Onko mestari aina paras joukkue/seura?

[larzzon]

Tuuria on vaikea mitata. Jos tuuria ei olisi, voittaisiko NHLn paras joukkue huonoimman sata kertaa sadasta? Todennäköisesti ei. Huonoin voisi voittaa jokusen kerran ihan vain että suurimmalle osalle joukkuetta sattuu hyvä 60 minuuttinen ja vastustajalle ehkä sitten vähän huonompi. Sekin on silti satunnaisuutta. Ei yksi 60 minuutin pätkä muuta joukkueiden voimasuhteita, on tulos mitä hyvänsä. Parempi joukkue on parempi, vaikka se häviää jonkun pelin sadasta. Itse asiassa on parempi, vaikka häviäisi 49 peliä sadasta, ero on vain todella pieni.

Vaikka ei haluaisi puhua tuurista, niin jääkiekossa satunnaisuudella on suuri rooli: Tilanteita on verrattain vähän ja niistä tehdään heikolla prosentilla maaleja. Ottelussa ehkä 60 maalille saakka päätynyttä laukausta, 15-20 maalipaikkaa, joista noin kolmanneksesta maali. Jos vertaa koripalloon, jossa otetaan noin 100 heittoa pelissä ja tehdään puolista kori, niin koripallo-ottelussa yksinkertaisesti mitataan joukkueiden paremmuutta suuremmalla ja laadukkaammalla otoksella. Muistin varasta, Michael Lopez, joka on sattuman osuutta urheilussa tutkinut, twiittasi joskus, että NHL:n pudotuspelisarjan pitäisi olla paras noin 50:stä, että sattuman osuus olisi yhtä pieni kuin koripallon paras 7 sarjassa.

Perstuntumalta voisi sanoa, että jos NHLn huonoin ja paras joukkue kohtaisivat paras seitsemästä sarjassa, huonoimman saumat olisivat kymmenen pinnan luokkaa ja se mahdollisuus muodostuu kokonaan jääkiekon satunnaisuudesta. Liigan paras joukkue ei ole huonompi kuin huonoin, vaikka on noin kymmenen prosentin mahdollisuus pelata paras seitsemästä sarja, jonka huonoin joukkue voittaa. Edellisen perusteella voisi hiharavistella, että pudotuspelisarjassa sattuman osuus on noin 20 pinnaa, 80 pinnaa mittaa joukkueiden välistä paremmuutta.

Liigan paras joukkue ei tietenkään kohtaa pudotuspelisarjassa liigan huonointa, vaan korkeintaan keskinkertaisia joukkueita. Mielenkiintoisin tilanne onkin, jos NHLn paras joukkue kohtaa NHLn toiseksi parhaan joukkueen. Sanotaan nyt vaikka, että sadasta ottelusta paras voittaisi 52 ja toiseksi paras 48. Mikä on sattuman osuus tällöin paras seitsemästä sarjassa?

Täysin ratkaiseva, ja tämä on NHL:n kannalta oleellista. Liiga on tasainen, koska se pyritään pitämään tasaisena erinäisten sääntöjen avulla. Sattuman osuus on lajissa suuri. Pudotuspelisarja kahden joukkueen välillä, joiden tasoero on pieni, voi kääntyä lajille ominaisen satunnaisuuden vuoksi helposti heikommalle joukkueelle. Voi kääntyä, vaikka tasoero olisi huomattavakin, tai täysin äärimmäinen.

 

[Kyle]

Hyvää pohdintaa yläpuolella.

Perstuntumalta voisi sanoa, että jos NHLn huonoin ja paras joukkue kohtaisivat paras seitsemästä sarjassa, huonoimman saumat olisivat kymmenen pinnan luokkaa ja se mahdollisuus muodostuu kokonaan jääkiekon satunnaisuudesta. Liigan paras joukkue ei ole huonompi kuin huonoin, vaikka on noin kymmenen prosentin mahdollisuus pelata paras seitsemästä sarja, jonka huonoin joukkue voittaa. Edellisen perusteella voisi hiharavistella, että pudotuspelisarjassa sattuman osuus on noin 20 pinnaa, 80 pinnaa mittaa joukkueiden välistä paremmuutta.

Prosenttiosuudet on aina vaikea arvioida, varsinkin kun ottaa mukaan tuurin tuoman osuuden. Pudotuspelisarjassa kuitenkin yksi oleellinen asia mikä mielestäni nostaa ns. huonon joukkueen voittomahdollisuuksia hyvää joukkuetta vastaan on tämä näiden joukkueiden välinen ennakkoasetelma. Ei huono joukkue voi pelata omilla vahvuuksillaan, jos tiedetään että sekään ei riitä.

Jos kuvitellaan että sarjan paras joukkue pelaisi huonointa joukkuetta vastaan, niin kun ottaa huomioon materiaalin, pelitavan, rutiinin yms. seikat huomioon, niin lähtökohta voi hyvinkin olla tilastojen valossa 90-10 parhaalle joukkueelle. Huonon joukkueen etu tälläiseen otteluun tai pudotuspelisarjaan on se, että heillä on tiedossa tämä (toki myös parhaalla joukkueella). Jokaisella joukkueella NHL:ssa on karkeasti sanottuna armejian verran scouttaajia, valmentajia, videovalmentajia, asiantuntijoita, tilastodataa jne. ja tätä ei pidä ohittaa villaisella, kun katsotaan vain niitä joukkueita kentällä ja vertaillaan joukkueiden kauden aikaisempia suorituksia.

Jos huonoin ja paras joukkue pelaisi sillä omalla rutiinilla mitä ovat tahkoneet 82 ottelun runkosarjassa niin tuo (oletettu) 90-10 sääntö voi hyvinkin päteä, jolloin huonon joukkueen menestysmahdollisuudet lepäävät paljon tuurissa. Todellisuudessa kuitenkin huono joukkue pyrkii iskemään, vahvemmin sinne paremman joukkueen vahvuuksiin kuin päinvastoin. Jos parempi joukkue lähtee pelaamaan huonomman joukkueen vahvuuksia pois oman pelin kustannuksella, niin sen materiaali- ja pelillinen etu kärsivät suhteessa enemmän.
Mielestäni tämä pitää ottaa huomioon samalla tavalalla kuin tuurin osuus, kun lähdetään pohtimaan miksi altavastaajat aika usein lopulta voittavat sen runkosarjan voittajan.

Aina riski tuoda tälläisessä keskustelussa käytännön esimerkkejä esiin, ettei mene fanipoikien juupas - eipäs väittelyksi, mutta kyllähän Edmonton Oilers tarjoaa tähänkin herkullisen esimerkin. Ei liene kenellekkään epäselvyyttä, että jos Oilers tulee pudostuspeleissä vastaan niin vastustajan ensimmäiset mietteet kohdistuvat siihen kuinka pimennetään McDavid % Draisaitl ja jos tämä kaksikko saadaan pimennettyä, niin Oilersilta lähtee useaa joukkuetta vastaan materiaalietu.

Edellisellä sivulla nostettu esiin Islandersin ja Trotzin pudotuspeli menestys perustuu varmasti osin juuri tähän, että pystyvät mukauttamaan pelitaktiikkansa vastustajan mukaan, ei pelkästään siihen että heidän pelintaso nousisi pudotuspeleissä.

Onhan kaiken maailman tilastodataa, jossa todennäköisesti voitat jos hallitset kiekkoa. Kuitenkin rinnalle on tullut paljon monipuolisemmin dataa, jossa vertaillaan maalipaikkaolettamaa, joka ei välttämättä suoraa verrannollinen kiekonhallinnalle. Annetaan vastustajan hallita kiekkoa, kunhan ei päästä parhaalle maalintekosektorille. JNE JNE.

Edit: Monesti tuuria suurempi syy miksi hyvä tai paras joukkue häviää altavastaajalle, on juuri se että he eivät osaa/halua muuttaa omaa pelitapaansa vaikka kotikatsomoon asti näkisi, että vastustaja pystyy pelaamaan sen pois. Tämähän näkyy katsomoon juuri siten, että se näyttää monesti kuin joukkue pelaisi juuri silloin kauden huonointa peliään.

 

[Pepper Jack]

Minusta taas kuulostaa, että sekoitat prosessin ja lopputuloksen. Ja lisäksi annat sattumalle liian ison roolin ja sitä kautta, tahallaan tai tahattomasti, väheksyt sitä joka "voitti väärin".

Seurajohto, valmennus ja pelaajat voivat noudattaa pitkää prosessia joka luo edellytyksiä pärjätä. Mutta yhdellä kaudella, yhdessä playoffsarjassa tai varsinkin yhdessä ottelussa on silti kosolti tekijöitä joita heidän on hyvin vaikea ennakoida, laskea tai manageerata. Ja niillä on valtaisa vaikutus joukkueiden suoritukseen huippu-urheilussa jossa liikutaan aika pienissä marginaaleissa. Silti kyseessä ei ole sattuma. Pieniä prosesseja nekin ovat kaikki - jopa yksittäinen kaksinkamppailu kaukalossa - vaikeammin vain hahmotettavia.

Tuo väärin voittaminen tulee vain ja ainoastaan sinulta. Itse näen sattuman olevan osa pelin henkeä ja tuovan mielenkiintoa ja jopa mielekkyyttä. Voi olla että yliarvioin sattuman roolia, mutta on myös mahdollista että aliarvioin sitä. Sinä ainakin tunnut niin tekevän jälkimmäisen kappaleesi perusteella. Niin sitä aliarvioi valtaosa ihmisistä ihan jokaisella elämän osa-alueella. Minä uskon sattuman eli satunnaisuuden olevan osa todellisuutta, enkä ryhdy sitä kieltämään vain jotta joku kokisi minut paremmaksi häviäjäksi. En kuitenkaan jaksa tästä ruveta sen kummemmin vääntämään, mutta linkkaan tähän iltalehden alunperin urheilulehdessä julkaistun aiheeseen liittyvän artikkelin. Kannattaa lukea,vaikka et sisällön kanssa samaa mieltä olisikaan. Siinä sivutaan myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Näihin toki liittyy filosofisia näkemyseroja, kuten linkin takanakin mainitaan.

Sattumalla on urheilussa suurempi rooli kuin luullaan – näin se vaikutti pikkuleijonien MM-kullan voittamiseen

Linkkaan vielä ketjuun tappara.co puolelle, missä heräsi lyhyt keskustelu aiheesta juuri nyt linkkaamani artikkelin pohjalta. Nimimerkin ljpp lainaus Nassem Talebin kirjasta on ainakin minusta ajatuksia herättävä.

Jos jotain kiinnostaa, tällä palstalla on käyty enemmän keskustelua aiheesta ketjussa “Jääkiekko ja Sattuma”.

 

[Adonis]

Tällä kaudella ainakin on. Ja oli sitä myös 2011.

 

[aceman81]

Voidaan tosiaan kattella vähän pidempääkin aikaväliä, mennyttä ja tulevaa mihin seura/organisaatio asettuu. Ei tartte olla Pihtiputaan mummon keuhkotautinen kissa nähdäkseen, että Tampa on ollut hyvässä vedossa, nousi kannu tai ei. Samaten Vegas, Avs, 'Canes, Leafs. Toki viimesellä kolmella isot playoff-näytöt vielä antamatta ja ehkä Toronton kohdalla voi asetella kysymysmerkkejä.

En lähtis väheksymään runkosarjamenestystä, vaikka helposti se voi kääntyä taakaksi mikäli exit tulee jatkuvasti 1-2 kierroksilla. Mutta kun katsoo kuinka pienet marginaalit NHL:n pudotuspeleissä lopulta on niin seuran 'heittämällä pudotuspeleihin' on jonkin tason hyve.

Tästäkin huolimatta, laji on jääkiekko eikä jalkapallo. Tässä lajissa mestarit ja voittajat seulotaan pudotuspelisarjojen kautta. Se seura joka on rimaa hipoen päässyt jatkopeleihin saa aina tilaisuuden kirkastaa kautta kun pitkä runkosarja resetoidaan ja menettää merkityksensä. Kai tämä on laskettava lajin suolaksi. Opportunismissa on huono kaiku, eikä ehkä sovellu tähän, mutta siellä se kannu kiiltää horisontissa kun pleijarit alkaa, oli runkosarjaranking sitten 1. tai 16.

Montrealin suoritusta voi sitten arvioida tulevina vuosina mikäli seura ottaa steppejä haastajaksi tai jopa contenderiksi. Että oliko tämä lähtölaukaus uudelle tulemiselle.