Minusta Suomea ei ole niinkään aliarvostettu, vaan ennemminkin Suomi on kroonisesti ylisuorittanut materiaaliinsa nähden. Olisihan se hivenen erikoista pelaajiston laatua katsoessa ollut, jos Suomea olisi sankoin joukoin veikkailtu finaaliin esim. World Cupissa 2004 tai Torinossa 2006.
Se, mitä tarkoitin aliarvostamisella, on että Naganon jälkeenkään Suomea ei pidetty varteenotettavana mitalikandidaattina ja siis spekulaatioiden kohteena. Ennen Naganoa se oli ymmärrettävää, koska Suomella ei vuoden 1991 WC menestyksestä huolimatta ollut järin isoa eikä laadukasta NHL-koloniaa kuten muilla suosikeilla. Sama tahti jatkui kuitenkin kommenteissa ihan Vancouveriin asti.
Tuo "jatkuva ylisuorittaminen" tarvitsee pidemmän kommentin. Suomen pelit olympialaisissa menivät seuraavasti:
Nagano: Tshekki 0-3, Venäjä 3-4, Kasakstan 8-2. Finaalit: Ruotsi 2-1, Venäjä 4-7, Kanada 3-2.
Salt Lake: USA 0-6, V-Venäjä 8-1, Venäjä 3-1. F: Kanada 1-2.
Torino: Sveitsi 5-0, Italia 6-0, Tshekki 4.2, Kanada 2-0, Saksa 2-0. F: USA 4-3, Venäjä 4-0, Ruotsi 2-3.
Vancouver: V-Venäjä 5-1, Saksa 5-0, Ruotsi 0-3. F: Tshekki 2-0, USA 1-6, Slovakia 5-3.
Oma määritelmäni ylisuorittamisesta: Joukkue pelaa jatkuvasti selvästi materiaaliansa edellyttämää tasoa paremmin.
Naganossa Suomi pelasi hyvin ja sai pronssin. Muistamme varmaan, miten Kanada siellä suhtautui pronssipeliin. Suomi sai ansaitusti pronssia, muttei nyt kylläkään ihan ylisuorittanut. Pari hienoa voittoa tuli ja kolme tappiota koville maille.
Salt Lakessa meni taas päinvastoin, pelit kulkivat aika normaalisti, mutta lopputulos oli huono ja siksi kisat menivät penkin alle.
Torinossa Suomella oli kaikkien aikojen paras joukkue ja se vielä pelasi potentiaalinsa ylärajoilla. Selkeästi vain Torinossa voidaan puhua ylisuorittamisesta.
Vancouverissa Suomi voitti pari tasoistaan vastustajaa eli pelasi hyvin. Sarjajärjestelmä ja erinomainen tuuri hoitivat loput. Ihan oikeasti, et kai sinäkään nyt Vancouverin pelaamista pidä ylisuorittamisena?
Jos tarkastellaan pitempää jaksoa, näen että Naganosta lähtenyt ympyrä sulkeutuu juuri Sotshissa. Naganon aikaan meillä oli vain muutama profiilipelaaja NHL:stä (kaikkiaan 14 NHL-pelaajaa), mutta joukkue oli voimakkaasti plusmerkkinen, nuorekas ja kehittyvä joukkue. Monen pelaajan NHL-ura oli vasta alkamassa. Mitali oli silti yllätys, mutta Selänne, Koivu ja Lehtinen olivat jo huipulla. Sotshissa tilanne on samankaltainen: änäripelaajia lienee joukkueessa samanverran ja vain muutama profiilipelaaja sieltä. Mutta joukkueen kehitys on voimakkaasti miinusmerkkistä: monet pelaajat ovat jo pelanneet parhaat vuotensa ja osa taas ei milloinkaan edes pääse kv. huipputasolle.
Kaikesta huolimatta on todettava, että jos onni ja sarjajärjestelmä suosivat ja voitetaan juuri se oikea peli, mitalin mahdollisuus on olemassa. Tosin se on vielä pienempi kuin Vancouverissa, sillä pronssimatsiin tuskin mitään Slovakiaa tulee vastaan.