Seiskapakki tulee nyt varmasti vähintään ja voihan siellä kahdeksankin pakkia olla (ei se vielä tarkoita sitä, että pelattaisiin neljällä parilla). Enkä usko, että ylimääräiseksi nimeksi otettaisiin jotain yv-spesialistiä, johan Westerlund jossain haastattelussa sanoi jo, että luotettavuus on tärkeintä.
Näin meni se suora lainaus: "Kun puolustajista puhutaan, Virran Hantta sanoo aina, että luotettavuus on ykkösasia. Topi Jaakola on luotettava puolustaja, ja hänkin on kisassa mukana. Periaatteessa valinnassa huomioidaan vielä EHT-onnistujat, Westerlund kertoi."
Tuo siis sen uutisen ohessa, kun puhuttiin Karalahden, Nummelinin ja Ristolaisen mahdollisuudesta näyttää seuraavalla EHT-turnauksella. Ja en kyllä itsekään ottaisi mitään spesiaalinimeä siihen hommaan, onhan meillä jo Timonen, Salo ja Vatanen ainakin.
Kiekotonta peliä kun miettii, niin kyseeseen tulee eittämättä kaikenlainen likainen työ, eli blokkaukset, taklaukset ja karvaaminen. NHL-hyökkääjistä selkeästi aktiivisimpia taklaajia ovat olleet Lauri Korpikoski ja Tuomo Ruutu. Noista myös molemmat vaikuttavat aika varmoilta kisapelaajilta, Korpedo nyt ainakin luulisi olevan saletti nimi raatamaan kolmosketjuun. Ruudunkin ehdottomasti ottaisin, vaikka monet eivät ole hirveämmin innostuneet miehen tehoista tällä kaudella. Ruutu on kuitenkin tärkeä pelaaja myös sekä kiekottomana, että omissa. Blokkauksia hänellä on hyökkääjistä eniten ja mies olisi takuuvarma pelaaja alivoimalle Korpikosken tavoin, vaikkakin Carolinassa muut miehet hoitavat sitä vastuuta ja Ruutu pelaa kiekollisemmassa roolissa. Ruudulle ei tarvitse antaa mitään ykkösketjun maalintekijän roolia, optimi pelipaikka on samaa kastia kuin Korpedolla. Karvausosastolla järjestys on M. Koivu, Filppula, Granlund ja sentterillehän se hyökkäysten katkominen ja pelin kääntäminen toiseen suuntaan on tärkeämpää kuin laitureilla. Koivu, Filppula ja Olli Jokinen ovat myös aloitussektorilla olleet selkeästi ne luotetuimmat nimet suomalaisista pelaajista, kun katsoo heidän aloitusmääriään. Aloitusprosenteissa erityisesti Koivu loistaa, Filppulalla on niukasti yli puolet voitettuja aloituksia ja Jokisella sen sijaan on enemmän hävittyjä kuin voitettuja aloituksia.
Puolustajista kiekottomassa pelissä selvästi fyysisin NHL:ssä pelannut nimi on Ristolainen, joka on pistänyt mm. Jamie Benniin ja Tommy Sestitoon highlight reel -tason pommit ja muutenkin hänellä on taklauksia ylivoimaisesti eniten (42), vaikka hän on tosiaan pelannut toistakymmentä ottelua vähemmän kuin esimerkiksi tilaston kakkonen, Kimmo Timonen (32). Itse asiassa Ristolainen oli koko NHL:n kaikista puolustajista taklausosastolla 30 eniten taklanneen joukossa ennen kuin valmentajavaihdoksen myötä mies sai siirtyä AHL:ään. Blokkitilastoa melkein yhtä selvästi johtaa toinen nuorukainen, Olli Määttä, joka on laittanut kiitettävästi (54 kertaa) kroppaansa kiekon tielle. Timonen siinäkin sarakkeessa kakkosena (36).
Toki näissä on kyse pelkästään tilastofaktoista, mutta se antaa jo osviittaa siitä, mitä kukin pelaaja joukkueelleen tarjoaisi (tässä jutussa keskityin NHL-nimiin erityisesti, koska siellä statistiikkaa riittää toisin kuin muualla). Eniten näitä mielipiteitä jakavia kommentteja taitaa tulla tuon pakiston valitsemisessa ja siinä, kuinka paljon luotetaan eurooppalaisiin nimiin ja pääseekö Määttä & Ristolainen kisoihin. Mielestäni molemmat ovat pysyneet NHL:n vauhdissa hyvin mukana siihen nähden, että molemmilla kausi on ensimmäinen ammattilaistasolla P-Amerikassa. Määttä menisi ehkä jopa kakkosparissa kokonaisvaltaisena pakkina, jolle voi hiukan yv-vastuutakin antaa tarvittaessa. Ristolainen pelasi Määttääkin isompia minuutteja ennen siirtoa Rochesteriin osin johtuen siitä, että pelaa huonommassa jengissä. Ristolaisenkin ottaisin, koska on fyysinen, liike on riittävää ja Sabres-pakeista ei missään nimessä lähellekään huonoin, vaikka lensikin farmiin. Siellä on käytännössä ainoastaan Ehrhoff selvinnyt paremmalla tehotilastolla peliä kohden noista enemmän pelanneista. RR pystyy pelaamaan isojakin minuutteja kiekottomassa roolissa, Suomen maajoukkueen kohdalla paikka olisi omissa papereissa kakkos-kolmosparissa (riippuen pakkien roolituksesta) fyysisenä oman pään pakkina, joka pystyy pelaamaan paineen alla kiekon kanssa tarpeeksi rauhallisesti verrattuna moneen muuhun Euroopassa pelaavaan suomalaiseen. Eihän Ristolaiselta tullut tuon NHL-rundin aikana yhtäkään jäätävää hasardia, toisin kuin parille muulle Sabres-pakille.
Mikael Granlund - Mikko Koivu - Jussi Jokinen
Lauri Korpikoski - Valtteri Filppula - Olli Jokinen
Tuomo Ruutu - Saku Koivu - Teemu Selänne
Sean Bergenheim - Alexander Barkov - Leo Komarov
+ Petri Kontiola, Teemu Hartikainen
Olli Määttä - Sami Salo
Kimmo Timonen - Rasmus Ristolainen
Ossi Väänänen - Sami Vatanen
Joonas Järvinen
Tuukka Rask
Kari Lehtonen
Antti Niemi
1. YV:
Mikael Granlund - Mikko Koivu - Valtteri Filppula
Sami Salo - Kimmo Timonen
2. YV:
Teemu Selänne - Saku Koivu/Alexander Barkov - Alexander Barkov/Jussi Jokinen
Sami Vatanen - Olli Jokinen
Pakistosta rakennetaan ennen kaikkea luotettava, joten pelaajista Kukkonen, Karalahti, Väänänen, Järvinen näen vähintään kaksi kisoissa. Taistelevat kumminkin samoista paikoista. Kätisyys puhuu Ristolaisen valinnan puolesta, muuten siellä olisi vain Salo & Vatanen rightin miehiä, mahdollisesti Karalahti sisään myös (mitään juusohietasia ei kisoissa tulla näkemään). Tuossa puolustavien pakkien kilpailussa mukana lienee myös Joonas Järvinen, joka tilastojen valossa on ainakin ollut ihan hyvä Milwaukeessa. 14 pelin jälkeen tehotilasto peräti kahdeksan pinnan verran plussalla (joukkueen paras, valtaosa jengistä miinuksella tai nollassa) ja siihen kylkeen vielä 1+3 tehot ja myllynkin mies on jo ehtinyt siellä ottamaan. Luotettavuus on se sana, joka kuvaa Järvistä parhaiten ja kun kausikin on lähtenyt niin hyvin liikkeelle, niin itse ottaisin hänet kisoihin. Sille mies ei tietenkään voi mitään, ettei pääse näyttöjä Euroopassa antamaan, joten se nostanee Erkan kynnystä valita JJ kisoihin.
Hyökkäyspäässä kärkisenttereiksi selkeät valinnat ovat Mikko Koivu ja Valtteri Filppula, kerran osaavat pelata omaankin päähän ja aloittavat keskimäärin aika hyvin. OJ ja MG laitaan, joista MG tuomaan käsiä ja juonikkuutta Koivun ketjuun ja OJ kokoa, voimaa ja monipuolisuutta Filppulan ketjuun.
Saku Koivu on aika selkeä valinta kolmosen keskellä, koska pelaa tällä hetkellä parhaalla tasolla lopuista senttereistä. Selänne toivottavasti heräilee vanhan tuttunsa vitjassa ja Ruutu sitten rouhimaan toiseen laitaan. Neloseen Floridassakin samassa vitjassa tahkonneet Bergenheim ja Barkov ja Komarov itseoikeutetusti vähintään nelosketjussa, ellei ylempänä.
YV:ssä ykkös-yv aika selkeä mielestäni, kakkos-yv sitten hiukan mielenkiintoisempi kasattava.