Silloin tällöin
Niin, välillä on kortti ja toisinaan taas ei. Nimittäin tuo meidän kotikylän vallesmanni on kaiketi aivan ihastunut kasvokuvaani, sillä niin pyyteettömästi tuo poikineen jaksaa allekirjoittanutta tutkinensa vaania. Varmaan pitää tsettiäni kehyksissä työpöydällään sen taas lainaan saatuaan, tai sitten se on ripustettu laitoksella miestenhuoneen seinään, jotta saavat pervot rauhassa kosketella itseään, ja ja kenties myös toisiaan -siat!
Ylinopeussakkojen laskemisen lopetin n. neljänkymmenennen tienoilla. Nykyisin määrä lienee 50-60. Ja jotkut teistä luulevat autoilunne olevan kallista -pyh, sanon ma... Ei se perusautoilu kallista ole, se köyhästä vaan tuntuu.
Ajan aina selvinpäin ollessani itse. Omia autojani en anna vaimoni lisäksi kenenkään muun ajaa -tosin Porscheani en mielelläni hänenkään. Kärsin valtavasti muiden kyydissä, koska he eivät mielestäni osaa ajaa autoa. Käyttävät typeriä reittejä, tai meno on hapulevan ja töksähtelevän oloista. Eivät osaa käyttää oikeita vaihteita, taikka automaattia ohitustilanteissa. Sanalla sanoen liian kädettömiä kuskikseni. Paras siis ajaa itse.
Julkisia en käytä enää nykyisin koskaan. Niissä on liikaa ihmisiä, sitäpaitsi useat heistä haisevat hielle taikka järkyttävälle hajuvedelle. Kyhnäävät lemuten aivan tappituntumassa kupeessasi -inhaa. Tiedä mitä tartuntoja moisissa kontakteissa saa. Jos en liiku autolla menen siis taksilla.
Niin, se kortti on muuten mallia ABC, ja varmennukseksi pistämättömästä ajotaidosta on tuo ajettu teoriaopintoineen kolmeen kertaan. Kyllä pitäis jo osata!