi. Ei vaan pysty, sillä sitten lähtisi viimeisetkin rippeet "muusikon" statuksesta, heh

Asiasta kun en mitään ymmärrä, niin voisiko vielä joku valaista, miten Youtube tai Spotify voi tehdä noin massiivisesti persnettoa? Tämä tuli mulle isona yllätyksenä! En ollut selvästikään hahmottanut, että heidän kulurakenne on noin raskas? Kun ottaa huomioon, kuinka pieni murto-osa (mainos)tuloista kotiutuu artisteille tai sisällöntuottajille, niin tuntuu kummalliselta? Ei kai se alustan ylläpitäminen ja kehittäminen noin paljoa voi maksaa, tai ilmeisesti voi?

Taitaa nykyään päästä parhaiten (ei isoa nimeä omaavista artisteita) tuloihin kiinni sellaiset hyvät kapakkalaulajat, jotka jaksavat kiertää mies ja kitara tyyliin juottoloissa ja saavat siitä 100/150 euroa illalta plus ruoat ja juomat. Suomen ongelma on tietenkin tässä sama kuin muussakin busineksen teossa... pienet kotimarkkinat ja pitkät etäisyydet. Em. kaikkapalkkioita kun alkaa jakamaan edes neljän (puhumattakaan useammasta) kanssa, niin eihän tuossa taloudellisesti ole enää mitään järkeä.

 

[heavy]

Ei kai se alustan ylläpitäminen ja kehittäminen noin paljoa voi maksaa, tai ilmeisesti voi?

Kyllähän ohjelmistokehitys, serverikapasiteetti ja tietoliikenne varmasti maksavat isoja summia, mutta kyllä ne rahat katoavat edelleen sinne levy-yhtiöiden taskuihin. Aivan kuin levymyyntiin perustuneessa businessmallissakin.

 

[Peltinen]

Siihen toki jokainen artisti voi vaikuttaa, mihin nimensä pistää ja teoksensa lähettää, mutta "saatte ehkä nimeä" yms. loputtomalla markkinoinnilla ei sitä leipää tosiaan tietyllä, jopa isommallakin tasolla osteta.

Olin tuossa kymmenkunta vuotta sitten esikoislevyn levyjulkkarikeikalla. Siihen aikaan oli vielä erikseen singlelista ja "latauslista" ja bändi oli jälkimmäisen listan listaykkösenä juuri samaan aikaan. Kysäisin keikan jälkeen, paljonko latasitte itse ja kuulemma siihen meni "melkoinen summa" eikä vastaus kuulostanut lainkaan sarkastiselta huumorilta. Toista levyä ei sitten ole koskaan kuulunut.

 

[Blackened]

Asiasta kun en mitään ymmärrä, niin voisiko vielä joku valaista, miten Youtube tai Spotify voi tehdä noin massiivisesti persnettoa? Tämä tuli mulle isona yllätyksenä! En ollut selvästikään hahmottanut, että heidän kulurakenne on noin raskas? Kun ottaa huomioon, kuinka pieni murto-osa (mainos)tuloista kotiutuu artisteille tai sisällöntuottajille, niin tuntuu kummalliselta? Ei kai se alustan ylläpitäminen ja kehittäminen noin paljoa voi maksaa, tai ilmeisesti voi?

Mistä nuo YouTuben tappioluvut on peräisin? Käsittääkseni Google ei julkaise niitä ollenkaan. En tiedä miten tuollaisten tytäryhtiöiden tulosta pitäisi muutenkaan arvioida. Niihin voi liittyä paljon verosuunnittelua, konserniavustuksia jne. Se mihin YouTubella varmasti menee rahaa on esimerkiksi tietoliikennekapasiteetti, serverit yms. Sellaisen palvelun ylläpito vaatii melkoisen järeän IT-infrastruktuurin. Ja vaikka varmasti YouTube käyttää jonkin verran emoyhtiönsä serveri- ja tietoliikennekapasiteettia niin se ei välttämättä ole ilmaista siltikään.

 

[Ollakseni]

Mistä nuo YouTuben tappioluvut on peräisin? Käsittääkseni Google ei julkaise niitä ollenkaan. En tiedä miten tuollaisten tytäryhtiöiden tulosta pitäisi muutenkaan arvioida. Niihin voi liittyä paljon verosuunnittelua, konserniavustuksia jne. Se mihin YouTubella varmasti menee rahaa on esimerkiksi tietoliikennekapasiteetti, serverit yms. Sellaisen palvelun ylläpito vaatii melkoisen järeän IT-infrastruktuurin. Ja vaikka varmasti YouTube käyttää jonkin verran emoyhtiönsä serveri- ja tietoliikennekapasiteettia niin se ei välttämättä ole ilmaista siltikään.

Guessing game: How much money is YouTube losing? - ABC News

Tuossa käydään läpi ongelmia. Google myöntää ettei profittia tule, mutta ei sano kuinka paljon tappiota tulee. Muutamia satoja miljoonia ilmeisesti vuodessa.