Hihhih, aivan mahtavia juttuja porukalla, varsinkin nimimerkkien seeyou@jäähalli ja Blågula unet huvittivat suuresti. Unet ovat ainakin itselleni yksi elämän oudoimmista ja samalla siisteimmistä asioista. Tässä yksi n. kuukausi sitten näkemäni:
Uni alkoi jotenkin niin, että Jukka Koivu soitti mulle ja sanoi, että pääsen pelaamaan Tepsin illan matsiin. Noh, innoissani aloin pakata heti pelivehkeitä kassiin, tunteja ennen ottelun alkua. Päätin lähteä hallille (se sijaitsi keskellä jotain omakotilähiötä, erään talon kellarissa oli sisäänkäynti kaukalolle) jo hyvissä ajoin, tunteja ennen ottelun alkua. Tässä kohtaa sitten toteutui taas unissani usein toistuva trendi. (Kun pitäisi lähteä johonkin tapahtumaan, niin joku ihme saamattomuus iskee enkä koskaan ehdi paikalle) Aikaa kului mitä ihmeellisimpiin asioihin, ja pian huomasinkin, että ottelu oli jo alkanut. Noh, pääsin kuitenkin lopulta perille suurin piirtein toisen erän puolessa välissä, kamatkin olin ehtinyt jossain välissä vetää ylle. Menin siinä sitten vaihtoaitioon istumaan. Illan matsi näytti olevan jotain b-c -juniorijoukkuetta vastaan, ja Tepsi oli rankasti häviöllä.
J. Koivu osui paikalle ja kysyin häneltä: "Koskas mä pääsen kentälle?" No, Jukka vastas kauheesti anteeksi pyydellen tyyliin: "Joo sori nyt kauheesti, mutta tulit niin myöhään, etten voi päästää sua enää mukaan, ymmärrät varmaan?" Tässä vaiheessa päässäni napsahti. Tepsi oli häviöllä junnujoukkuetta vastaan, enkä päässyt kentälle, vaikka Koivu oli luvannut minulle peliaikaa. Niinpä ryntäsin jäälle vaihdoaitiosta ja huusin "Voi v***u mitä pa**aa saa**na!" niin, että koko halli kaikui. Samassa huomasin, että ottelu oli keskeytetty ja yleisö hurrasi suunnattomasti, ilmeisesti minulle. Muistan, että yleisön reaktio tuntui mahtavalta, niinpä luistelin entistäkin hitaammin kentän poikki. Samalla hakkasin mailaa jäähän ja huutelin kirosanoja kovalla äänellä, iho tuntui olevan kananlihalla ja kylmät väreet vilistivät selkäpiissä. Seuraavaksi toimitsijat avasivat kaukalon laidan ja poistuin "voittajana" jäältä. Vilkaisin vielä vaihtoaitioon päin ja näin kuinka J. Koivu hymyili minulle ja näytti peukkua. Mitään rangaistuksia ei aiheuttamastani episodista Tepsille/minulle tullut.
Loppu-uni olikin sitten jotain ihmeellistä sekoilua. Sykön Tomin kanssa rampattiin lähiön taloissa, käveltiin takaovesta sisään ja käytiin kaikki huoneet läpi. Tarkotuksena oli päästä hallilta kotiin, eli ilmeisesti siinä jotain "oikeaa reittiä" etsimme. Ja ennen kuin reitti löytyi, heräsin...