Korkeanpaikan kammo:
Korkeita paikkoja kokee (onneksi) harvoin arkielämässä ja kammotukset onkin tullut koettua pääasiassa huvipuistoissa nuorempana. Esimerkkinä annettakoon vaikka jokunen kesä takaperin käyty reissu kavereiden kanssa Power Park-huvipuistossa Härmässä. Siellä oli laite, Booster vai mikä lie, aivan helvetin korkea pytinki. Tuntui, että laatta lentää pelkästä katsomisesta sinne ylös. Hyh hyh. Sitten näissä vapaapudotuksissa ynnä muissa on tullut joku kerta käytyä nuorempana ja rehellisesti sanottuna siellä korkealla odotellessa tuntuu, että paska tulee housuun.
Toisaalta sitten korkeat rakennelmat kiehtovat muuten aivan älyttömästi. Ehkäpä juuri tuon pelkäämisen takia ne myös samalla kiehtovat mielettömästi? Thaimaan reissulla vuosi takaperin tuli vierailtua ensimmäistä kertaa elämässä pilvenpiirtäjässä, Baiyoke Tower II:ssa, ja oli kyllä siisti kokemus. Vaikka reippaan 300 metrin korkeudella näköala-tasanteella pelkät metallikaiteet erotti tippumisesta, ei pelottanut juuri ollenkaan. Ehkäpä joku päivä olisi varaa lähtä vierailemaan Dubaissa ja päästä käymään maailman korkeimmassa rakennuksessa Burj Khalifassa.
Esiintymiskammo:
Tämä on tullut kouluissa todistettua moneen otteeseen, kun on pitänyt luokan eteen mennä puhumaan. Kädet tärrää ja hikoaa, ääni värisee ja kaikkea mahdollista. Aivan hirveitä kokemuksia kerrassaan.
Ahtaan paikan kammo:
Tätä ei ole varsinaisesti koskaan joutunut itse kokemaan, mutta ajatuskin puistattaa. Kaiken maailman lääkäri-sarjoja katsoessa, kun syöpä-potilaat saavat sädehoitoa sellaisessa ahtaassa putkessa tuntuu aivan hirveältä. Toki, itse sairaus on moninverroin kauheampi ja pelottavampi, mutta ei tullut tähän hätään muuta ahdasta paikkaa mieleen.
Jään peittämän veden alle joutuminen:
Tätäkään en ole itse kokenut, mutta olisi hirveä kohtalo joutua veden alle, jonka jää on peittänyt. Se paniikki mikä siitä syntyisi, kun ei löytäisi sitä ulospääsy reikää.. Hyi saatana. Pelkän vedenkään alle joutuminen ei ole mitään mieluisinta ajanvietettä, koska en ole koskaan ollut mikään Jani Sievinen (heh) vedessä. Samaan syssyyn voisi lisätä fobiaksi veden varaan joutumisen aavalla merellä.
Kylläpä sitä pelkääkin monia asioita, kun pohdiskelee. Toki lisääkin löytyy, kuten vaikka läheisen menettämiset tai sairastumiset ja muut, mutta en luokitellut niitä suoranaisesti fobioiksi, joten ei niistä tässä ketjussa enempää.