Jos puhutaan yleisemmin suomalaispuolustajista, Luganon Ilkka Heikkisen pelaamien maaottelujen todella pieni määrä (vain 11 EHT-matsia koko urallaan, kausilla 2007-08, 11-12 ja 12-13) jaksaa hämmästyttää allekirjoittanutta. Luulisi, että Suomen maajoukkueella olisi enemmänkin käyttöä isokokoiselle (188/87), hyvälle kiekolliselle puolustajalle, joka on jo ehtinyt rutinoitua Euroopan huippusarjoissa (KHL, SHL, NLA) ja pelannut urallaan myös AHL:ssä aivan kelvollisesti, joskin vain yhden täyden kauden. Rajoittavatko leftin kätisyys ja ajoittainen liika hyökkäysorientaatio ukon käyttömahdollisuuksia, vai mistä on kysymys?
Joka vuonnahan tuota Heikkistä tunnutaan vaadittavan sinne sun tänne, mutta fakta on, että on ollut pääsääntöisesti noissa pelaamissaan maaotteluissa huono, myös ylivoimalla. Leftin kätisyydellä ei varmasti isoa merkitystä tässä ole, mutta kun ei erotu EHT-tasolla edes vahvuusalueellaan eli ylivoimalla, niin eipä tällaiselle kaverille isommissa kuvioissa paljon käyttöä ole.
Tuntuu, että ihmisiä himottaa aina nämä oman katseen ulkopuolella pelaavat pelaajat poikkeuksellisen paljon. Esimerkiksi Jyri Niemeä vaadittiin MM-leirityksiin mukaan niin kauan, kun pelasi AHL:ssa. Eipä ole nyt vaadittu, kun pelaa Suomessa.
On myös ihan marginaalitason asioita pelillisesti, että onko mukana Järvinen, Melart vai tämän kauden Väänänen. Muilta osin (johtajaominaisuudet, paljon kokemusta maajoukkueesta, ollut maajoukkuueessa viime vuosina parhaimmillaan, osaa pelata hyvin Meidän Peliä, jota myös Erkka peluuttaa omilla mausteillaan...) Väänänen on kuitenkin näiden kahden edellä niin paljon, että tuntuu turhalta edes keskustella Ossin (tai Lassen) korvaamisesta tällaisilla tusinapakeilla.