Ei ole kaikkien aikojen surkein. Esimerkiksi Rauno Korpi ja Alpo Suhonen epäonnistuivat tuloksellisesti pahemmin. Korven aikanaRuotsi teki ne klassiset kaksi maalia viimeisellä minuutilla 1986, tasoittaen pelin. Siinä oli se ensimmäinen mitali todella lähellä, mutta ei riittänyt valmennuksellinen taito estämään housuunpaskomista eikä tekemään taktisesti yhtään mitään Ruotsin ensimmäisen kavennusmaalin kohdalla. Marjamäen aikana pelaajat eivät myöskään ryyppää MM-kisoissa eivätkä ole krapulassa ratkaisupeleissä kuten huhujen mukaan tuossa Ruotsi-pelissä osa pelaajista oli.
Suhosen aikaan ei myöskään tullut minkäänlaista edistystä aikaisempaan.
2000-luvun huonoin päävalmentaja on tietysti se valmentaja, joka katkaisi Suomen päävalmentajien vuodesta 1988 jatkuneen mitaliputken eli Raimo Summanen, jonka ainoat MM-kisat päättyivät hyvästä pelaajamateriaalista huolimatta surkeasti puolivälieriin ja kuudenteen sijaan. Summanen sai World Cupin aikaan joukkueessa aikaiseksi lähinnä sekasortoa ja sai yhden Suomen runkopuolustajan lopettamaan maajoukkueuransa, jonka jälkeen Summanen sai sitten ansaitusti kenkää, ainoana 2000-luvun päävalmentajista. Summasesta huolimatta Suomi ylsi World Cupissa finaaliin pelaamalla yhden huippupelin Yhdysvaltoja vastaan, mutta mitään "hopeamitaliahan" tuosta ei tietysti jaettu koska World Cupissa vain mestari voittaa, muut sijat ovat häviösijoja.
Marjamäki tulee 2000-luvun huonoimpien päävalmentajien listalla hyvänä kakkosena Summasen jälkeen, ollen toinen päävalmentaja jonka kaudella ei mitaleita tullut. Marjamäki olisi voinut olla muuten huonoinkin kehnon olympiaturnauksen takia, mutta tämän vuoden kisojen raikkaampi ja nopeatempoisempi pelityylin uudistus antaa sen verran säälipisteitä, että hän ei huonoimman asemaa saa.
2000-luvun parhaat suomalaiset Leijonien päävalmentajat ovat tuloksellisesti Jukka Jalonen, Erkka Westerlund ja Hannu Aravirta.