Onko lapseton nainen itsekäs?

[Ted Raikas]

Loppujen lopuksi meistä ei tänne jää muuta kuin lapsemme ja tomukasa.

Mitä nyt monet ihmiset jättävät taakseen musiikkia, maalauksia, piirroksia, kirjoja, runoutta, elokuvia, yhteiskunnallisia saavutuksia jne. mistä heidät muistetaan.

Perintöä voi jättää jälkeensä monella tavalla. Ne ketkä haluaa jättää jälkensä ipanoiden muodossa, niin olkoon niin. Itse ainakin mieluiten jotenkin muuten.

 

[julle-jr]

Sanon vaan, että siinä vaiheessa kun alkaa ymmärtää elämän rajallisuuden, tietoinen lapsettomuus voi alkaa kaduttamaan. Valitettavasti elämän rajallisuuden ymmärtäminen tyypillisesti ajoittuu ikään, jolloinka lapsien saaminen voi alkaa olla iän puolesta hankalampaa.

Kyllä kai sen nyt viimeistään peruskoulun biologiantunneilla oppii, että ihmiset eivät elä ikuisesti.

 

[kiljander]

Kyllä kai sen nyt viimeistään peruskoulun biologiantunneilla oppii, että ihmiset eivät elä ikuisesti.

Tässä on nyt kyse hieman syvällisemmästä asiasta, mutta hienoa jos itse olet sen jo peruskoulussa sisäistänyt.

 

[kiljander]

Mitä nyt monet ihmiset jättävät taakseen musiikkia, maalauksia, piirroksia, kirjoja, runoutta, elokuvia, yhteiskunnallisia saavutuksia jne. mistä heidät muistetaan.

Perintöä voi jättää jälkeensä monella tavalla. Ne ketkä haluaa jättää jälkensä ipanoiden muodossa, niin olkoon niin. Itse ainakin mieluiten jotenkin muuten.

Onnea taiteelliselle urallesi. Joo, tottakai maallista perintöä voi jättää muutenkin kuin lisääntymällä.

 

[-OO-]

Perintöä voi jättää jälkeensä monella tavalla. Ne ketkä haluaa jättää jälkensä ipanoiden muodossa, niin olkoon niin. Itse ainakin mieluiten jotenkin muuten.

Enkä kyllä tiedä sitäkään että mikä tarve ihmisillä on yleensäkään jättää jotain perintöä. Ainakaan minä en katso tätä omaa päivittäistä rimpuilua täällä mitenkään niin merkitykselliseksi että siitä tarvitsisi minkäänlaista perintöä jäädä maailmalle. Eikä minulla toisaalta ole mitään painettakaan sen suhteen että elämäni pitäisi olla niin merkityksellistä että siitä olisi hyvä jäädä perintöä. Pääasia että minulla on hauskaa sen lyhyen hetken kun täällä rimpuilen.

 

[Ted Raikas]

Enkä kyllä tiedä sitäkään että mikä tarve ihmisillä on yleensäkään jättää jotain perintöä.

Ei tokikaan ole välttämättä mitään tarvetta. "Perinnön jättäminen" ei ole aina automaattisesti mikään hyvä asia tai sellainen johon ei olisi liittynyt paljon kärsimystä ja ikäviä käänteitä. Moni on esimerkiksi kunnianhimojensa takia laiminlyönyt pahasti läheisiään.

Lähinnä vaan peilasin kun oli puhetta, että jälkeläinen on ainoa mitä meistä jää jäljelle. Se ei ole totta. Itseasiassa kulttuurin ja toki tieteenkin mahtimiehet ja naiset ovat jättäneet jälkeensä paljon pysyvämpiä luomuksia kuin lastenteolla saa aikaan. Toki tuollaiset henkilöt on pieni promille yhteiskunnassa.

En tiedä jätänkö itsekään mitään suurempaa muistoa itsestäni jälkeeni ja jos en jätä niin sitten en. Jos kuitenkin jätän, niin toivon, että se on jotain sellaista mistä voin olla itsekin tyytyväinen ja kokea, että se tarjoaa jollekin tai joillekin elämyksiä sitten kun olen poissa.

Mutta ei se ihmisen hyvyys tai paremmuus ole tuostakaan kaikesta kiinni. Antoisan ja rikkaan elämän voi elää muutenkin ja lähimmäisiään rakastaen.

 

[Midnight Rambler]

Enkä kyllä tiedä sitäkään että mikä tarve ihmisillä on yleensäkään jättää jotain perintöä.

Veikkaan taustalla olevan kuolemanpelko. Esimerkiksi oma perhetuttu oli vakaumuksellisesti lapseton reilusti yli 40-vuotiaaksi, kunnes sai vakavan sairaskohtauksen. Tästä toivuttuaan hän sitten alkoi lähes pakkomielteisesti etsiä kumppania, joka synnyttäisi hänelle lapsen(Ja näin lopulta kävikin). Tietenkään liikaa ei voi yleistää, mutta luulen joillakin syyksi jälkikasvun hankkimiseen olevan juuri se, että ajatus omasta katoavaisuudesta on liian sietämätön.

Itsekin olen ollut ns. hengenlähtö lähellä tilanteessa, mutta eipä se saanut mua ajattelemaan lapsien hommaamista.

 

[Reverent]

Lähtökohtaisesti kysymys on aika huono. En ees tajua kysymystä, miksi lapsettoman naisen pitäis olla itsekäs, huoh? Vaikka tämä länsimainen demokratia ei olekaan se paras vaihtoehto, mutta silti jokaisen lainkuuliaisen kansalaisen oma valinta pitäisi olla se, mitä itse haluaa. Ja tämän pitäisi olla täysin selvä asia. Ymmärrän täysin niitä vittuuntuneita nuoria pareja, jotka eivät halua ensimmäistäkään pikku mussukkaa tähän maailmaan ja silti joku vitun viisas tulee kertomaan, että nyt pitäis niitä lapsia hankkia.

Kyllä se pitäisi olls jokaisen naisen tai pariskunnan oma tai sitten yhteinen valinta, jos tänne lisää lapsia haluaa. En vaan tajua sitä, miksi lasten tekeminen pitäisi olla jonkinlainen velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan, jollei siltä vaan tunnu?

 

[cottonmouth]

Lähtökohtaisesti kysymys on aika huono. En ees tajua kysymystä, miksi lapsettoman naisen pitäis olla itsekäs, huoh?

Omiin silmiinkin tämä koko kysymyksen asettelu on todella outo. Ei oikein aukene mikä todella tekee lapsettomasta (naisesta) itsekkään? Jos siis kategorisoidaan suurta joukkoa hyvin erilaisia ihmisiä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa.

Samaan aikaan tunnen useita naisia, jotka ovat hankkineet/hankkimassa lapsia, koska he haluavat sellaisen. Piste. Kysymykset sinkoilevat lähinnä asteikolla mistä löytää oikea mies hoitamaan homman (jatkosta ei niin väliä), miten suostutella nykyinen ukko ja harkitsipa eräs työtoverikin ihan vakavissaan keinohedelmöitystä, koska on pakko saada jälkikasvua. Sinällään en ole lapsien tekoa vastaan ollenkaan, päinvastoin, mutta ei se aina kovin epäitsekkäältä touhulta vaikuta.

Kukin tavallaan.

 

[AnaMasa]

Useimmat täällä ovatkin samaa mieltä mitä minä, mutta näpytellään silti eri sanamuodoilla samaa.

Onhan tuo otsikon kysymys vähän nurinkurinen suhteutettuna vallitsevaan todellisuuteen, jossa itsekkyyttä voi nähdä lähinnä niissä tilanteissa joissa nainen järjestää itselleen lapsen tavalla tai toisella olosuhteista huolimatta. Olosuhteilla tarkoitan lievimmillään sitä, että itsekäs nainen ei halua ajatella pystyykö hän itse huolehtimaan (sisältäen rahoittamisen) lapsen tai onko lapselle tarjolla myös isä. Pahimmillaan itsekkyys ilmenee ehkäisystä valehtelemisena tai jopa satunnaisen jumppakaverin vastakäytetyn kortsun roskiksesta kaivamisena. Näin päin itsekkäitä naisia voisin nimetä varmaan kymmeniä.

Vaikka olen varmasti jonkun mittarilla nationalisti ja toivon totisesti ilolla lisää pellavapäitä Suomeen, niin en millään saa lapsettomuuden valinneesta naisesta itsekästä.

Kun vielä lisää kakun päälle sen faktan, että äiti-lapsi pari on tässä yhteiskunnassa se kaikkein hyväksytyin yhdistelmä, jota tuetaan joka paikassa enemmän kuin mitään muuta niin taloudellisesti kuin henkisestikin teemalla "naiset ja lapset ensin", niin vaikea tuossakaan viidakossa on nähdä lapsetonta naista itsekkäänä.

 

[Reverent]

jopa satunnaisen jumppakaverin vastakäytetyn kortsun roskiksesta kaivamisena.

Häh?? Tän on pakko olla joku urbaanilegenda vai ajanko nyt pahasti johonkin miiinaan?

 

[waitsneik]

Minä aikakin voin yhdistää otsikon asiat. Ei kaikki, mutta suurimmilta osin tuntemani yli kolmekymppiset naiset ovat hyvin itsekkäitä. Porukassakin pitää tanssia heidän pillin mukaan, ja heidän menemiset ovat ne joiden mukaan muut hyppii. Arki ja vapaa-aika onkin järjestetty kaikella vaivalla niin, että siihen ei lasta voi tuoda sotkemaan kuvioita. On aina pidettävä kiinni siitä, miten parhaiten voi tyydyttää omat tarpeet.

 

[Vanha Len]

Vastaus otsikkoon: lapseton nainen ei ole itsekäs.

Perustelu: jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

 

[Hanhi]

Kääntäisin tän toisinpäin; itsekästä on hankkiutua raskaaksi, tietäen että aikoo kasvattaa lapsen yksin. Pahimmassa tapauksessa jättää tiedottamisen lapsen isälle tai pistää muuten vain kokonaan paitsioon. Ja näitä tapauksiahan on.

 

[Tykki]

Lapseton nainen on todennäköisesti itsekäs, kuten on myös äidiksi hankkiutunut. Toisin sanoen, lasten hankkimiseen liittyy itsekkäitä piirteitä kuten myös päätökseen olla hankkimatta. Toinen haluaa kenties itsekkäästi keskittyä omaan napaansa ja toinen taas haluaa kenties itsekkäästi toteuttaa äidinvaistoaan lapselta kysymättä.

Yleisesti ottaen, suurin osa mistä tahansa valinnasta tehdään itsekkäistä näkökulmista. Sopiva määrä itsekkyyttä on sitä paitsi mielestäni terve piirre.