Laitetaas vielä nämä maalitilannetilastot tänne joukkuetopikkiin.
Maailman paras systeemijoukkue, tuo kryptoniitti venäläiselle jääkiekolle, joka tunnetaan numellä Suomi, ilmestyi taas tänään paikalle. Kaikki meni niin käsikirjoituksen mukaan. Paremmalla alulla johtoon Varlamovin hörppyjen jälkeen ja sen jälkeen turvattiin vahvaan puolustussumppuun ja Tuukka Raskiin. Neljättä peliään viiteen päivään pelannut Venäjä puutui sitten kolmannen erän "kirissään" aika täydellisesti ja erä meni täysin tasan paikkojen suhteen, vaikka Suomi ei kytännyt muuta kuin vastaiskuja.
Jokainen laiva uppoaa kapteeninsa mukana ja tällä kertaa se ei ollut Datsyuk vaan Biljaletdinov. Koko matsi ratkesi suurelta osin Venäjän käsittämättömään maalivahtivalintaan. Bobrovski oli loistava ja on ollut koko turnauksen Venäjän selkeästi varmempi mokke, ei voi ymmärtää. Väärin valittu. Myöskin nuo ketjut oli vain päin v*ttua rakennettu, ykköskenttää lukuunottamatta.
Suomi - Venäjä 3-1 (2-1, 1-0, 0-0)
Maalintekotilanteet:
0 -10min, 6-5
10-20min 7-4
20-30min, 5-2
30-40min, 1-10
40-50min, 4-4
50-60min, 2-2
Yhteensä 25-27.
Venäjän maalivahdin vaihtuessa suurinpiirtein pelin puolessa välissä Suomi oli maalintekotilanteissa 18-10 -johdossa, ja maaleissa siis 3-1 johdossa. Yleensä noin 10 tilanteesta tulee yksi maali ja kun siihen huomioi ainakin yhden Varlamovin hörpyn, niin tilanteet vastasi hyvin pelin kuvaa.
Molarivaihdon jälkeen alkoi Venäjän kuuma pyöritys tokan erän loppuun asti, 11 paikkaa ne siihen takoi lähes putkeen, mutta Rask oli huikea. Suomi keskittyi lähinnä puolustamaan johtoa ja vastaiskuihin. Oltiin siinä se tietty hetki aika purjeessakin, mutta juuri tällaisella hetkellä pitää molarin kannatella joukkuetta ja niin kävi. Ykkösketju ei muistaakseni saanut kuin yhden paikan tämän jälkeen, mutta toki johdossakin pelattiin eri tavalla.
Tuossa tokan erän lopussa Venäjän olisi pitänyt onnistua kaventamaan, jotta matsi olisi voinut kääntyä. Bobrovskyn maalissa ollessa maalintekotilanteet meni Venäjälle 7-17. Mutta ei auttanut, kun tarpeeksi antaa eteen. Kaikki näki mitä siellä tapahtui.
Maalit + Syötöt + Maalipaikat + Luodut paikat + Screenattu veto = Yhteensä
Datsyuk, 0+1+4+2+0 = 7
Kovalchuk, 1+0+0+2+0 = 3
Radulov, 0+0+1+2+0 = 3
Jokisen kenttä pelasi erinomaisesti näitä vastaan. Pavelin kimppuun ei käyty juuri ollenkaan, vaan annettiin hänen pitää kiekkoa. Juuri näin eliminoidaan Datsyuk, ottamalla hänen laiturit pihteihinsä. Pavelin luoma maalipaikka on lähestulkoon aina vaarallisempi, mitä hänen itsensä laukoma. Mies voi ratkaista itse, mutta se jätettiin Raskin huoleksi ja Tuukka hoiteli kaikki neljä Pavelin paikkaa.
Kerran se laitureiden varjostus petti (oliko Tuomo Ruudulta?) ja Kovalchuk pääsi ampumaan Pavelin namupassista YV-maalin paraatisektorilta verkkoon. Siinä toki omat pakitkin teki Raskille maskia, ja veto lähti lujaa todella läheltä. Mahdoton otettava. Sen jälkeen Suomi ei juuri virheitä näitä vastaan tehnyt. Seuraava Venäjän maalipaikka Datsyukin kentän laitureilta (Radulov) tuli vasta 20 sekuntia ennen loppua (!).
Malkin, 0+0+4+4+1 = 9
Ovechkin, 0+0+3+1+1 = 5
Popov, 0+0+0+2+1 = 3
Sama tarina jatkui tällä kentällä. Vastassa ei ollut edes jarrukenttää ja Ovechkin oli ihan kuutamolla. AO:n vedot blokattiin todella hyvin pois. Ja edelleenkään ne tilanteet ei rakentuneet AO:n ja Malkinin välillä oikeastaan yhtään, molemmat puskivat yksilöinä yksin. AO:n ainoa luotu paikka oli Malkinille, mutta en muista että yhtään olisi ollut toisinpäin. Malkin syötteli lähinnä viivaan, koitti ratkoa itse ja kakkosylivoimassa oli muut miehet (kuin Ovechkin) ympärillä.
Ei ymmärtänyt Bilja vieläkään tätä asiaa ja koko joukkueen potentiaali ei ollut käytössä. Suomalainen päävalmentaja olisi pistänyt jo avauspäivästä lähtien AO:n ja Malkinin eri ketjuihin.
Semin, 0+0+3+1+0 = 4
Anisimov, 0+0+1+2+0 = 3
Kulemin, 0+0+1+0+2 = 3
Venäjän kolmoskenttä jäi sitten kovemmassa pelissä vaisummaksi, kun vastustaja osasi pitää paremmin kiekkoa. Hieman offensiivisempi kuin Suomen kolmonen mutta maaleitta jäivät.
Tarasenko, 0+0+1+0+0 = 1
Teresenko, 0+0+0+1+0 = 1
Nichuskin, 0+0+0+0+0 = 0
(Tikhonov), 0+0+0+0+0 = 0
Heti ekan erän alkupuoliskolla saivat paikan ja sitten loppui jääajan saaminen.
Markov, 0+0+1+2+0 = 3
Voynov, 0+0+2+1+0 = 3
Emelin, 0+0+2+2+0 = 4
Medvedev, 0+0+1+2+0 = 3
Nikitin, 0+0+1+1+0 = 2
Belov, 0+0+1+0+0 = 1
Tyutin, 0+0+0+0+0 = 0
Pakistot oli offensiivisesti aika tasaväkisiä, mitä nyt Sami Vatanen erottui sieltä parhaana yksilönä. Venäjän edellisin Stanley Cup -voittaja Slava Voynov sai sitten olla surullisen hahmon ritari. Mitenhän se jämähti siinä 1-2 maalissa niin paikalleen, kun on kuitenkin Venäjän parhaiten luisteleva pakki?
Matsin tilastot:
http://stats.iihf.com/Hydra/388/IHM400302_74_3_0.pdf